Sleepless

Agia ja pentusia..jälleen..

2012-01-19T14:09:00.002+02:00

Vaihteeksi taas agia ja pentuja :) Tuntuu ettei elämässä toistaiseksi muuta olekkaan :) Aloitetaan siis agista.
Käytiin sjoella harkoissa. Kokeilin tehdä tuolla Agility Bluesilla yhden radan pätkän..ei ole hajuakaan enään oliko noita hyppyjä ton verran vaiko yks lisää..ja mittasuhteet + kulmat saattavat heittää häränpyllyä..mutta ideana siis oli että sain leijeroidä tuon putken kun Qki viiletti kolmoselta kuutoselle :) Se meni tosi hienosti, ja musta tuntui että se oikein Viiletti isolla Veellä :) Harmi ettei ollut kamera mukana. Rata oli pidempi ja siel oli muutama kohta missä sain pistää kinttua kintun perään että ehdin tekeen kaikki käännökset. Vikalla kerralla taisin onnistua :D ja siihen onkin hyvä lopettaa.

Ke iltana käytiin sitten "Gerardin" näyttelyharkoissa..siellä snautsereiden seassa..joilla on koko ajan hännät pystyssä :D. Kyllä se ihan kehäkelpoisesti esiintyy sen jälkeen kun on saanut kiehnata ja villitä ja näyttää muille pikkupojille että hänelläkin on pili. Samalla kaavalla mennään aika paljon että posetukset menee ok, liikkeet menee yksin ollessa ok. Vauhtia en oo saanut hidastetuksi eli aika vauhdilla poika potkii eteenpäin suursnautsereiden perässä :D Välillä nousee häntä rumasti. Ongelma taitaa vaan olla siinä että ollaan nyt treenattu tutussa paikkaa ja tuttujen koirien kanssa. Qki on tottunut näihin poikiin ja menee ihan hyvin. Nytkin kun meillä vaihtui agiryhmä missä on uusia poikia niin johan pitää kukkoilla. Ja varsinkin sille joka sattuu olemaan samaa rotua. En tie onko tuo häntä yhtään enempää kurissa tulevana kesänä kuin viime kesänä, kun joka näyttelys on eri koirat..ja jos tuo on vielä roturasisti omaa rotuaan kohtaan niin "avot". Mutta kokeilemme silti :) Ihana poika se silti on ;) Maaliskuussa meillä onkin sitten jatkokurssi Gerardille. Katsotaan tuleeko jotain infoa lisää.

Pentuset lähenee 5 vkoa. Emännän selkä alkaa jumiutua kun pitää maata lattialla niiden kanssa. Nyt on aluetta isonnettu ja saavat oleskella pentuhuone-olohuone akselilla. Sekään ei näytä riittävän kun kerran päästää vahingossa ne kiertään pitkin taloa. Iikka on alannut vierottaan niitä pikkuhiljaa. Tissiä ei siis tule joka janoon. Pientä leikkiä on jo näkyvissä. Päkä kantaa meidän likasia sukkia (mistä se niitä löytääkin ;)) ja tiputtaa pennun päälle..ilmeisesti teemalla "leiki mun kans". Yks päivä se makas pentulaatikos kun Iikka oli pentujen kanssa lattialla.
Qkilla on vielä vähän viha-rakkas suhde meneillään. Sitä ärsyttää (tai ehkä se pelkää tallaavansa ne) kun pennut tulee sen jalkoihin, se tekee sellasen varsahypyn ilmaan ja lähtee karkuun. Eilen tosin se haastoi maitovalaan leikkiin..meni pylly pystyyn pennun eteen ja poika myöskin samaan asentoon..sitten ne siinä hetken hyökki ja Q lähti apinan raivolla pentukarsinasta. Q on myös mestari varastaan pentujen leluja. Sen huomaa aina kun on käynyt varkaissa. Se menee pää heiluen olkkarin ohi häntä pystys..ja yhdelle matolle makoileen..ja aina joku pikkulelu mukana.
Iikka on alannut pikkasen leikittään pentuja, sympaattisen näköstä <3 Sen verran ollaan agisuunnitelmia tehty että ensi kuussa ollaan menossa Nicola Giraudin agility kurssille. Sitä ennen kohotellaan pikkuhiljaa kuntoa ja ehkä käydään vähän muistelemassa kontakteja ja pieniä juttuja. Kisasuunnitelmat menee kuitenkin huhtikuun kieppeille. Tarkoitus on käydä kartoittamassa Iikan kunto vauvojen jäljiltä ja sitten vasta ruvetaan tosi toimiin :)

Agia ja pentusia.

2012-01-12T10:46:00.004+02:00

Tähän viikkoon on mahtunut parit treenit ja pentujen haistelua :)

Qki kävi SuperTeamin treeneissä loppiaisena. Tehdään rata aina tietyissä pätkissä ja nytkin kokeiltiin eri ohjaus vaihtoehtoja eri kohtiin. Tuo video on koostettu niistä suorituksista jotka onnistuivat parhaiten ja ohjauskuviot tuntuivat paremmilta. Tuntuu aika kivalta viedä poikaa kun meidän yhteistyö pikkuhiljaa alkaa sujumaan. Jännityksellä ootan kun Ii aikanaan palaa treenitauolta..*iik* :) Voi kun joku vaan jaksaisi opettaa pojalle nuo kontaktit. Nyt on vielä talvisaika eikä pääse edes omaan pihaan treenaan ja kynnys lähteä hallille on aika suuri varsinkin kun vaihtoehtona on valita löhöötkö pentujen kanssa lattialla :D

Käytiin myöskin sjoen harkoissa treenipäivänä. Siel tuli ihan hienoja kohtia mutta sitten oli muutama kohta aivan liian vaikea "putkivetoiselle" koiralle. En saanut mitenkään omaa liikettäni ja ohjauksia onnistumaan että olisin saanut Kukin menemään sujuvasti. Noh, näitähän sattuu.

Pentuset ovat saavuttamassa 4 viikon iän :) Omat persoonat alkavat näkymään molemissa pennuissa. Jos nyt sais heittää arpakuution miten isävalinnat tulee menemään, osaisin heti sanoa...mutta odottelemme siis edelleen tuota testiin menoa. Pojalla on kutsumanimenä Maitovalas ja tytöllä Navigaattori :D Myöskin viralliset nimet on valmiina, eli löysin mieleiseni teeman vaikka pyörittelen milloin mitäkin päässäni.

Varasin myös Kukille ja Päkälle dna näytteen oton Optigenin testiä varten. Katotaan onko äitee ja poika gen terveitä cean osalta.

Ite otin 3 vkos kuvia https://picasaweb.google.com/lummepia/SinisetSisarukset3Vkoa#

ja sitten sain Kati Kuuttilan kuvaamaan pentuja niiden ollessa muutaman päivän alle 4 vkoa. Kiitokset Katille https://picasaweb.google.com/lummepia/SinisetSisarukset35VkoaKuvatKatiKuuttila#

En nyt ehkä panosta noihin 4 vkon kuviin..katellaan jos jotain tulee napsittua :)

Uni

2012-01-07T21:42:00.003+02:00

"Viime yönä" matkustettiin taas pitkästä aikaa Sarin kans laivalla koirien kera. En tiedä minne oltiin menossa, ehkä entiseen normaaliin tapaan syksyiselle ahvenanmaan reissulle. Meillä on "oikeessa elämässä" ollut aina koirat hytissä. Ite käyty shoppailemassa, syömässä ja nauttimassa pienet drinksut. Koirat saaneet levätä hytissä hulluilta humalaisilta.

Unessa ne oli jälleen hytissä ja uni alkoi siitä että makoilin jollain sohvalla aulassa kunnes huomasin että mun taskusta oli tippunut kännykkä ja hytin avain. Eikä niitä löytynyt mistään. Jotenkin tajusin heti, että joku on ottanut avaimen ja yrittää viedä koirat hytistä. Ongelma alkoihin siinä, että en tiennyt meidän hytin numeroa, saatikka missä se on. Kun yritin etsiä henkilökuntaa, sitä ei näkynyt missään. Infoa ei näkynyt missään. Laiva oli pelkkää käytävää. Jokainen varmaan on joskus kokenut sen ainakin unessa että on hätä päästä johonkin mutta ei löydä sitä paikkaa. Etsii ja etsii mutta ei löydä. Mä muistan että jossain vaiheessa pääsin hyttiin, mutta se oli tyhjä. Ei koiria enään.
Laivassa oli joku putkisto, ilmastointikanava..en tie mikä paikka se oli, mutta siellä oli paljon eri näköisiä koiria. En muista ajattelinko niin että niitä salakuljetetaan johonkin. Mutta meidän koiria ei siellä ollut. Laiva alkoi lähestyä satamaa ja meillä oli kauhea kiire päästä ilmoittamaan että ovia ei saa aukaista ennen kun meidän koirat ovat löytyneet. Sari yritti soittaa miehellensä(sakari) että kattoo tarkkaan kaikki ohikulkijat satamassa, ettei niillä ole meidän koiria mutta Sakaria ei saatu kiinni. Laiva ehti satamaan ja ovet avattiin. Seuraava vaihe oli että löydettiin Sakari satamasta ja se kertoi että joku mies oli kävellyt hänen ohitseen Gini mukana ja sillä oli ollut näyttelyarvostelu ja hänen oli pitänyt käydä jonkun tuomarin luona vielä Ginin kanssa. Näin ollen Gini oli saatu huijattua laivasta ulos. Sakari puolusteli meille ettei hän voinut tietää mitä on tapahtunut. Tiedettiin että se oli yksi koirien varastaja ja tiedettiin että peli on menetetty. Koirat oli päässeet laivasta ulos.
Seuraava vaihe minkä muistan oli se, että joku sanoi että koirat on varmaan varastettu siitoskoiriksi..pentutehtailijalle...ja se tunne kun ajattelin että mitä koirat joutuvat kokeen..pentuja pentujen jäljeen, ei tietoa minkälaises paikas ne ovat, kenellä ne ovat, miten niitä kohdellaan jne..oli kamala. Unessa oli myös Bounty ja mä muistan ajatelleeni että onneksi se on jo vanha, että sen ei tarvitse kokea huonoa elämää enään kauan. Mä heräsin siihen kun unessa itkin niin hartaasti että ei kuulunut ääntä enkä happea saanut...jossain vaiheessa lähestyin tajuntaa ja totesin että tää on unta...rentoudu. Ehdin miettiä että itkenkö oikeesti vai mitä..Mutta mun mielestä mä hengitin normaalisti, vaikka unessa se itku oli todella ahdistavan raskasta.
Harvoin palaan takaisin uneen, mutta nyt taisin kolmisen kertaa joutua samaan uneen.. Ehkäpä sen takia että halusin unen päättyvän niin että löydän koirani...
Muistan että etsin Turun kaupungista kaduilta meidän koiria, jos ne vaikka olisivat siellä..joku ulkoiluttaisi, mutta en löytänyt. Jossain vaiheessa taisin etsiä jostain maaseudultakin...Mä en muista miten uni loppui. Taisin todeta jokaisen katkoksen jälkeen että tää on vaan unta..tää on vaan unta...Mutta luulen että unessa taisin vaan etsiä koiria....loputtomiin.

Uusi vuosi...

2012-01-02T11:15:00.004+02:00

..uudet kujeet. Mitään ihmeellistä ei olekkaan tapahtunut. Elämä pyörii pentulaatikon ympärillä. Selkä on pikkasen jumissa, kuten hieroja totesi. Pentuset ovat nyt reilu 2 vkoa ja niissä alkaa näkymään koiranpennun elkeitä :) Silmät ovat molemmilla auki ja nähtävästi korvatkin. Nenä toimii myös koska huomaan niiden alkavan nuuskuttamaan kun menen pentulaatikon kulmille istumaan :D Kävelyä yritetään treenata, vielä horjuvin askelin. Poika on tajunnut että elämää on tuon "imetyskarsinan" eli kehä 1 ulkopuolellakin. En kuiteskaan levennä aluetta vielä ennen kun pysyvät kunnolla pystyssä. Päivisin nostan ne tähän isolle matolle jotta saavat vähän enempi liikkumatilaa..ehkäpä se poika siitä tajuaakin "ulkopuolisen elämän".

Indian hoitaa pentuja edelleen moitteettomasti. Hieno äiti ensikertalaiseksi. Nyt vaan alkaa olemaan ne ajat ettei mamma viihdy pentujen kanssa muutoinkun imettämässä ja putsaamassa. Eli muut ajat Ii viettää meidän kanssa ja osallistuu ihan normaaleille pitkille patikkalenkeillekkin.

Pätkis on edelleen kiinnostunut pennuista. Yks ilta Qki ja Ii leikki olkkaris ja mulla olikin jäänyt portti auki pentulaan..ihmettelin missä Pätkis on..siellä se makas naapurikarsinas nätisti ja kattoi silmä kovana pentuja. Nojasi päällänsä vielä tuohon pieneen väliaitaan. En ihan ehtinyt saada kameraa valmiiksi ennen kun se ehti nousta ylös. Tajusi varmaan ettei olekkaan hänen aluettaan. Pentuhuoneeseen Pätkis ja Qki eivät juuri saa tulla mutta joskus Päkä pääsee livahtamaan ja pientä kiilausta Iin kanssa on pentulaatikolle. Joten onpi parempi että niin kauan kun Ii alkaa niitä vierottaan niin Pätkis ei häiritse sen äitiyttä. Tuskin mitään tapahtuisi mutta jokainen saa olla vuorollaan se äiti...omassa rauhassaan.

Tässä 2 vkos kuvia pennuista. https://picasaweb.google.com/lummepia/SinisetSisarukset2Vkoa#

Myöskin agilitymaailma alkaa jälleen virallisilla treeneillä. Qkin kurssi alkanee nyt seinäjoella ja sitten meillä on SuperTeamin treenit myös kuluvalla vkolla. Huippua :) Sain vihdoin ladattua tuon Qkin sjoen kisaradankin tänne. Alussa näkee tuomarin pään käännökset kun katsoo mua ja taas Qkia...ja sittenhän poika porhaltaa ekan aidan ohi. Muutama muukin ohitus ja pussin jälkeinen elämä takkusi kun mun paikka hukkui. Pientä jännitystä ja epävarmuutta vielä näen itsessäni mutta kyl se siitä. Tuolle alempana jossain oli ne kootut selitykset radasta. Nyt sitten vaan odottelemaan seuraavia kisoja :)

Lepoilua Joulun merkeissä.

2011-12-25T14:48:00.002+02:00

..kirjaimellisesti. Onneksi koiratkin jaksavat maata ja löhötä eivätkä vaadi pakollista touhottamista. Ei olla edes targettia treenailtu Qkin kanssa. Nyt löhötään ja sit "alkuvuodesta" aloitetaan taas treenit.

Siniset sisarukset ovat nyt reilu vkon. Molemmilla menee ihan hyvin. Paino on tuplaantunut vkossa. Iikka tuntuu voivan hyvin ja näyttäis että on synnytyksestäkin palautunut ihan hyvin. Monesti meillä saa pestä nartun jalkovälit joka pissalenkin jälkeen kun vuotavat vielä synnytys eritteitä..Iikalla ei mitään. Se syö, juo ja hoitelee vaaveja. Alun pieni "hämmentyneisyys" on ohi, eli kun pennut huusivat niin siitä selvästi huomasi että se ei tiennyt mitä tehdä. Nyt se ei enään reagoi pentujen ääniin, loppujen lopuksi se on minä joka käsken sitä mennä kattoon onko vauvoilla hätä. Alakertaan on muutto käynyt ja viime yön nukkuivat tuossa kevythäkissä missä oleilevat päivät. Se olikin aika hyvä idea, siinä kun saa tuon sivuseinänkin auki...pitää vielä miettiä raahaanko tuon laatikon tänne kun pentujen silmät aukeevat ja jalat alkavat kantamaan. Meikäläinen otti patjan ja peiton ja nukkui sitten "vieraspedillä". Viime yöksi Janne otti Päkän ylös sille seuralaiseksi. Aamulla kuulin kun se lähti pentuhuoneesta pois. Oli ilmeisemmin nukkunut laatikossa koko yön. Sanoin Jannelle että käy nyt tarkistaas se laatikko että jos siellä onkin jotain :D olis nimittäin Päkän laskettu aika menossa. Eli Pätkishän olikin sitten loppujen lopuksi tyhjä. Mutta joo, ei siellä laatikossa mitään ollut kuten ei röntgenissäkään.
Hirveän kiinnostunut Pätkis on kaikesta ja yrittää aina tulla pentuhuoneeseen. Musta tuntuu että se miettii, että nyt joku tekee hänen rutiinejaan. Yleensä se on ollut Päkä joka on päässyt ylös, Päkä joka on päässyt pentuaitaukseen jne..nyt se onkin sitten Iikka.
Aluksi harmitti suunnattomasti kun jäi tyhjäksi, toki vieläkin. Ja harmitti kun Iikka sai vain kaksi. Hyviä koteja oli vaikka kuinka paljon tarjolla. Harmittaa odottajien puolesta. Mutta näin se vaan joka kerta menee että kun pentuja on hetken hoitanut niin on kiitollinen siitä pienestä määrästä ja huokaa että onneksi niitä ei ole enempää. Nähtävästi "yläkerta" ei anna mulle stressiä sen enempää kun en jaksa sitä kantaa. Uskomatonta miten sitä aina pitää olla huolissaan synnytyksestä, ja sitten tietysti ettei tule jälkeenpäin mitään emolle ja pennuille...ja varsinkaan emolle.
Kuvia oteltiin eilen mutta tämän ikäisistä ei mitään hirveän "hauskoja" kuvia saa. Kaiken lisäks pimeintä aikaa ja huonot valaistukset niin tuntuu että kuvatkin on vähän yli ja ali valottuneita. Mutta ehkä ens vkolla on sitten jo simmut auki kuvissa :)

Tässä kuvia pennuista eilen https://picasaweb.google.com/lummepia/SinisetSisarukset1Vko#

Pieni Suuri Mies..

2011-12-20T15:56:00.003+02:00

Mitäkö siis jäi käteen tästä vuodesta. Yksi ainakin se että löysin agilityyn jälleen sen kipinän mikä oli silloin vuonna kivi ja kirves aikanakin :) Se on ollut hukassa kauan aikaa...Iikan kanssa ollaan (kuten myös Qkin) opittu hirmu paljon, hirmu lyhyes ajas ja viel olis paaaljon opittavaa. Jos mun nyt pitäs kirjoittaa raportti jostain radasta, mä tietäsin mihin ohjaan, ponnistuspisteet, kengän kärjet, hartiat....mut kun mä meen radalle niin mä unohdan ainakin puolet :D Mutta mulla on ollut hyvä ope joka jaksaa huomauttaa asioista ja joka jaksaa neuvoa ja perustella asioita. Kiitos Jenni. Mulla on hienot koirat, kiitos Iikka ja Qki.

Ens vuonna keväällä aloitetaan taas reenailut ja karkelot Iikan kanssa. Voisi sanoa että ens vuoden tavoitteet on jo saaavutettu. Saadaan mennä lähtöviivalle niin sm kisoissa kuin mm karsinnoissakin. Loput onkin sitten ylimääräistä. Pääasia että saa kisailla näiden rakkaiden ystävien kera <3

Katsotaan kuinka pitkälle pääsen treenauksessa Qkin kanssa. Jännittää se aika kun molemmat kisaavat samoissa kisoissa. Tällä hetkellä tuntuu että ovat niin erilaisia Iikan kanssa. Molemmissa on ne hyvät ja huonot puolet...kun vaan muistaisin molempien vahvuudet ja "omat" heikkoudet radalla :D

Tällä hetkellä me hoidellaan 4 vrk ikäsiä vaaveja :) Iikasta ja "isä tuntemattomasta" tuli iskä perjantaina. Sininen tyttö sai kaverikseen sinisen veljen <3

Mun suunnitelmat heitti häränpyllyä "aika alkaa loppumaan " -teemalla. Progen mukaan paras päivä olis ollut pe ja la. Jostain kumman syystä meidän pieni mies halusikin olla SUURI mies, eikä enään kaivannut mamman apua :) Ei siis päästänyt mua lähelle astumis tilanteessa. Kokoero, kiinnipitämiset, ohjaamiset..ne olisivat tarvinneet siihen jonkun. Mut poika oli päättänyt että hänestä on tullut SUURI mies ja hoitaa hommat yksin.

Su iltana soitettiin sitten "tulevaisuuden"-sulholle. En halunnut missata tätä juoksua Iikan kohdalta koska olin jo siirtänyt sitä vuodella, joten lähdettiin sitten matkaan. Qki jäi nuolemaan näppejään pienenä suurena miehenä.

Sovittiin kuitenkin että Qki saa myös mahollisuuden jos vielä haluaa ja halusihan se sitten, mutta mitä suurella todennäköisyydellä liian myöhään. Nyt on vaavit sitte maailmassa. Mä löydän niistä molemmista molempien isien/sukujen piirteitä...lähinnä värimaailmasta. Sehän ei vielä kerro yhtään mitään. Ihanne tietysti olisi että 50/50 mutta aika näyttää kun koko kopla viedään testiin :) Suurekka todennäköisyydellä Qki jää nuolemaan näppejään, aikaero on sen verran suuri, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Qkille suodaan sitten se "next time" yksinoikeudella.
Nyt ainakin pieni suuri mies saa leikkiä iskää jos oikea iskä huitelee muualla. Eilen Qki makasi mun vieres sängyllä ja katteli pentuja...kävi nuuskuttamassa Iikan nenua. Äsken nuoripari juoksi pihalla paskarallia. Molemmat varmaan kaipaa sitä hulluttelua toisiltaan.

Päkä taas tuumailee että tuo naikkonen on viennyt hänen pentunsa. Katseli myös eilen pentuja kauempaa, ja jos koirasta voi sanoa niin sen leuka loksahti alas :D

Iikka ja vauvat päivähoidossa alakerrassa (yöt ollaan ylhäällä)

Tummempi tyttö, vaaleampi poika.

Pienen tauon jälkeen..

2011-12-11T18:19:00.005+02:00

..saan jälleen kirjoittaa "ohi on" :) Olo on kuin voittajalla, vaikkei kilpailukirjaan tullutkaan merkintää :) Tätä päivää oltiin odotettu, meidän eka yhteinen kilpailu :)

Qki toimi hienosti kaikista häiriötekijöistä huolimatta. Tajusin että poika kisaa ekan kisansa niin että radan jokaisella reunalla on liikettä ja porukkaa..mukaan lukien ne koirat...ja viereisellä radalla mentiin kaiken lisäks agia. Tähän asti treenit on sijoittuneet sellasiin paikkoihin että reunoilla ei ole ketään, ja siellä on rauhaisaa kun hoon kukkarossa.

Rata oli mun mielestä mukava, ihan meidän suoritettava. Mua hihitytti kun odottelin vuoroa..meillä oli alkeellinen kivi ja kirves kauden fleksi :D Mut mä käytän Qkilla fleksiä lenkeillä jotta saan sille enemmän liikkumistilaa ettei se peitsaa. Mut me ostettiin sit itellemme palkinto, Qki sai Berran venyvän punoshihnan :) Myöskin Qkin nimi tuotti hiukan pään vaivaa kuuluttujalle. Ensin se oli "KVIK" (jösses sentään :D) sitten se oli "Kuuukie" ja tais jokseenkin joku korjata ennen lähtövivaa miten se lausutaan, mut sitä en enään kuullutkaan :D Mut kaikille tiedoksi että se on ihan persu KUKI. Q=KU

Ja sit rataan...Ensin pitkä suora jossa putki päässä. Rataantutustumisessa mua koputti musta inkkarilta näyttävä noita olkapäähän ja sanoi "kjäh kjäh"... Joten päädyin sitten ottamaan kutsuna toiselta puolen ettei mun tarvi leikata putkella. Mutta linjaus oli niin, että mun oli pakko mennä kolmos esteen toiselle puolen asti, jotta saan oman linjan suoraan putkeen. Muutoin olisin vetänyt sen omalla liikkellä pois tuosta suoran pätkästä. Qki kestää tuollaiset pitkät kutsut..nyt mietin, että onko liian pitkä ja tuleeko tokan esteen ohi..yllätys oli kuitenkin, että Qki kiersikin ekan esteen ja lähti sit tuleen oikein. Mä en tie miksi ja miten näin tapahtui. Mä huomasin, että se ei kuullut mun kutsuja eikä reakoinut mun pariin ekaan lähtölupaan. Mietin jo, että pitääkö mun vaihtaa suunnitelmaa ja haen sen toiselta puolen lähempää..En tie eikö nähnyt ja kuullut, kunnes sit nostin käden korkeelle ilman ja käännyin sitä vasten..en tie tapahtuiks täs jotain sille outoo. Oliko vaan liian kaukana ekasta hypystä..Pitää kattoa videolta jos sen näkee. Ei kuitenkaan tullut mieleenkään mennä korjaamaan noita koska meidän tavoite oli vaan mennä ja lujaa :D

Sit meidän pussi :) Se sujui, vaikkakin pikkasen hitaasti. Ekaa kertaa oli tommonen raskas kangas ja tais Qki tuumata puoles välis, että käännynkö vai en, koska vauhti selvästi hidastui ja musta tuntui että se jopa pysähtyi, mut se tuli sen kuitenkin. Mulla oli vaan tässä sähellyksessä oma paikka hukassa ja tipuin kartalta ohjaten sen hypyn väärälle puolen. Mä olin kuvitellut et se sinkoo sen pussin jolloin se tulee kunnolla viereisen hypyn toiselle puolen ja mä saan sen kunnolla ohjattua hypylle..mut nähtävästi mä jäin oottaan sitä liian lähelle kun näin että jotain tapahtuu pussissa ja sit mulle tuli kiire ohjata se loppuun ja olinkin jo sekasin missä oon.

Kepit :) Ne mentiin loppuun alusta asti, kiellon otti alussa juoksemalla ohi. Tuota epäilinkin että omasta jännityksestä en saa sitä kepeille oikein kun se aloitus on muutenkin epävarmaa ja niihän siinä sit kävi. Mutta hienoa, että meni ne kokonaan ja ilman kaaria :D

Seuraava kämmi olikin sitten suora putki minne lähdettiin keppien ja hypyn jälkeen. En oikein tie mitä tein tässä, taisin olla niin keppien lumoissa että en keskittynyt oleen ajoissa. Qki siis kiersi ja juoksi suoran putken takakautta. En lähtenyt tätäkään korjaamaan, haluttiin liidellä :D Ja loppu tämän jälkeen menikin ihan oksti. Rengas hypättiin oikein ja sain leikata viel yhdellä putkella :)

Hirmu tyytyväinen oon kuitenkin tähän suoritukseen. Saatiin kaikki ongelma esteet suoritettua "hyväksytysti", poika pysyi radalla, ei häiriintynyt mistään ympäristö tekijöistä ja se liiteli siel eteenpäin eikä jäänyt haukkumaan ja räksyttämään minkään esteen kohdalla. Kaikki rimat pysyi ylhäällä (40), kun on ollut niidenkin kanssa ongelmaa. Se treenimäärä mitä oon tehnyt sen kans on oikeesti tosi vähästä ja mä oon ylpiä itestäni ja siitä että päästiin ja uskallettiin mennä sen kanssa kisoihin :)
Yhtään ei harmittanut nuo mokat, maaliin tullessa rinnassa hykersi edelleen ne kikattavat perhoset ja ne kikattaa vieläkin...

Mutta täytyyhän aina ekoihin kisoihin liittää kyyneleitäkin ;) Iikan kans silloin menessä ekoihin kisoihin ja nyt sit Qkin kanssa tullessa. Olin niin ilonen ja onnellinen tuosta omasta pojasta ja kun sen kanssa sai kisata. Oma kasvatti pitkästä aikaa, eka poika, sininen sellainen... ja sen jälkeen tulikin sitten se tuttu "ikävä itku"....ja näihin itkuisiin tunnelmiin kaunis sininen kuva.

All it takes is just a little bit of Imagination, Keep it positive.

Tehotreeneilyä...

2011-12-08T13:28:00.002+02:00

..viimesellä vkolla :)
Ollaan oltu nyt aktiivisia Qkin kanssa. Ma käytiin treenaamassa agihallissa ihan pienen pientä, sisältäen vieraan pussin, vieraat putket, vieraan renkaan ja kepit. Oikeestaan kaikki sujui ihan hyvin. Kentällä oli rata valmiina ja tein siinä muutamia päällejuoksuja, esteen merkkausta ja putkeen lähettämistä. Qki meni tosi hienosti :)
Sieltä lähdettiin suoraan sitten seinäjoen treeneihin. Vetäjä oli tehnyt radan putkista ja hypyistä mut sain sit tahtoni läpi ja radalle tuli myös pussi, rengas ja kepit. Pussi alkaa sujua jo niin hyvin että kun lähdin suoristamaan kangasta niin Qki lähtee hakeen pussia :D Ei varmaan olisi suotavaa että suorittaa omaan nimeen mutta kun on vähän takunnut tuo pussi niin mun mielestä saa painella sitä niin paljon kun haluaa :D
Kokeiltiin *oliskohan toinen kerta* keppejä ilman kaarilla *niin ei täs kiire oo ku kisat on nyt vkonloppuna*. Välillä oli pientä takkua, mikä varmaan johtunee ihan siitä että en ole treenaillut sen kummemmin noita sisäänmenoja saatikka kepeiltä lähtemisiä niinkuin tein Indianin kanssa. Välillä meni väärin sisään ja välillä mun liike (oletan niin) veti sen vikasta välistä pois. Sain kuitenkin onnistuneita suorituksia kepeilläkin.
Renkaalla tuli myös välillä kehikon läpimenoja. Ne tuli lähinnä siitä että kun rengas oli ekana esteena ja otin kutsuna niin silloin tuli välistä. Heti kun korjasin asentoa niin että näin sen renkaan läpi, tuli oikein. Radalla mentäessä rengas meni ok. Mutta hyvä mieli jäi näistäkin harkoista.
Itsenäisyyspäivänä oli sitten SuperTeamin treenit :) Me jouduttiin vähän tekeen enemmän pätkis rataa kun Q ei osaa viel kontakteja...mutta musta on huikeeta että se menee samaa rataa mitä kolmosen kisaavat koirat :) Kaikki kohdat ei tietty mennyt nappiin mutta huomaan ite kuinka paljon ollaan kehitytty sen kans syksyn mittaan. Nyt alkaa olla se fiilis että sen kans on tosi ihqua mennä rataa, aluksi se tuntui lähinnä velvollisuudelta. Siinä on se piirre että se sinkoilee vielä aika paljon. Mutta mä otan tuon sinkoilun positiivisena, se irtoaa :D Siinä se on erilainen kun Indian. Ja siinä se tuo mulle haastetta että tällänen myöhäinen ohjaaja tajuaisi olla vieläkin aikasemmas ohjauksien kanssa.
Targetti ollaan siirretty nyt aan eteen. Oon treenaillut näillä pienois esteillä (toises pääs aa toises puomi) kontaktia ihan sillä että Qkin tarvii vain pistää tassu targetille ja palkkaus. Se on aivan intona tuosta ja hyvin nopeesti tajus mitä siltä vaaditaan :)

Sunnuntaina aloitetaan sen kans nyt sit hyppäriltä :) Mulla alkaa mahas lennellä jo pikkuhiljaa kikattavia perhosia :D on aika makee fiilis päästä sen kans radalle, mä toivon et mun poika liitelee siellä niinkuin oon nähnyt sen parhaimmillaan liitelevän :) Ei näin väliä tuloksista vaan se fiilis <3

Tytöille oon varannut röntgenin ens ke. Tällä hetkellä tuntuu että eivät ole kovin isoja...joten saa nähdä mikä on saldo. Saldollakaan ei ole väliä kunhan kaikki menee hyvin kaikkien kohdalla. Jänskättää nuo vkoloput ja joulunaika. Jotenskin tuntuu että meillä pennut valitsevat aina syntymäajaksi vkonlopun :(

Psykologian kurssi on myös ohi :) Oli todella mielenkiintoinen rupeama. Saatiin kiitosta että oltiin parhaimpia ryhmiä :) Innostus jäi kytemään sen verran että pukin listalle lähti pari kirjatoivetta ja kertauksena aloitin Tuire Kaimion kirjan. Myöskin *käytöshäiriö* kurssi alkoi innostaa joten varmaan sitten sinne seuraavaksi.

Elämää kehä 3 sisäpuolen

2011-11-30T18:42:00.004+02:00

La läksittiin Qkin kanssa Super-Teamin harkkoihin :) Rata oli kiva ja omasta mielestä sain sen jokseenkin klaarattua. Mitä nyt vähän olen myöhässä ;D ja joteskin tuntuu, että en millään löydä sitä oikeaa rytmitystä Qkin kanssa. Ovat niin erilaisia Iikan kanssa. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Edelleen oli voimassa "mpp" mustan putken pakitus. Eka kerta tais mennä vahingossa mutta sitten ei enään millään..No, emme ota paineita...enen...vaikka kisoihin on enään puoltoista vkoa...:D

Treeneistä päin lähdettiin ajaan suoraan kohti Nokiaa. Janne oli jo oottelemassa, raukkaparka joutui lähtemään aamulla työkavereidensa kyytillä kun emäntä ei suostunut lähteen harkkojen takia.
Eka "kauhujen yö" oli siis Edenissä. Saatiin huone just siitä missä on vieressä iso ovi, josta käynti Edenin aulaan ja käynti hotellin puolen. Voin sanoa, että sitä ovea paiskittiin. Illalla kun viimeiset tulee kylpylästä, illalla kun ekat lähtee ravinteliin, viimesimmät koluutti sitä kun tulivat ravintolasta ja ekat taas kun menivät aamu-uinnille. Mä olin ihan raato aamulla. Mutta kestin sen kun koirat nukkuivat rauhallisesti.
Matka sieltä jatkui Vantaalle. Tuttuun ja turvalliseen hotelliin :)
Menomatkalla pysähdyttiin tuttuun tapaan Hyvinkään koirauimalassa. Tytöt eivät päässeet uimaan mutta Qki poika uikin sitten niiden edestä. Olin varannut uittajan koska tarkoituksena oli saada Qki uimaan rinkiä ja tekemään kaarroksia vasen kylki ulkoreunaa pitkin, mutta poika yllätti itsenäisellä toimella :) Juu, kyllä se joka altaan nousun jälkeen meni portin taakse ilmeellä "halun helvettiin täältä", mut tuli käskystä ja kun ohjasin liiveistä niin ihan ite käveli rampille ja siitä lähti uimaan. Uittaja oli pari kertaa mukana ja totesi että mitä hän täällä tekee :D Sain Qkin hienosti kääntyilee käsimerkkien..tai sanotaanko agiohjausten myötä. Ja poikahan teki niinkuin pyydettiin. Uittaja totesi, että se oikein alkaa odottaan, että mihin suuntaan käsken sitä kääntymään ja koska. Sieltä sitten matka jatkui eteenpäin.

Hotellissa mukava myrsky vaan osui just meidän huoneen nurkille ja pellit hakkas alemmalla tasolla. Se yö meni sitten kuunnellessa myrskyn merkkejä. Ja taas koirat nukkuivat ilman huolen häivää.
Kolmannen yön valvoin sitten omissa tuskissani. Joten eilen kun ajeltiin kotiin ja illalla pääsin omaan sänkyyn niin tänä aamuna heräsin siinä samassa asennossa. Yleensä herään nykyään joka yö samaan aikaan..joten olin ihan sekasin aamulla kun jannella paloi jo tuo "linnunlaulukello" ja totesin että en oo "muka" herännyt kertaakaan.

Mutta palatakseni takasin reissuun. Tiistaina läksittiin vielä ajeleen kohti Porvoota. Meillä oli siellä treffit Paulan, Ruutin ja Tuurin kanssa :) Käytiin kiertämäs luontopolku ja sen jälkeen paineltiin Amarilloon herkkujen pariin. Oli mukana nähdä pitkästä aikaa Ruutilainen ja Ruutilaisen pikkupoika <3 Ruuti ja Qki kulki aika lailla kuin paita ja peppu, mun tyttöset oli kiinni ihan sen takia että oltiin vieraalla maalla tiineenä. Mun pahin painajainen on se (niiden monien muiden lisäksi) että tiineenä oleva narttu katoaa vieraassa ympäristössä.

Nuo koirat alkaa oleen jo niin tottuneita hotellielämään että ei niitä ressaa oikeestaan mikään siellä. Ei tarvi haukahdella käytävillä puheleville ihmisille tai lapsille jotka kiljuu ja juoksee. Ainut mille piti äristä oli kun Edeniin oli eksynyt joku muukin nelijalkainen ja meni haukahtaen meidän huoneen ohi. Hissimatkat sujuu ongelmitta, hotellien aulat mennään nätisti. Vantaalla pitää vielä kulkea pieni pätkä ostoskeskusta ennen kun pääsee respaan..no problem. Tytöt on sen verran rauhallisia, oli tilanne mikä tahansa...Qki on edelleen ekstaasissa jos joku muukin odottaa hissiä tai sattuupi samaan hissiin. Luokse pitäs päästä, häntä vispaa ja koko koira on melkein kaksin kerroin. Sen arvaa huonekäytävillä jos joku on just kulkenut ennen meitä. Qki etenee häntää vispaten koko matkan :D

Arki on taas palannut, ens vkonloppuna onkin sitten ekstra treeniä Qkin kanssa...

hei pitkästä aikaa taas....:D

2011-11-24T14:01:00.003+02:00

Hei, Laiska ihminen täällä isolla ällällä. Tai kait sitä laiska saa joskus olla ;)
Aika menee siivillä vaikkakin hitaasti. Tuntuu että on kiire mut sit ei kuitenkaan ole, onko se sitten sitä laiskuutta.
Aloitetaan tytöistä. Indian on nyt todettu tiineeksi "virallisin keinoin" eli käytiin ultrassa. Piti saada vahvistus jotta tiedän miten edetä työasioiden kanssa. Tietty olis voinut luottaa siihen omaan näkemykseen että tiine on mutta...Siinä vaihees kun levitettiin jalat ultralaitteelle totesin että jaahas, tissit punaset...Kun olisin ne ees aamulla kattonut niin olis voinut perua vielä käynnin, eivät nimittäin punoittaneet ed päivänä. Vkonloppuna tulee sitten täyteen 6 vkoa. Jestas kun aika menee vaan äkkiä. Eli viimeinen kolmannes sitten alkaa.
Päkän tilasta ei ole vielä satavarmuutta. Epäilen että on tiine, mutta tässä kerrassa on eroa se ettei ole voinut pahoin lainkaan. Viimeksi tosin ruokahaluttomuus kesti normaalia vähemmän, eli vain pari päivää..ehkäpä se on kutistunut nyt sitten nollaan. Tissit on mielestäni muuttuneet, karvat pönöttää kyljissä ja kyl tohon vuotäröön on tullut piiiikkasen lisää mittanauhan mukaan, toki voi olla että oon syöttänyt sen siihen kuntoon :D Päkällä tulee siis 5 vkoa ja jatkamme oottelua. Eiköhän ne sentit ala nyt ilmaantumaan jos on ilmaantuakseen.

Qkin kanssa käytiin viime hierontakerran jälkeen Piiralla Turussa. Poika oli suora, lantio ok. Leena meinas että vas puolella lihakset hiukan pienemmät kuin toisella ja antoi kuntoutusvinkkejä. Niitä ollaankin nyt tehty jonkin verran. Rintaranka oli kireä ja pikkasen kauttaaltaan jäykkyyttä. Ensi maaliskuussa sitten uusinta käynti.
Käytiin myös hierojalla viikko tämän jälkeen ja tuo lantionseutu alkaa olla ihan ok. Ei muutenkaan ollut juuri moitittavaa.
Agilityä ollaan tehty jonkin verran. Aika paljon harkkoja on jäänyt nyt pois noiden hoitojen takia ja omien menojen takia joten ihan hyvä että ei ilmottu alkuperäisen suunnitelman mukaan pietarsaareen. Mutta..tadaa...ilmo on nyt lähtenyt seinäjoelle hyppärille :) Enpä ota paineita, menee kuin menee. Lähinnä mennään pitämään hauskaa ja tekemään se eka yhteinen startti. Ollaan vielä niin keskeneräinen pari mutta työstetään työstetään...ja mä halusin Wall Sportille :D
Nyt kaikenlisäks Qki on keksinyt, että pujottelua ei tarvi mennä loppuun, varsinkin jos putki on siellä edessä (just eilen) ja sitten se keksi että enpä mene tuota mutkaputkeakaan (just eilen). Hirveen hyvät fiilikset lähteä kisabaanalle :D Ollaan vähän joudutta kaiveleen esteitäkin esiin, rengas näyttää unohtuneen ja pussi. Ne pitäis nyt saada työn alle tuon pujon kanssa niin olisi helpompi olo itellä. Mutta tuumailin että jos se ei pujottele loppuun kisois niin so what, sit jatketaan vaan etiäpäin lentäen :D
Näyttelyharkois ollaan käyty. Qki kyl keskittyy muhun enemmän koko ajan, mut eipä toisten poikien tarvi paljoa uhitella kun mukaan lähetään häntä pystys. Häntä kyl menee nopeesti alas kun pysähdytään ja otetaan asentoa. Liikkeessä se nousee aika ajoin. Musta tuntuu muutenkin että poika muuttuu pikkuhiljaa snautseriksi kun treeneissä 98% on jonkin kokoisia snautsereita :D
Melkein loput vapaa-ajat roikun "virtuaali-koulussa". Taidan olla opettajien kauhu "miksi, miksi"-teemalla. Reilu viikko jäljellä, toivon mukaan olen saanut paljon ajatuksia miten opettaa eläintä oikein ja johdonmukaisesti.

Voi laiskuus...

2011-11-01T14:11:00.002+02:00

..muhun on iskenyt totaalinen laiskuus päivittää sivuja. Vaikkei sen kummemmin elämätä paina kiire niin ei muka koskaan ole aikaa eikä intoa aloittaa kirjoittamista.
Rauhallinen päivä töissä joten nyt otin itseeni niskasta kiinni.

Molemmat tyttöset on nyt sitten astutettu. Aika näyttää onnistuiko "tempaukset" mutta jos koirien elekieltä lukee niin päivät olivat oikeat. Aika sitten näyttää miten käy. Indianilla on nyt reilu 2 vkoa ja kun on ekakertalainen niin en tiedä näyttääkö mitään merkkejä. Pätkiksellä on nyt reilu vkoa takana ja siltä voipi ootella reilun vkon kuluttua ruuan nyppimistä. Siitä on tullut tuttu tapa kun maha alkaa kasvaan.

Tyttöjen lomaillessa Qki on aloittanut treenit. Meillä on ma päivisin seinäjoelle harkat, kuin myös joka toinen ke Pawsilla harkat. Qki myös tuurasi Indiania meidän uudessa..called "Superteam"-treeniryhmässä ;). Ajattelin ensin että poika ei pääse rataa puoleenväliinkään mutta niin vaan kävi että ohjaaja lähti hymyssä suin kotiin :)
Myöskin ollaan tehopanostettu noihin näyttelyharkkoihin Qkin kanssa. Haetaan yhteistä energiaa ja hyvää oloa :D Jospa sitten keväällä koitetaan taas.....

Eilen käytiin hierottamassa poika. Pieni ahdistus tuli kun Qki oli todella arka lantion seutuvilta :( Ei antanut kunnolla koskea kummallekkaan puolelle. Piti pitää väkisin kiinni että se saatiin hoidettua. Normaalissa elämässä tuo ei oo mitenkään näkynyt eikä myöskään treeneissä. Seuraava aika varattiin vkon päähän ja treenit jää nyt väliin. Meillä on jo keväällä varattu aika Piiralle ja tarkoitus oli perua se kun tytöt eivät tilan takia pääse hoitoon, mutta nähtävästi tulee nyt sit kuitenkin lähtö Qkin takia.
Siitä saattaa seurata myös se että suunniteltu kisauran-aloitus siirtynee jos ei saada keppejä kuntoon. Pujottelu liike ei tee nannaa tuolle lantionseudulle joten se on nyt sitten pannassa.

Virtuaalinen opiskeluelämä on myös saanut jalansijan elämässä :) Aloitin kurssittamaan itseäni eläinmaailmaan teemalla "oppimispsykologian perusteet". Jospa minusta tulisi parempi ja jodonmukaisempi opettaja koirilleni :)

K-18 kuvia

2011-10-18T12:02:00.000+03:00

Sori huonoa kännylaatua :)

Sleepless päivä

2011-10-17T13:24:00.002+03:00

Vihdoinkin sain sen aikaseksi, kutsua kaikki Sleepparit saman "katon alle". Pentueita on kahdeksan jotka koostuvat 23 kasvatista. Tämä ajanjakso sijoittuu vuosille 1998-2011.
Näistä 4 on poistunut sateenkaari sillalle ja 5 ei päässyt tulemaan. Mutta hienoa oli kuitenkin saada 14 kasvattia yhtäaikaa paikan päälle omistajineen. Kaikkia oli mukava nähdä, toki suurinta osaa olen nähnyt pitkin vuosia kisa ja näyttelyreissuilla. Nostalgia tunne tuli kun Bountyn veli saapui paikalle, jota en ole ehkä 10 vuoteen nähnyt ja pieni liikutuksen tunne, nimeltään ikävä, nousi pintaan. Siinä oli niin paljon samaa mitä Bountyssä <3

Ohjelmana oli agilityä a'la Jenni Leino joka ei koskaan petä koulutuksen annissa :) Oli mukava nähdä ne kasvatit radalla treenaamassa jotka agia harrastavat. Myöskin Qki ja Ii pääsivät radalle. Qkin kanssa jotkin kohdat onnistui ja jotkin ei. Välillä sitä kiinnosti muut ihmiset enemmän kuin emäntä itse..mutta Ii ei petä koskaan. Sen kanssa tehtiin hienoja suorituksia ja nytkin huomasi eron kuinka vapaammin vien Iitä kuin Qkia. Johtunee osaksi varmaan siitä että alan luottamaan Iihin ja on jo yhteistä treeni/kisaaikaa takana.
Agin jälkeen sitten oli vuorossa yhteisoloa ja grillausta. Kiitos ihanille ihmisille paketista :) Toivottavasti mä en tarvi niitä kaikkia tuotteita ihan vielä ;D
Tässä Kuvat Sleepy päivästä :) Harmittavasti en ottanut niitä enempää... Uskoisin että "meillä kaikilla oli niin muukaavaa oi jospa oisit saanut olla muuukaaanaaa".
Kiitos teille ihanat <3

Indianin "astutukset" on nyt takanapäin ja jäädään oottelemaan mitä tuleman pitää. Tarinaa sitten myöhemmin enemmän :)

Qkin vkonloppu :)

2011-10-10T11:17:00.004+03:00

..ja pikkasen myös Iin :)

Kauan odotettu, luonnetesti. Miksikö ilmoitin Qkin..siksi, että haluan nähdä sen käytöksen tietyissä olosuhteissa. Kuinka pitkälle sen ihmisystävällisyys menee, miten se reagoi "pahoissa tilanteissa", joita ei jostain syystä ole osunut kohdallemme. Mulla ei ole koskaan ollut väliä miten paljon pisteitä tulee kunhan vain olen tyytyväinen koiran käytökseen. Se riittää mulle.

Suurin moka mikä mulle tapahtui on se, että deletoin vahingossa melkein koko testin nauhurista. Mä en osaa tuosta nauhurista purkaa videoita koneelle kuin siten, että se imasee aina kaiken. Joten yritän välttää sitä, että koneelle tulis tuplia ja triploja videoita...poistan sit aina kaikki vanhat ennen kun lataan uudet koneelle. Noh, ennen videon alkua oli monta lyhyttä pätkää kun opastin marialle kuinka kameraa käytetään ja sitten siinä kävi jäl-leen niin, että ennen kun ehdin painaa deletoi niin se oli siirtynyt jo luonnetestiin ja poisti sitten sen ekan pätkän. Nauhalle jäi tuo seinä, ampuminen ja loppupuhe..Harmi :(

Kiitokset Marialle videoinnista ja Annelle kuvaamisesta.

Lyhkäsyydessään siis testistä:

Alkupuheen aikana poika yritti koko ajan päästä halittavaksi (näin oletinkin). Kyseltäessä kerroin että poika elää kahden naisen alistusvallassa :D Ja kyllähän se niin on, että Qki tottelee äiteetänsä ja Indiania. Tosin ei meillä koirat hypi toistensa silmille mutta elintavoissa sen näkee.

Leikkiminen: Mä niin tiesin tän, kuin tässä käy ja siinä kävi just niin :D Eihän Qki hirveesti leiki leluilla. Sen leikkiminen on sitä, että jos jompikumpi tytöistä repii/leikkii lelulla niin Qki sitten riehuu siinä ympärillä. Pureskee niskaan ja juoksee perässä. Mä olen tänä kesänä saanut sen innostumaan lelusta, jopa niin että lähtee hakeen sitä jos heitetään, mutta kauas on matkaa että se repis mun kanssa lelua tai jonkun tuntemattoman kanssa. Nytkin ed iltana yritin vielä tunkea patukkaa sen suuhun että revi nyt kerpeles sitä lelua, mut ei... Se leikkiminen meni just niinkuin kotonakin..suuhun saattoi ottaa mut ei tarrannut kiinni.

Kelkka:

Mielenkiinnolla odotin mitä tuleman pitää..ei ole koskaan ollut vastaavaa tilannetta joten odotin mitä tapahtuu. Ensi reaktioni oli, että kun Qki ekan kerran vilkas kelkkaa se ei (ainakaan ulospäin) näyttänyt välittävän siitä mitään. Heilutteli silloin tällöin häntäänsä ja vilkaisi, mut siinä se. Kun kelkka oli n. parin nykäisyn päässä (pari metriä) sitten poika alkoi miettimään että WTF... Taisi haukahdella, otti pakkia mun taakse. Tästä sitten kestikin jonkin verran aikaa, että suostui tuleen kattomaan kelkkaa. Ihmettelin mitä se teki mun selän takana mut videolta (onneksi ehdin edes kamerasta kattoon suorituksen) näin, että se lähinnä kattelee yleisöä, tuijottelee mua, heiluttelee häntäänsä..Siinä vaiheessa kun kyykin ja otan hihan käteen se tulee sitä haisteleen. Joten ei se siel selän takana paniikis ollut mut ei kuitenkaan tullut heti tutkimaan. Käytiin käveleen pieni matka ja poikettiin kelkan kautta, tässä huomasi pienen kaaren liikkeissä, eli otti pikkasen hajurakoa kelkkaan.

Ryöstäjä:

Mä joteskin arvasin ettei Qki tajua että joku voi tehdä pahaa..Nytkin se heilutti häntäänsä ja peppu vispasi viimeseen asti. Tais vielä siinä vaihees kun ryöstäjän käsi koski muhun peppu vispata ja häntä heilua..toki se loppuvaiheessa otti askeleita mun taakse mutta ei raukka varmaan tajunnut mikä on idea :D Kun ryöstäjä lähti pois lähti Qki heti perään ja antoi rapsutella itseensä.

Sateenvarjo,tynnyri: Omasta mielestä hirveesti se ei säikähtänyt ja singonnut hihnan päässä. Musta jopa se tynnyri oli aika vähäpätönen reaktio siltä mutta sitten taas huomasi, että sitä ei hirveesti haluttanut tulla kattomaan tynnyriä ja pienen hajuraon otti siihen nurkkaukseen missä sateenvarjo oli räpsähtänyt.

Pimeä huone: Tässäkin oikeestaan arvelin että miten saattaa käydä ja meinasin testaajalle tuumatakki, että jos se näkee ensin jonkun muun kun mut niin jää varmaan sen luokse, ja niihän siinä kävi. Nää pimeet huoneet on joka kerta vähän erilaisia. Nyt oli aika pitkä käytävä ja sit vasta se huone. Kesti aika kauan ennen kun se lähti liikkeelle, en nähnyt mitä se teki siellä. Löysi ensimmäisenä testaajan ja siihenhän se istahti. Kävi toisen testaajan luona, palasi ensimmäisen luo ja istui. Mun piti niiskauttaa ja sitten se vasta kattoi, että ai säkin olet täällä.

Seinä:

Tässä jäi harmittaan vähän että Q jäi huonoon asentoon. Sehän ei sit korjannut itteensä vaan seisoi siinä vinosti, peräpää "pahaan" koko ajan. Ei tainut korvakaan liikahtaa. Tosin tässä vaiheessa huomasi että ei enään häntä heilunut kepittäjälle. Tosin ei se yrittänyt seinääkään pitkin karkuun niinkuin edeltäjänsä :(

Ampuminen: Qkihan on elänyt lapsuutensa täällä uudessa paikassa. Tosin rakennus oli valmis mutta ohan täs lisäilty listoja, tehty terassia ym. paukuteltu...esim. naulapyssyä käytetty. Hirvimiehet ampuilee syksyisin tuol mettässä mutta sehän on ihan eri ääni kuin korvan juuressa laukastu. Joten tiettyihin paukkeisiin se on tottunut muttei se ole oikeata ampumista kuullut noin läheltä. Mutta tuomarin sanojen mukaan erittäin laukaisuvarma :)

Kaikenkaikkiaan poika toimi aika paljon niin kun olin aatellut. Iloinen häntä, halusi rapsuteltavaksi. Ihmisystävällisyys kyllä näkyi kaikessa. Kuin myös se että se ei voinut kuvitella kenenkään olevan paha. Puolustushalua ja samoin taisteluhalua ei hirveesti ollut, tosin niitä ei oo meidän koirilla hirveesti ollut.

Mutta kaikenkaikkian oon ihan tyytyväinen. En tie toiko se mitään uutta asiaa pojasta itselleni. Ainahan näitä on mukava seurata kuin koira käyttäytyy/reagoi eri tilanteissa.

Loput kuvat

Loppuvideo testistä (se mitä sain pelastetuksi)

Luonnetestistä lähdettiin suoraan kotikulmilla uuden Pawsin hallin avajaisiin. Siellä oli epikset tiedossa ja aattelin että jos Qki on kondiksessa niin saa osallistua vauhtirataan (ilman kontakteja/keppejä). Noh, poikahan oli paikanpäällä oma itsensä. Häntä tötteröllä mentiin eteenpäin. Ehdittiin just perille niin että Indian sai myös osallistua kilpailevien koirien luokkaan ja siitä sitten hienosti 0-voitto. Oikeestaan radasta ei oo mitään kommentoitavaa, se meni hyvin :) Mietin että jos olisin laittanut sen vielä vauhtirataan kun siellä oli niin paljon putkia mutta päädyin sitten pyhittämään sen Qkille.

Se että nämä oli pojan ekat epikset, poika oli täysin vieraassa hallissa ekaa kertaa. Se ei varmaan tajuunnut että joutuu agiradalle ennen kun laitoin sen ekan aidan eteen istumaan kun kehä oli suljetun aitauksen takana.... täysin vieraat esteet, alla 6 h automatkaa ja luonnetesti...niin mä oon todella tyytyväinen :) Tässäkin radassa tuli ne meidän ongelmat esiin, eli viistosti tultavat hypyt ja nyt kaikenlisäksi erittäin ohuet aidan siivekkeet.. Niistä parit ohitukset ja parit kiellot putkesta. En tie mikä tuossa viimesessä putkessä laittoi sen uudemman kerran sieltä pois. Kotona se menee putken vaikka se olis umpisolmus :D Kiva oli myös huomata että kaikki rimat pysyi paikoillaan vaikka ne kotona joskus lenteleekin. Tässä alla video meidän pikkupojan ihka ekoista epiksista <3 Nyt sit aloitetaan viralliset treenit pojan kanssa :D

Sunnuntai pyhitettiin vielä Qkille. Samaisessa paikassa oli mätsäri johon lähettiin pitämään kivaa yhdessä. Mätsärit on siinä kivoja, että niissä harvoin "tiedetään" niitä rotukohtaisia seikkoja, meidän tapauksessa hännän kanto, tai sitten niistä ei niin nipoteta. Muutosta aikasempiin mätsäreihin tai näyttelyihin. Sain Qkista otteen paljon nopeemmin kuin ennen. Jos se unohtui tuijottamaan jotain (<--- urosta) sain sen melko nopeasti kiinnittämään huomion itseeni jopa niin että häntä laski alas. Kehässä se ei pullistellut vierustovereille kertaakaan. Tosin en katsellut naapureiden jalkojen väleihin olivatko sitten narttuja.. Liikkeet meni....aah....Mä vieläkin leijun <3 Silloin kun tuo poika pistää parastaan niin oon aivan myyty. Sain sen ravaamaan hienosti edelläni n. metrin verran. Se osas ite mennä edellisen perässä ja kurveissa hiukan ohjasin hihnassa. Häntä pysyi vaakatasossa. Muutamia kertoja kehää kiertäessä kun tultiin sellaiseen kohtaan, että reunalla oli koiria sen häntä nousi mut sit se kyl palautui takasin vaakatasolle.

Käytin jonkin verran noita Gerardin kurssilla opittuja merkkejä. Osan olen jo varmaan unohtanutkin. Toivon että saan niillä Qkin kiinnostumaan itsestäni enemmän jottei ole aikaa pullistella vieruskaverille.

Pienten punaisten voitto

BIS 3

Kuvat: Paws

Nyt sitten alkaa Qkin virallinen eka treenikausi. Tänään on ekat agiharkat seinäjoella ja joka toinen ke on sitten Pawsin harkat. Perään myös Gerardin näyttelytreenit.

Ja....Indianin agipaussi on nyt sitten alkanut. Vietämme juoksulomaa jonka aikana on sitten tarkoitus katsoa miten nuorelle lemmelle käy, jos käy hyvin palaamme sitten kevättalvella taas agimaailman pariin. Sen aikaa Qki saa viettää aikaa agimaailmassa :)

Kadonneen Päkän metsästys..

2011-10-05T20:26:00.004+03:00

..ensin hätääntyminen, sitten helpotus ja nyt kiehuu. Ei olla puheväleis Päkän kanssa. Aiheutti sellasen trauman, että kestää hetken ennen kun jaksan taas sen metkuja.
Läksittiin töiden jälkeen koirien kans lenkille. Puin heijastusliivit ja valjaat ja aattelin että lähetäänpä tätä pellon reunaa tuonne metsään meidän normaalille mettäpolulle. Okei, päästin koirat irti ja näen kyllä että kauempana _ojan toisella puolen_ on kissa heinikossa. Mä luotin siihen että ei ne tuon rämeojan yli mee..saatikka jos edes haistaa sitä. Iikka ja Qki menivät jo ohi mut sitten se kissa otti jalat alle ja Päkä näki sen. Päkä lähtikin takasin päin täysiä ja seuraavaks kun katon, että mihin se hävis niin se oli hypännyt tai yrittänyt hypätä sen rämeojan yli. En tie uiko osan matkaa vai rämpikö sen yli..siinä oli niin paljon heinää että luulen sen aatelleen olevan pelkkä oja. Ja sit se viilettää kun viitapiru kurassa ja ravassa sen pellon poikki kissan peräs ja kiljuu ku "apina".
Joo, ei auttanut kutsuhuudot ja tässä vaiheessa nappasin loput hihnoihin ettei ne yritä samaa temppua.
Jonkin aikaa ootin paikallani, eiks aina sanota että ne palaa samaa reittiä takas...ootin ja ootin. Mä kuulin kun se kilju ja haukkui mut sit se vaan hiljeni ja sit aattelin että nyt varmaan tulee takas...No eipä tullut. Ootin viel hetken ja soitin jannelle että tulee pihalle kattoon tuleeko Päkä jostain suunnasta kotiin. Läksin sit itekki tielle päin josta näen tän metsään meno kohdan ja pikkasen matkaa tietä...pelko oli että se ponnahtaa jostain tielle juuri kun siinä menee auto.
Sitten lähin uudestaan pellolle haukuttaan koiria..aattelin että se tulee kun Ii ja Qki haukkuu...ei mitään.. Tässä vaihees vähän alkoi paniikkia puskemaan. Aattelin sitten että jos Iikka ja Qki osais mennä hajun perässä, jos se on vaikka jäänyt valjaista johonkin kiinni eikä tajua haukkua. Otin sen kohdan mistä näin Päkän ja kissan menevän ja heti I ja Q lähti meneen metsään. Ei oo vaan mitenkään helppoa mennä tiheessä metsässä fleksillisen koiran kanssa..koko ajan oltiin solmussa. Yllättävän pitkän matkaa ne meni, kunnes tultiin yhden talon pihaan. Odotin ja kuuntelin ja kutsuin mutta ei mitään ääntä. En kehdannut ponnahtaa tuonne pihaan keskeltä metsää joten ei muuta kuin rämpien takasin..
Tällä aikaa Janne oli ottanut mönkijän ja kiersi sillä ympäriinsä mutta ei mitään havaintoo.
Se on kyl uskomatanto miten ajatukset ehtii vilistää päässä lyhyessäkin aikaa. Tässä vaiheessa kävi jo mieles että mihin ilmoitan että etsintäapua tarvitaan..
Mä uskoin että Päkä kyl osaa takas tältä alueelta jos eksyy, mutta sitten taas pelkäsin tuota tietä..siinä ei porukka mitenkään nopeuksien mukaan aja. Tai jos se on jäänyt johonkin valjaista kiinni, niin se ei välttämättä aamulla olis enää yhtenä kappaleena. Tuli kyllä mieleen viime talven susi ja ilves havainnot...ja kaiken lisäks tuo metsä alue on kurja kun siellä on noita suon tyyppisiä alueita. Meillä on myös koirilla nimi ja osoitetiedot valjaissa ja kaikissa pannoissa jos käy "näin". Tosin uskon että jokainen kyläläinen kyl tietää missä meidän koirat asuu jos ne irti löytyvät.
Janne kiersi mönkijällä metsässäkin mutta eihän sinne syvimpiin sopukoihin pääse. Vahti tietä että tuleeko se jostain läpi...no ei tullut. Sitten aattelin että vien Iin ja QKin sisälle ja lähden ilman niitä kierteleen. Juostessani sitten kotiin kuulen että joku haukkuu jossain. Ja kun tarkemmin kuuntelen tunnistan että on Päkä. Tässä vaiheessa tietysti suuri helpostus että se on ainakin hengis. Läksin sitten juosten Iin ja Qkin kanssa tietä pitkin kohti ääntä ja niihän se oli että Päkä oli sitten siellä talon pihassa mihin Ii ja Qki mut vei metsän läpi.
Päkä tuli haukkuen vastaan..ollen vähän sen näkönen että ketä te ootte ja mitä te täällä teette..Kunnes tunnisti mun äänen tai koirat. Tuli sitten luokse ja vaikutti ihan normaalilta. Tässä vaiheessa helpotus siirtyi syrjään tuli sellanen olo että voi ***tana apina minkä teit ja anna olla viimenen kerta..Kiehuin aivan raivosta ja pistin sen vaan hihnaan ja läksin kohti kotia. Lähellä oli etten pillahtanut itkuun...neidillä vaan kieli roikkui poskella.
Vaikkei tuota kestänyt kaiken kaikkiaan kun alta tunnin niin olipas kurja kokea tuo pelko että koira katoaa :( Ja vaikka maaseutu on tietyiltä vaaroilta suotuisampi asuinpaikka niin onhan tääläkin nuo omat peikkonsa :(
No loppu hyvin kaikki hyvin......... tosin sohvalle se ei saa tänään tulla >:-(

Epistelyä ja kurssittelua

2011-09-25T16:30:00.002+03:00

Pe iltana läksittiin epiksiin..kaatosateesta huolimatta. Suunnitelmissa oli, että kokeillaan eri juttuja radalla. Radan sai mennä kaks kertaa. Ekan tein "kilpailunomaisesti" ja toisella sit kokeiltiin niitä meille vaikeita juttuja. Molemmis lähdöis vein Iikan ilman hihnaa lähtöön ja toimi hienosti. Kontaktit toimi jees molemmis radois, putkien leikkaukset suht hyvin..ainut kämmi oli että loppusuoralla jäin jälkeen ja Ii sitten kyseli ja kyseli. Edettiin kuitenkin eteenpäin ilman kieltoja. Molemmilta radoilta nolla ja hyvä mieli :)

La ja su oli sitten Vassin järjestämä kurssi, vetäjänä Anne Savioja. Mä tykkään käydä eri ihmisillä kattomassa eri koulutustyylejä ja uskon aina että jokaisella on jotain annettavaa, niinkuin nytkin :) Ja aina on kiva käydä tuomarin vetämällä kurssilla, näkee radasta hiukan niitä asioita mitä tuomari ehkä kokeilee kisoissa..
La mentiin 21 (?) esteen rata (x 2) ja tehtiin se Iikan kans puhtaasti muuten mutta molemmissa radoissa ennakoi kepeillä ja jätti viimesen pujottelematta.
Su radat oli sitten sellaiset joissa tuli juuri ne meille yleisimmät ongelmat esiin...kontakteilta sivulle irtoaminen niin, että Ii menee loppuun asti. Niistossa Ii taas hyppäsi hypyn takasin päin niinkuin silloin tällöin tekee ja oon edelleen ihan solmussa tuon kuvion kanssa miten mun kroppa ja kädet pitäs mennä...varsinkin kun on kiire eteenpäin. Kyllä se kotona onnistuu mutta.....
Kolmas oli eteenpäin irtoaminen..no senhän nyt jo tien, että mun jalat ei kipitä niin lujaa jotta pysyisin Iin rinnalla..joten siel tulee aina niitä kyselyjä "mihin..mihin.."
Mutta muuten meillä meni hirmu hyvin :) Kolmen esteen välistä vedot, välistätyönnöt sujui niinkuin ne olis meidän bravuureja :) Ja vaikka toistin ja toistin kohtaa niin aina meni oikein :) Hirmu kivaa.
Persvekki tuli opeteltua :D Toivottavasti ei jalka käänny nilkasta sijoiltaan jos sen tekee "ei niin liukkaalla pohjalla" :D Myöskin mutkaputken (esim aan alla) merkkaus (siis mihin suuntaan ohjaaja lähtee) oli hyvä idis kun Ii muutenkin lähtee niistä kuin ammuttu. Huomautuksia toki tuli käsistä..sais olla matalammat..joo tiedetään :D ja muuta pikkupientä.
Tosi tyytyväinen vkonloppuun :)
..ja..juoksua ei siis vieläkään näy.

Qukkelin treenit

2011-09-22T09:58:00.004+03:00

Maanantaina läksittiin Qkin kanssa harkkoihin. Iikka sai lomailla kun vkonloppuna oli ihan tarpeeksi ratoja. Aluksi olin ihan kauhuissani että onko mulla tosiaan tavoite kisata tämän pojan kanssa vielä tänä vuonna :D mutta kyllä se sitten lähti sujumaan. Mielenkiintoinen huomio oli että Qki hyppäsi paremmin hypyt täällä kuin meidän omalla pihalla/nurtsikentällä. En tie jaksoiko yrittää/keskittyä enemmän...kuitenkin positiivinen huomio. Rimat oli 35-40.

Ei tehty mitään kummempaa rataa vaan hyödynnettiin ne esteet mitkä esillä olivat. Harmittavasti kämmäsin ja poistin eka radan pätkän..jonka kans takkusin tosi kauan, eli pujottelusta lähdettiin suoraan putkeen. Qki ei kestänyt sitä sitten millään (miten niin putkihullu). Lopuksi jouduin laittaa kaaret koko matkalle pujoon ja silti se yritti mennä yli ja ali. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia alle. Musta on niin ihana kattoa (siltikin) sen putkeen menoa kun mä saan olla vaikka päälläni seisten niin se lukittee sen, toisin kuin Ii. Mutta omat ongelmat tämänkin pojankin kanssa on. Kuitenkin mielestäni kivasti menee siihen nähden mitä jaksan tehdä sen kanssa. Nauhalla ei tuu vauhti niin hyvin näkyviin(penteleen movie maker) mutta kyllä sen kanssa hengästyy :D

nyt ne on kasassa...

2011-09-19T14:07:00.003+03:00

Noniin, aloitetaan nyt vaiks siitä vkonlopun kokonaissaldosta. Iikka sai tarvittavat viimeiset 2 x nollatulosta agiradalta mitkä tarvitaan karsintoja varten. Mulla on ollut oikeestaan koko kesän tavoite saada nuo kaikki tulokset, jotta keväällä ei tule sitä paniikkia. Mä olen ehkä pelannut osittain varman päälle, mikä on harmittanut, kun ei ole uskaltanut hirveesti kokeilla mitään kikkakolmosia..mut nyt onneksi on sitten aikaa treenailla niitäkin :) voisi sanoa että "leikkaukset, here we come" :D

Vkonlopun teema ratojen profiilissa oli ihan selvästi putket pienillä kaarilla ja aina (melkein) väärään päähän. Heh, voisi melkein luulla että Ritva on tietoinen meidän ongelmasta :D:D Osa vkonlopun putkista meni hyvin, osa huonommin ja osa takkusi. Muutamas kohdas oli radalla (joukkue) että sai valita ite putken pään. Tietty valitsin ne helpot meille, mut silloin Ii päättin valita sen vaikeemman. Meni ihan hyvin joo, mut mun päässähän ne oli hyllyjä. Myöskin lähdöt sujuivat paremmin ja vähän huonommin. Muutamilla askelilla varasti jossain, palautin sen. Katsoin päälle sormi ojossa. Parhaiten ehkä pysyi joukkueradalla missä irrotin hihnan ja annoin vapaasti tulla sivulle sillä "meidän tekniikalla". Silloin pysyi kuin tatti :) jospa nyt tuotakin alan tekeen kisois.

Toka rata oli siinä mieles "hauska" et siel oli yksi kuvio mitä mietittiin kavereiden kanssa. Tuumailtiin että ei saa tehdä samaa ohjausta, jokainen tekee erin. No, ne nössöt ;D valitsi kaikki saman paitsi minä otin sit päällejuoksun yhdistettynä "johonkin". Mut niihän siinä kävi, että ei se onnistunut. Tien että olin taas myöhäs kun yritin ehtiä "sinne jonnekkin" ja kädet eivät taatusti olleet oikein. Ii yritti tulla tokan hypyn ohi. Sain just jalan eteen (niinkuin eija videolla kommentoikin ;)) ettei lähde kiertään siivekettä, joten tulihan siitä toki kielto, mut sain sit kokeilla siinä kohas niistoa yhistettynä "johonkin" :D Myöskin loppusuoralla oli "pakkoleikkaus" ja oon huomannut sen että aina sen jälkeen Iin on vaikee edetä eteenpäin..niinkuin nytkin loppuosa takkuaa. Mut häpi siitä että antoi leikata.

Su aamuna läksittiin sit uusiks sjoelle. Piti oikein aamulla miettiä että tuliko sitä vedettyä punkkupullo yöllä kun olo oli aivan karsee :D (sori Paula ;D) Päkästä tuli tuona yönä toistamiseen mummi ja Qkista virallisesti ekaa kerta eno viidelle blm vauvelille <3. Kaikkihan ei mee tietenkään aina oppikirjojen mukaan. Itse olen elänyt tuon tapahtuman kaks kertaa päiväsaikaan, kun pentu jää jumiin eikä sitä saada ulos. Voin vain kuvitella mikä tuska ja pelko on kun tuo tapahtuu la-su yönä 03 aikaan ja on päivystäjän varassa. Onneksi kuitekin kaikki päätyi hyvin. Voin sanoa että "huoli-adrenaliini" osaa pitää hereillä sekä sekoittaa keskittymiskyvyn ;)

Aamupala ei tietystikkään maistunut ja eikun omena kainaloon ja sitä sit hitaasti söin laihialle asti. Mä olen nyt ehkä luonnonystävien kauhu, mut joskus kun syön ompun autos niin avaan pelkääjän ikkunan ja paiskon omenan ojaan. Eiks sen voi laskea bio jätteeseen? Niin tein nytkin, ikkuna puolilleen auki, pikkasen vauhtia hitaammaksi, että saan tähdättyä -vauhtia kädelle ja mäiskin omppu ulos ikkunasta.. No, ei oikein keskittymiskyky onnistunut. Omppu mäiskähti täysillä ikkunaan niin että koko ikkuna oli ompun mehus ja lihas. Ite ompun raato tipahti oven ja penkin väliin. Matkan ajan sitten ikkunaa koristi mukavat jäljet ;) ja ihana ompun haju.

Kisapaikalla en saanut yhtään itestäni irti mitään. Ekalta radalta ei oikein ole kehumista, mä olin aika myöhäs kaikesta ja hylky tuli siitä että Ii sujahti pujottelun jälkeen mun peffan takaa väärään päähän putkeen. Eikä se loppu sitte sujunut enään mitenkään. Harmitti taas Iikan puolesta mut sain sitten kerättyä itteni kondikseen. Käskin kisakavereiden pikkasen takoa mua nyrkeillä jotta veri ja adrenaliini lähti virtaan ja kyllä sillä vaan tehoa oli. Oikeesti. Ekaa kertaa yhdistin myös musiikin kisoihin ja täytyy sanoa että kyllä siitäkin tulee hyvä mieli :) Taikasana oli tietysti "MUUMI" kun niitä oli palkintoina (minä joka olen ikuisesti inhonnut muumeja...) Mutta radalle lähdettiin sitten asenteella ja raivolla :) 0-voittohan sieltä sitten tuli..MUTTA, varmaan vkonlopun paras fiilis tuli siitä että puomin jälkeen tutustuin rataan niin että jätän Iin puomille ja teen valssin hypyn takana kuin myös seuraavalla hypyllä..no jäin kun kärpänen paskaan Iin tullessa puomilta ja mun liikkeestä näkeekin, että lähden jo tekeen valssia kunnes huomaan, että ei tuu mitään en ikinä ehdi..ja oli vaan ohjattava hyppy ja tehtävä ne leikkaukset. Ja ne onnistui mun mielestä ihan hienosti. Mä olen aika paskan jäykkä kun keskityn että teen kaiken oikein ja sit mä hihitän aalle asti helpotuksesta :D hullu minä :D Aikuisten oikeesti en oo varmaan eläissäni tehnyt kisoissa kahta peräkkäistä leikkausta, ja kun vielä loppusuoralla kävi sama kämmi, -myöhäs putkelta..-leikkaus pakollinen, (loppusuoras taas sama ongelma ettei Ii etene) eli sain tähän rataan sisällettyä kolme leikkausta..niin on aika kiva fiilis :) Mä lupaan nyt aikuisten oikeesti että en enään välttele niitä :

Joukkueradassa muutama huolimaton kohta. Putkitakku ja yhden hypyn jälkeen kääntyi väärään suuntaan. Muuten ok kun ei oo liian ankara itelleen ;) Joukkue koostui pääosin Sleeppareista.. Gini, Huippu ja Sumu sekä vahvistettuna sliipparin pääjehu eli minä Iikan kera :) Ja mikäs hienompaa kun saada sillä joukkuevoitto :) Aivan mahtavaa :) Nyt on sitten Iikalla yksilö, kuin myös joukkue PiirM 1 titteli :)

Ma aamuna tehtiin jälleen juoksutarkstus, ei viel mitään. Katsotaan jos päästään vkonloppuna Anne Saviojan kurssille, jos ei niin sitte Qki tulee tuuraan. Käytiin tänään vähän koemaistaas Qkin kanssa agia josta sitten videokooste kun jaksan purkaa ne kameralta :)

Tulevaa...

2011-09-15T13:54:00.004+03:00

Alkuviikosta oli taas koirien hoidon aika. Saatiin kotivierailulle hieroja, mikä oli aivan ihqua kun ei tarvinnut ite ajella mihinkään päin suomea. Indian oli hyvässä kunnossa..mitä nyt pientä harrastuskoiran jumeja. Päkällä tuntui vielä selvästi äitiyden myötä tulleita jumeja ja toivotaan että hoidot auttoi sitä. Myöskin Qkilla oli pikkasen ongelmaa ja se saikin laseria (vai oliko se nyt sähköä vaiko ultraa :D :) selkään. Hoitojen jälkeen olikin kiva käydä pienellä kämppäily kävelyllä eikä tarvinnut sulloa niitä automatkaksi autoon.

Keskiviikkona uskalsin sitten illalla ottaa pikkasen agia kaikkien kanssa. Indian on nyt löytänyt superkivan lelun...tai olenhan aina tiennyt että se on frisbee hullu mutta nyt vihdoin hoksasin/jaksoin/viitsin kokeilla sitä agilityyn ja toimiihan se siinäkin :) Helppoa kun ei tarvi aina paloitella nakin paloja taskun pohjalle. Rakensin jo alkuviikosta pienen pätkän kokkolan radasta..sen kohdan missä sössin sen niiston. Keinun tilalla oli vain puomi. Noh, tietysti se onnistui nyt heti ekalla yrittämällä..kuten kaikki muutkin niistot. Ehkäpä johtui siitä että mulla ei ollut oikeeta paniikkia eteenpäin ja tein kunnolla ohjaukset. Nyt pitää vain vahvistaa tuota niistoa..nekun tulee kisoissa niin epämääräsesti, en muista kropan asentoa saatikka millä kädellä ohjaan jos on kiirus eteenpäin. Otettiin myös vahvistusta aa/putki yhdistelmällä. Indian meni joka kerta oikein :) Täytynee lisätä että meillä on kisois Iikka valinnut oikein tuon nyt joka kerta (kopkop). Kokkolassa oli myös tämä yhdistelmä (joka ei näy videos kun tulostaulu on kameran edessä) ja sielläkin mentiin oikein. Hienoa :)
Oli myöskin kiva huomata että entinen ongelma ei ollut enään niin ongelmallinen..kolme hyppyä joissa kahdessa välistäveto, onnistui nyt hienosti. Aina ennen olen ollut auttamattomasti myöhässä jo toisella hypyllä..ja kolmas onkin mennyt herran haltuun. Nyt sain onnistumaan kaikki kolme niin että sen kolmannen hypyn sain Iikan vielä tuleen mun ja siivekkään välistä. Tiedä sitten onko jalat nopeutuneet (en usko?) vaiko ajoitus tullut meikäläisellä paremmaksi (ehkä niin). Alan tajuta pikkuhiljaa kuinka ajois pitää Iikalle näyttää milloin käännytään. Ja vielä kun ne saisi sitten onnistumaan joka kerta kisoissakin ;D

Sitten Qki poika...eipä tarvi miettiä kahdesti kumman se valitsee..aan vaiko putken. En ehtinyt kuin terassin rappuset alas niin Qki oli jo kentällä ja juoksi putken läpi :D Taitaa olla aika kova työ sillä saada tuo putki häivytettyä mielestä...Se juoksee sitä itekseenkin aina välillä jos istun terassilla. *huoh*. Kuolleet kulmahypyt on sille edelleen vaikeet. Kokeilin samaa välistävetoa ja päällejuoksua mitä tein Iikan kanssa..mut ei se tajunnut sitten olleskaan..viiletti vaan yhden hypyn ohi seuraavalle. Taitaa mennä taas hetki ennen kun ollaan samalla nopeustasolla sen kanssa :) Hienosti se pujottelee, ei kyl jää Iikalle jälkeen..taitaa olla nopeempikin.
Nyt kun saisi tuon pujottelun tosiaan kuntoon niin marraskuussa olisi tarkoitus startata pietarsaaren kisoissa hyppyradalla. Ostin pojjalle jo kilpailukirjankin <3

Myöskin Päkä sai mennä agia. Laitoin rimat siivekkeiden päälle ja se oli oikein pieni terrieri kun se viiletti siellä :D ja aivan intona haluamas makupalaa. Ei sitä innostanut yhtään frisbee :D

Päivityksistä siellä täällä on varmaankin selvinnyt Indianin suunnitelmat, että nyt olisi sitten astutus ajankohta käsillä. Siirsin sen viime syksystä jo eteenpäin joten nyt sitten katotaan miten käy. Sekään ei ole mikään salaisuus että sulhanen on Indianin bestis :D eli Qki-poika. Kriteerinä ei tietenkään ole se "bestis" vaan monet muut seikat. Eihän noista kahdesta voi tulla muuta kuin ihania super yksilöitä :D Vara urosta en oo etsinyt joten jos ei onnaa niin sit jatketaan elämää ja katotaan ens syksynä uusiksi :)

Riippuen miten Iikan ja Qkin käy mielessä on ollut, että astutan Päkän myös nyt heti perään viimeisen kerran. Sen jälkeen neiti jää lomalle mammalomailusta. Kasvatetaan karva ja lähdetään kierteleen veteraanikehiä. Toinen mahis on tietysti ensi syksy..mutta katellaan nyt yksi juoksu kerralla.

Toivotaan että Iikka pidättelee juoksua vielä 2-3 vkoa mutta se voi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Olisi vielä muutamia kisoja ja yksi kurssi käymättä. Löysin sille vielä parit hyvät kisat lokakuun puolellakin joten katsellaan jos vielä siellä saataisiin startata ennen lomaa.

Qkille onkin vuorossa paljon ohjelmaa tulevaksi talveksi.
Aloitetaan sen kanssa ekaa kertaa treenit ryhmässä seinäjoella maanantaisin. Kuin myös olen ilmoittanut sen paikalliseen uuteen seuraan agikurssille joka toinen vko. Kuin myös me ollaan mukana talven ajan näyttelytreeni ryhmässä joka on perua tuolta Gerard O'Sheanin kurssilta. Ilmeisemmin saadaan setä talvella vetämään uuden kurssin meille jo kurssin käyneille.
Kuin myös Qki tuurailee Indiania kerran kuussa Jennin harkoissa :) Sitten kun Iikka on valmis mammalomalta niin Iikka astuu puikkoihin.

Lokakuussa on myös Qkin luonnetesti. Saatiin varmistus että ollaan päästy mukaan :) Tästä testistä tulee varmasti mielenkiintoinen. On niin paljon tilanteita joissa haluan nähdä miten poika käyttäytyy.
.....joten meillä on aika kiirus syksy tulossa :)

PiirM 1

2011-09-11T15:02:00.005+03:00

05 akka oli jo valmiina koska sais lähtee :D Kaks herätyskelloa soimas, ettei vaan nuku pommiin. Ainahan mä nousen ajois mut ei sitä tie jos pommiin nukkuu tärkeellä hetkellä.
No hyvä mieli joka tapuksessa...aidon oikeesti. Ekana oli hyppyrata. Sitä en saanut nauhalle. Yksi pieni takku loppusuoralla, myöhästyin "liikkumattomuuteni" takia ohjauksesta mutta puhtaasti maaliin. Tällä ajalla sijoituttiin kolmanneksi (33). Tällä nollatuloksella Indian sai kasaan ensi vuoden SM tulokset joten nyt on pieni ressi ohitse ;)
Toisena ratana oli sitten agirata. Yksi pahemman puolen takku tuli. Ensimmäinen putki, mä suunnittelin sinne kolme vaihtoehtoa. Mulla oli tarkoitus tehdä persjättö, ja blään 2, jos en ehdi niin sit yritän leikata, ja blään 3, jos huomaan ettei onnistu niin sitten juoksen vielä seuraavan hypyn ohi ja leikkaan (herran haltuun) vasta sitten. No, yritin kyl pinkoa mutta me mentiin just Iin kanssa yhteen, että en vaan ehtinyt..joten blään 2 kehiin. Onneksi sain sen vielä ohjattua hypylle ettei mennyt linjojen ohi ja leikkauskin onneksi onnistui. Muutama vähän pidempi kaarros mutta hengissä selvittiin. Kisaradan satoi koko ajan joten mielessä oli, että kunpa kengät pitävät meikäläisellä ja Iillä tassut. Tältä radalta saatiin 0-voitto (34) ja näin ollen päivän saldona tuplanolla. Yhteistulos riitti, että Indianista tuli Vaasan Kennelpiirin piirinmestari :)
Piirinmestaruus oikeutti myös osallistumisen suoraan SM kisoihin joten meillä on nyt sitten tuplavarmistus että kisoihin päästään ainakin tulosten puolesta :) Muut seikat sitten katellaan täs matkan varrella.

Muutaman kerran tuli sellainen nostalginen liikuttunut fiilis. Susun kanssa aikoinaan tahkottiin noita PiirM titteleitä tuolla Pietarsaaressakin ja pieni ikävä tietysti iski kesken kaiken :( Tuomari meinas saada palkintopallilla meikäläisen liikuttumaan joten piti vaan tokaista että "älä enään höpise" ;D
Tuplanolla sekä 0-voitto kerättiin plaggariin näin ollen myös ens vuoden karsintoja varten. Kun aikanaan palataan Iikan kans mammalomalta niin eipä tarvis hampeet irves niitä saada. Keräämättömiä tuloksia on nyt 2 tavallista nollaa, ne tulee sitten kun tulee..ja jos ei tule niin eipä meidän sitten tarvi skaboihin osallistuakkaan :) Tässä tuo jälkimmäinen rata.

Sarin kanssa käytiin siten "voittokebabilla" ja kotiin tullessa vaatteet vaihtoon lennosta ja menox. Oli sovittu kyläilta josta jo oltiin myöhässä. Kylässä sitten nautittiin antoisat kinkkupiirakat ja suklaakakkua..päivän kunniaksi. Kotiin piti lähteä kun akka meinas nukahtaa vieraitten sohvalle. Kotona suihkuun, flannelliyökkäri ja villasukat päälle ja pehkuihin, ah mitä ihanuutta :)

Ja niihän siinä kävi, yöllä heräsin vatsakipuun. Olin valveilla varmaan toista tuntia. Syvään hengittäen miettien meenkö oksentamaan vai en. Klo 05 oli pakko mennä vessaan, ja aikuisten oikeesti naisetkin on ruikulla :D Seuraavaksi kun meinasin saada unta niin puhelimesta loppui akku ja heräsin siihen "akku-loppuu"-piipitykseen. Ja kun 06 nousin ylös niin olo ei ollut mitenkään hehkeä..

Jotkut on ehkä päivityksistä lukenutkin, että oon ollut alkuvuodesta asti ilman leipää. Keväällä liitin siihen perunan, makaronin, riisin, viljatuotteet yleisesti. Olen aikalailla pitänyt pintani etten ole hairahtanut..muutamia kertoja toki. Aina ei kehtaa sanoa kylässä, että en viitsi maistaa kun kyläpaikka on leiponut jotain. Eilenkin otin hyvin pienet palat..ja tämä tais olla kolmas tai neljäs kerta kun herään tähän tunteeseen yöllä. Yhtenäistä tekijää en keksi muuta kuin että aina olen syönyt jotain "viljatuotetta". Mun pitäs nähtävästi käydä ottamas iteltäni jonkun keliaakikko-testi :(

No, ei se meidän menoa haitannut kisapaikalla. Fiilis oli silti hyvä. Radat mukavia ja Iikka ihana <3. Mulla oli meidän frisbee mukana ja kokeilin josko Iikka ihastuis siihen kisapaikalla, ja kyllähän se heti kuumeni. Suu oli vaan hiekassa kun nappaili sitä sieltä hiekalta :)

Eka rata oli taas niin että Indian varasti. Sain sen vietyä kerran takasin (varasti myös eilen) ja sitten oletin että se pysyy...kunnes huomasin että oli lähtenyt hiipiin. Mä olen saanut näihin päiviin asti tosiaan kävellä paikoilleni ilman että vilkaisen taakse, ja Ii on istunut paikoillaan..Nyt olikin puhetta Markon kanssa että voisin katsoa sitä kun kävelen paikoilleni ja olla hiukan tiukempi. Toka radalla kokeilin ja Ii pysyi paikoillaan. Toivotaan että muistan tuon tehdä nyt jatkossakin, että saadaan se paikkakäsky vahvistettua siihen mitä se aikasemmin oli.

Meikäläisen niisto ei vaan ota onnistuakseen, miksikö ei..siksi kun en treenaa sitä :D. Mutta ensi vkon treenilistalla on siis niisto ! En muistanut radalta mitä tein kun otti kiellon, videoltahan se näkyy selvästi..enhän mä ees niistä sitä :D Syy oli se että mulla oli hemmetin kiire että ehdin tekeen päällejuoksun ja välistätyönnöt..ohjaus jäi ihan kesken. Mut ei se mitään, paahdettiin täysillä etiäpäin. Mä päätin että tällä radalla me tehdään sit leikkaus, siel oli sarjaeste ja c-hyppy vaati sen meikäläiseltä. Se onnistui tosi hienosti..oon ihan ylpeä itestäni :D Päivän paras fiilis radalta kun saa jonkun ongelmaohjauksen onnistumaan kisois. Loppusuoralla sitten seisotin Iitä reilusti puomilla ja muuten sitten puhtaasti maaliin. Eli kielto ja yliaikaa puomista ja sillä sija 3 :D

agilityrata

Toka rata oli hyppis. Siinä sai paahtaa toden teolla. Rataantutustumises mä jämähdin esteelle nro3-4-5. Mä en tiennyt miten mä klaaraan tuon putken jälkeisen kuvion ja moni siinä takkus. Tällä-kään kertaa en osannut ajatella, että Iikka valittee viereisen putken, olin varma että ennemmin se sekoaa mun jalkoihin kun yritän valssailla ja tehdä vaikka mitä. No, sinne putkeen se meni, mutta kattokaa kuinka hieno kääntyminen ekasta putkesta <3. Loppurata mentiin sitten taas puhtaasti. Hyvä mieli voi tulla virheellisestäkin radasta, tai jopa hyllystäkin. Tänään jäi hyvä mieli...koko vkonlopusta. Kiitos Katille videoista ja Jennille kuvaamisesta.

Hyppyrata

Lupa epäonnistua

2011-09-08T21:10:00.002+03:00

Vapaa-aika, päivä, yö, työ-palaveria käyty. Oon yrittänyt miettiä miks oon välillä niin ankara itelleni...jaa-a...
Olen nyt luvannut itselleni että minulla on oikeus epäonnistua. Ilman että syyllistän itseäni, ilman että oon liian ankara itselleni.
Saan olla huono, tumpelo ihan mikä vaan..tiedän että oon välillä hyväkin :D
Näillä ajatuksilla uudestaan eteenpäin.

Eilen ja tänään on matka kulkenut takapihalle. Qkin kanssa otettu keppejä, hiukan takaakiertoja ja vaan paahdettu täysillä eteenpäin :) Tavoitteena jos saataisiin kepit jouhevaan kuntoon marraskuun loppuun mennessä ja saatais ostaa kilpailukirja :) Talven aikana sitten työstetään kontakteja. Toki on paljon muutakin opetettavaa mutta esteenä kepit on viel kesken (ja ne kontaktit). Tämän päivän treenien jälkeen en tie kumpi pujottelee kovempaa...Qki vai Ii ...sen verta lujaa poika painelee <3
Iikan kanssa kokeiltiin paikalla oloa. Yritän nyt välttää niitä tilanteita missä se tulee epävarmaksi istumisessa. Eilen huomasin, että kun laitoin ne istumaan takapihan oven eteen...niin sen katse meni heti Päkään kun se alkoi haukkua ja nousi seisomaan..näin ollen Iikkakin lähti hiipiin.
Nyt lähdetään yhdessä pihalle, sitten istumaan tuohon ylätasanteelle ja vapautus-->frisbee lentää. Tuo otus on aivan hulluna tuohon frisbeehin..kuola vaan roikkuu poskella <3
Myöskin lähdöissä otetaan istumiset kunnolla, välillä vapautan frisbeen heitolla. Nyt ollaan sitten otettu sylkkäri työn alle. Molempina iltoina ollaan treenailtu sitä. Totesin että sitä on aikuisten oikeesti treenattava jos meinaa sitä kisois viljellä..Myöskin viskileikkaus on ollut treenin alla. Senkin aion oppia nyt, että uskallan sitä kisois kokeilla...ja...jos ne eivät onnistu, annan itselleni anteeksi :D

Kaivelin CD-syövereistä vanhoja levyjä ja niitä oon nyt fiilistellyt ja kuunnellut. Oma agrebiisikin löytyi. Mä oon digannut noita poikia nuoruudessani. Eka bändi jonka julisteita oli mun seinällä. Joten hyvä mieli tulee jo pojista, melodiasta eikä ne sanatkaan ole huonot ;) AGREBIISI

Asennevamma vastaan agre

2011-09-05T08:47:00.003+03:00

Tulipa sit käytyä taas pohjalla. Mä alan oikeesti uskoa tuohon asenteeseen, että sillä on hirmusesti vaikutusta miten kisat menee, ainakin mulla.
Lauantain kisat, vaikka olin niitä oottanut niin mulla oli jo "ennakkovitutus". Päätin, että tänään ei varmaan hyvin mene. Kisapaikalle kun pääsin ja katoin radan, totesin että en tykkää, penkin alle menee. Noh, niihän siinä sit kävi. Ensin Iikka ei jäänyt paikoilleen ja sit se lähti ns. lapasesta koko juttu. Mä en tie saatiinks me montaa peräkkäistä estettä onnaan...tunne radalla oli kun mulla olis jalois sadan kilon puntit..mä en ehtinyt mihkään, ja aina totesin että ai niin..mun pitäs olla jo tuolla..ai niin..tässä pitikin tehdä niin..Voisi sanoa että oli varmaan meidän pohjanoteeraus. Mutta jotain positiivista pitää aina löytää niin kontaktit onnistui :) Tuloksenahan sitten hylly varmaan niillä "sadoilla" kielloilla.
Yritin kerätä itelleni agreverta kiertämään suonis ennen tokaa rataa. Tunnetusti mun nollasta sataan kiihdytys on hidasta..niin ruumiillisesti kun henkisestikin :D. Yritin hakea radasta "iloa ja positiivisuutta" ja rataantutustumises pamautin pari kertaa itteeni nyrkillä reisiin..käsiin..
pompin, että se agreveri alkais kiertään...mut ei se vaan ehtinyt. Toka rata sujui kuitenkin suht hyvin "loppusuoralle". Kepeillä lähdin liian äkisti sivulle päin joten Iikka lähti mun perään..Otin alusta uusiks ja sit en uskaltanutkaan irrota kauas joten seuraavat hyppykuviot meni sit persiilleen mun myöhästymisen takia..
Positiiviset asiat..kontaktit oli hyvät ja iikka osas valita puomi/putki kuviosta puomin oikein. Näin tiukasti meillä ei ole varmaan ollutkaan vielä putken suut puomilla.
Kävin sit mielenkiinnosta kattomas tuloksia, että montako oli saanut tuloksen. Osallistujia oli jossain 30 kieppeillä ja vain kolme tulosta..ei yhtään nollaa..ja siinä sit totesin että Iikallekkin oli laitettu hylly. Menin sit mielessäni rataa läpi ja mietin, että ei meille kyllä hyllyä tullut. Tässä "iässä" sitä osaa jo kattoa radalla kiellot ja hyllyt ellei ole tulkintakysymyksiä ja olihan sitten pakko kattoa "ekaa kertaa elämässä" tuomarinsihteerin lipuketta. Iikalle oli jostain syystä merkitty kielto hypyltä ennen keppejä, mitä sille ei satavarmasti ollut tullut. Samoin kepiltä pois lähtemisestä oli merkitty kielto kun kuuluis olla 5. ja sitten kun se eka virallinen kielto tuli niin oli merkitty hylyksi. Noh, ei mua hirveesti nappaa mikä tulos siellä on, onko se 5-10 vaiko hyl...ellei se ole puhdas rata. Pääasia on se fiilis siitä radasta ja miten sen on omasta mielestä suorittanut. Kävin kuitenkin tuomarin kanssa vielä läpi radan ja käskin antaa noottia sihteerille (juu tiedän että nekin on ihmisiä mutta jos kolme virhettä oli meikäläisen lipukkeessa niin toivotaan että ne kaikki osui mun omaan eikä muiden). Kympillä oltais oltu kolmansia, mutta kun ei ollut muumia palkintona niin en lähtenyt toimistoon nupisemaan :D

Illalla sit fiilis oli paska. Mua harmitti Iikan puolesta, että se joutuu katteleen tällästä tampioo radalla. Huono mieli, että vaikka yritän olla Iikalle ilonen ja kehua radan jälkeen, musta tuntuu et se silti tietää että mua vituttaa :( Lähettiin sit Jannen kans "mopoajelulle" jotta aivolohkot sais vähän viilennystä su aamua varten.

Noh, aamulla oli sit fiilis ihan eri. Se siis tiesi "hyvä mieli, hyvät kisat" mun laskukaavan mukaan. Pakkasin autoon tavarat, kaikki oli lähtövalmiina..hain koirat sisältä (kaikki pääsi mukaan) ja läksin kohti autoa.
Fiilis laski kun lehmänhäntä. Iikka ontui :( Ensin aattelin että se astui johki ja kyl se menee ohi. Aamulenkillä ei ollut mitään ontumisen merkkejä. Päkä ja Qki autoon oottaan..Ikka kävelylle...ja ontuminen jatkua. Mietin että voisko olla puutunut...en uskonut kuiteskaan että jotain on vakavanvakavasti pielessä koska mitään viitteitä ei aikasemmin ollut... Toki huoli ja vitutus päällimmäisenä. Koira kainaloon ja sisälle. Mä olen hirveän huono tulkitsemaan mitä jalkaa koira ontuu. Sen jo onneksi erotan onko etu vaiko taka..mut en millään saanut selvää kumpi jalka se oli. Painelin ja liikutin, ei reaktiota..kävin suihkus viruttaan jalat..kuivasin..leikkasin karvat..ontui..painelua..tutkiskelua..en löytänyt mitään..ontui edelleen.
Kun vihdoin paikallistin jalan alkoi lähempi tutkimus. Menin kaikki anturan välit läpi, ei mitään, kunnes huomasin että yhdessä anturan reunas oli n. milli x 2 milliä kokonen palkeenkieli. Koskin sihen ja neiti reagoi. Syy siis selvisi. Ei ollut kuin sellanen ohut kerros mikä oli auki ja mietin että auttaisko jos leikkaan sen pois kun ei kerta edes verta näkynyt. Selvästi auttoi vaikka muutaman kerran astui huonommin. Mulla ei ollut aikaa ootella kotona joten lähdin siis matkaan "kahden pysähdyksen taktiikalla". nytkin puoltuntii myöhässä. Jalka kraanan alle, puhditusainetta ja koira sylissä autoon. Ja mieliala oli siellä mihin se lehmänhäntä kiinnittyy.

Ensin pysähdys jalasjärvellä, Iikka kävelylle ja miettimään jatkanko vaiko käännynkö takasin. Näytti niin paljon paremmalta että päätin jatkaa Parkanoon. Pysähdys ja päätin jatkaa kisapaikalle. Jos siellä näkyy ontumisista niin sitten tehdään Ikean matka :D Parkanos aloin sit kohottaan omaa fiilistä ja onnistuin ihan kelposesti :)
Kisapaikalla ei näkynyt enään mitään häikkää. Kävely oli normaalia. Kävin viel hiekkakentällä harkkaesteillä kattomas reagoiko joteskin niin ei ollut mitään. Näin ollen uskalsin sitten ilmoittaa olevamme paikalla. Ilmeisesti se pienenpieni nahanpala siellä häiritsi alkujaan. Ontumista ei näkynyt enään koko päivänä, eikä ma aamun mettä/tie kävelylläkään.

Oikeestaan radoista ei oo hirveesti kerrottavaa, mulla oli hirveen hyvä fiilis, tykkäsin radoista. Niissä oli sellasia kohtia mitä mietin että ehdinkö...yhdessä kohtaa en ehtinyt tehdä persjättöä joten sit tehtiin onnistunut leikkaus :) Kontaktit onnistui kaikki..harmi ettei tullut ratoja nauhalle, varmaan sieltä pongaisin niitä asioita mitkä olis saanut olla paremmin.Mutta ehkä nyt hyvä, että jäi vaan oma muistikuva ja se oli positiivinen. Ekalla radalla mentiin putkeen leikkauksen kera. Yritin huolella viedä, mutta jotain tein ilmeisesti väärin kun Iikka meni sisäkautta koiranverran ohi ja siitä sit kielto. Ekalla radalla myös hiipi taas ihan aidan taakse :(
Toinen rata meni myös nappiin :) Kolmanneksi viimenen este oli kepit ja mä en ees ajatellut etteikö iikka hakis niitä tuosta kulmasta. Annoin sille tilaa ja ehkä sit vähän liikaakin kun valitsi viereisen putken :D Korjattiin asia ja mentiin taas puhtaasti loppuun.
Vika rata oli sit hyppis. Agre veri alkoi kiertään ja aattelin et nyt **tana me onnistutaan. Rata meni hienosti. Sain Iikan pysyyn lähdös istumapaikallaan. Mä sain kaikki päällejuoksut, persjätöt..suunnitellut ohjaukset sujuun hyvin. Toisella vikalla esteellä paniikki iski ja suunniteltu leikkaus vaihtui ohijuoksuun ja sit tuli pieni takku viimesillä metreillä mut en anna sen haitata :D
Siitä sitten puhdas rata ja sija 5. Sijotuksilla ei väliä kun se fiilis oli niin hyvä. Kaikki radat sujui mun mielestä hienosti. Harmi nuo putkikommellukset, ilman niitä voisi sanoa että triplanolla :D

Nyt meillä onkin sitten työn alla nuo lähdöt. Iikka on ollut aika varma paikalla olija, muutamia hairahduksia lukuunottamatta. Mä mietin mistä nuo johtuu ja luulen keksineeni selityksen.
Meillä ei koirat saa tulla keittiöön kun laitan niille ruokaa. Odottavat tuossa keittiön oviaukolla. Iikka istuen, Qki taaempana mut sit Päkä "the pirttihirmu"..se seisoo ja sit sen pitää koko ajan ottaa askel eteeenpäin että näkee kun mä liikun siel. Oon palauttanu päkän paikoilleen. Ja se tietää sen että kun katonkin sitä ja nostan kulmia niin se ottaa askeleet taaksepäin ..mutta sitten taas Iikka...se lähteekin nöyränä eteenpäin että ei hän ole syyllinen, vaikka en ees kato sen päälle tai anna mitään (omasta mielestä) signaaleja että se tekis jotain väärin. Tätä on nyt jatkunut enemmän ja vähemmän jonkin aikaa. Palautan aina kyllä Iikankin paikoilleen. "Palautan" sanalla tarkoitan sitä että vien sen "liikkeellä" takasin omalle paikalle. Se tekee myös sitä että kun jätän sen siihen istumaan ekan kerran niin se lähteekin keittiöön mun perään hetimiten..Mä luulen että tässä on nyt jokin yhteys...asiaa siis työstetään ja korjataan.
Pitää näköjään myös uudestaan alkaa vahvistamaan tuota takapihalle menoa. Koirat istumaan ja sit yksitellen luvalla ulos. Siinä Iikka on mestari peruutteleen mun viereen <3

Hyvä treeni = parempi mieli

2011-09-01T12:23:00.002+03:00

Joskus sitä miettii että miten voikaan tulla niin hyvälle mielelle harkoista, mut kyllä niistä vaan tulee :) Ja mikä voi olla ihanampaa kun saada koko aika itselle..

Treeni ihanuus on myös se että ei tarvitse olla tuli perseen alla kun seuraava odottaa vuoroa. Saadaan rauhassa keskustella, kokeilla eri ohjaustyylejä siihen tiettyyn radan kohtaan missä voi ohjata monella eri tavalla...hioa niitä paremmiksi...katsoa missä mättää niin että koutsi keskittyy vain meidän ongelmiin ja me saadaan tahkota koko aika parempaan lopputulokseen. On koira joka jaksaa tehdä innolla, innostunut ohjaaja ja positiivinen koutsi joten iso Kiitos Jennille.

Eilen siis läksittiin Iin kanssa innoissa (niinkuin aina) harkkoihin. Lähetin Iikalle ajatuksia että kyllä me ollaankin onnellisessa asemassa ;) Taivaalla kummitteli sadepilviä mut mun loitsut sääjumalalle piti ne poissa melkein viime metreille asti. Loppurata tehtiin sadekuuroissa mut ei me sokerista olla :D
Rata koostui 23 esteestä (jos nyt osasin peiton alla kaikki laskea). Ne mitä oli huomioitavaa niin sain uuden "valaistuksen" pakkovalssiin. Musta tuntuu että en ehdi koskaan päätepisteeseen kun pitää peruuttaa pitkä matka ja tehdä pakkovalssi. Nyt sitten sain siihen apua ja heti tuntui siltä, että ehdin sinne minne kuuluu. Myöskin muutamassa kohdin rataa tein viski-leikkauksen. Se onnistui joka kerta joten nyt pitäisi saada Pian-pääkoppa kuntoon kisoissa, että sielläkin sitä voisi yrittää eikä aina pakoilla..Mä otan sen työn alle ;) Joissakin kohdissa oli ajoitusvirheitä. Mä olen auttamattomasti myöhäs..mä en pääse siitä helpolla yli...se on historian havinaa :D .....että odotan aina koiran tulevan jonkin linjan yli että se ei ehdi mennä hypyn toiselle puolen tai ottaa kieltoa. Myöskin saksalaisessa (?) pitäisi muistaa että otan koiran mukaan kunnolla. Ii vetäsee niin helposti mun väärälle puolen.

Sateesta märkänä (ja vähän hiestäkin) lopettiin hymyissä suin, ah sitä fiilistä kun huomaa että koiran kanssa synkkaa yhteen <3 Illalla nukkumaan mennessä oli vielä kuivaharjoittelun vuoro. Menin mielessä radan läpi kaikilla niillä ohjauskuvioilla mitä treenattiin ja muistelin meidän ongelmat ja hyvät kohdat.

Menikse niin että huonot treenit-hyvät kisat....päteekse toisinkin päin :D noh, lauantaina nähdään...
Nyt onkin mukava vkonloppu. Meillä on 5 starttia. Lauantai vaasassa ja su olen ilmoittanut Iin Ylöjärvelle. Siellä oli peräti kolme starttia. Hirvee hinku saada noita kisoja tehtyä ennen kun jäädään sen kanssa lomille. Katotaan miten syksy etenee....

Kasvattipäivät

2011-08-26T12:31:00.002+03:00

...lisätääns ensin linkki meidän Tampere kisoihin. Alempana (ed päivitys) löytyy "kootut selitykset"
http://www.youtube.com/user/sleeplesshelties#p/u/0/KWfmsl4UpuQ

Sitten..jos omistat Sleepless sheltin :) laitappa päivämäärä 15.10 allakkaan. Pidetään hauskaan porukalla silloin. Lisätietoja sitten lähempänä.

skandinavian koirakuiskaaja :)

2011-08-21T16:55:00.003+03:00

Viime päivitykseen en viitsinyt enään lisäillä tuota Qkin handlauskurssia kun päivityksestä tuli muutenkin pitkä, joten yritetään taas tiivistää tähän viimeisen kesäloma viikon tapahtumat.
Viime vkonloppuna olimme siis Qkin kanssa handleri-kurssilla jonka piti Irlantilais/ruotsalainen Gerard O'Shea. Jokainen varmaan tietää nykypäivänä koirakuiskaaja Cesar Millanin, joten tämä Gerard oli sitten scandinaavi versio hänestä :)
Mulla menis varmaan päivä jos kirjoittaisin kaiken oleellisen ylös joten tuleva on hyviiiiin tiivistetty pätkä kurssista.
Nro 1, most import thing = opeta koirallasi nimi.
Gerard kysyi jokaiselta erikseen mikä on koiran nimi, meitä oli reilu 20 ryhmässä, sanoi lopuksi että vain muutama koira tiesi nimensä, tai reagoi nimeensä. Siinä vaihees kun hihkasin Qki niin en tajunnut katsoa koiraa reagoiko se toivotulla tavalla..joten en tiedä ketkä ne pari koiraa sitten oli. Koiran pitäisi tulla kuin raketti aina luokse kun nimen sanoo. Ei saisi turhaan viljellä nimeä, varsinkaan negatiivisessä tarkoituksessa.
Myöskin koiran ja omistajan välisestä suhteesta oli juttua. Ja jos nyt mietin sitä ongelmaa mikä meillä on näyttelyissä niin sehän on tuo Qkin valloilleen päässyt testosteroni. Juteltiin erikseen vielä Qkin hännästä ja eihän siihen apua tule yhdellä vkonlopun kurssilla.
Gerard ei siedä minkäänlaista nyppimistä hihnalla vaan positiivistä opetusta. Sama "purenta" sillä oli kuin mitä Cesar käyttää. Olenkin nyt Qkin uhoillessa käyttänyt tuota purenta-menetelmää..tiedä sitten onko siitä apua. Gerard käski pistää käden pitkäksi suoraksi hännäksi, jonka jälkeen läimäytti siihen. Kyllähän se kirpas että suusta pääsi *auts* :D ja kysyi että miltä luulet koirasta tuntuvan.
Meidän ryhmä koostui suurimmaksi osaksi uroksista. Välillä Qki jaksoi isotella ja sitten se teki taas piiitkästä aikaa tuon "tää on mun narttu"-thing. Eli tarras mun jalkaan kiinni etujaloillaan. Se on tehnyt tuon aiemminkin ja aina tilanne on se kun lähellä on joku uros.

Treenattiin liikkumista, juoksemista, lihapullien ilmaan heittelyä :D, nopeata pysähdystä, koiran asettelua paikoilleen, signaalin antamista koiralle että makupala on tulossa.. Suurin osa ryhmästä koostui snautsereista. Kun Gerard kehoitti snautseri ihmisiä nostamaan ja kannustamaan koiriansa nostamaan häntää, samalla se totesi että sheltti-ihmiset, harjatkaa shelttien häntää. Eli silitettiin häntää ja näin ollen muistutettiin että häntä on alhaalla. Kun oltiin pari tuntia juostu "ryhmäkehää" alkoi Qkinkin häntä laantua. Se meni hienosti mun edellä...mun ei tarvinnut yhtään ohjailla sitä vaan osas juosta kehää ympäri..mutta...mitenkä toteuttaa se näyttelys.... että juoksee ensin kehää 2h jotta saa koiran hännän alas?! :D

Saatiin myös oppia siinä mitä tuomarit katsoo ja milloin. Kauanko on aikaa asetella koira oikein..milloin on ne kriittiset hetket jne. Mä en ole kokenut Qkin kanssa esiintymistä mitenkään hankalaksi. Pöytä on mennyt aina hienosti, liikkeet menee ok, ainut on se hännän kanto.
Temperamentista puhuttiin, minkä yhdistin QKiin. Temperamentti saattaa ottaa koirasta ylivallan :D:D
Loppusummarum, mun pitäs työskennellä Qkin ja mun suhteen hyväksi. Sen pitäs nähdä enemmän poikia..ettei sille tule aina se tunne, että hän näyttää kaikille kuka on hänen narttunsa.
Mä en vaan tajua kun en ole mielestäni mitenkään "lepsuillut" Qkin kanssa. Se ei nuku sängyssä, ei ole oikeestaan koskaan sohvalla tai mun sylissä..Mun mielestä sillä on selvät säännöt, niinkuin muillakin meidän koirilla...
No, ollaan ilmoitettu nyt seuraavalle agikurssille sen kanssa..Saadaan vähän yhteistä tekemistä. Toivon mukaan ryhmä on oikein urosvoittoinen. Ens keväänä-kesänä kyllä menneen taas kokeileen hännänkantoa maksullisesti :D..katotaan sitten kuka on narunpäässä..minä taikka joku muu :) Sovittiin myös tuon kurssin käyneiden kanssa että jatketaan talven ajan treenailua kimpassa ja keväällä Gerard tulisi uudestaan katsomaan mitä ollaan opittu. Nyt ainakin sanoi suoraan että snautseri ihmiset saavat hävetä ja shelteillä meni ihan hienosti, hännästä riippumatta :D

jatketaan sitten Qki tarinaa. Oltiin eilen sen kanssa treenaamassa piiiitkästä aikaa. Ajattelin että jos saan kimmokkeen tehdä sen kans jotain kun otan "ratkaisevan" askeleen. En oo tehnyt sen kanssa agia tänä kesänä kun muutaman pienen pätkän joten ei ollut hajuakaan miten se toimii. Mutta ihan kivasti se meni. Meidän ryhmä ehti mennä pari pätkää ja oikeestaan ainut kompastuskivi meillä oli niisto :D Kun ei se meinaa onnistua Iin kanssakaan niin Qki vasta hankaluuksia tuotti. Aina ratkaisevalla hetkellä se kielsi hypyn. Mutta reeniä reeniä...sillähän sen oppii.
Ite treenipaikalla poika käyttäytyi suht kivasti. Leikatut urokset on kivoja, ja oman säkäkorkeuden ylittävät on kivoja..niiden kanssa voi jopa leikkiä. Loppujäähdyttelyt tehtiin samankokoisen pojan kera. Qkin päästin irti, toinen oli hihnassa. Halusin nähdä miten Qki käyttäytyy. Kerran kävin puhuttelemassa sitä ja muutamia kertoja remmi-möykky lensi sen jalkoihin. Takasin tulomatka tultiin sulassa sovussa ja pojat mahtuivat jopa haisteleen yhdessä samaa pisua. Joten jospa se tästä ajankuluttua........

Sitten Iihin ja agiin. Ke iltana oltiin Tampereella iltakisoissa. Kaksi starttia..tuomareita Johanna W ja Kari J. Eka rata oli mielestäni hyvä. Olin jopa itseeni tyytyväinen. Yhdessä kohdassa meinasin mennä vanhaan lankaan..päätän vasta radalla mitä teen :D Puomin edessä oli 2 hyppyä. Vasen hyppy kierrettiin takaa ja mentiin välistä toiselle hypylle..eli hypättiin molemmat hypyt samoin päin. Kaikki tais tehdä sen niin että heitto taakse ja sit työntö välistä. Mä jäin miettiin, että jos en ehdi heittään välistä ja vienkin sen ekan hypyn toista puolta, eli pyöräytän ympäri sen siivekkeen ja saan näin ollen paremmin sen sille tokalle hypylle...tuota väänsin ja käänsin mielessä ja lopulta tuumasin että nyt päätän mitä teen ja päädyin ekaan vaihtoehtoon. Koira taakse-käskyllä hypyn taakse, päällejuoksuna(?) heitin sen välistä tokalle hypylle ja lähdin samalla valssaan. Se itse asias sujui tosi hienosti. Ainut juttu radalla oli se että Ii jäi aan harjanteelle n. 2-3 sek. En tie tuliks sille epävarmuus siitä vöyri-jutusta...Sijoitus oli kuitenkin 2 (osallistujia 34) ja hävittiin n. sek sille voittajalle.

Mut sit se toka rata...Mä katoin kun sitä rakennettiin ja laitettiin numeroita..mä olin jo ihan paniikissa, että jos jotain munaan niin en muista rataa. Siinä oli aivan hirveesti kuolleen kulman hyppyjä, tai hypyt oli viistosti. Mut sit pelastin itseni rytmittämällä sen radan. Mä meinasin tehdä siit alusta mulle sen ongelman, toka hyppy melkein kuolleessa kulmassa..tutustuin molemmin päin..oonko hypyn etupuolen vaiko takapuolen...Kunnes tajusin että sehän on melkein sama systeemi kun Vöyrin siinä "hot-ryhmähylky"-radassa ja tuota kohtaa juuri treenattiin Jennin luona. J opettikin sen alun hyvin, mihin ohjaan ja mihin katon *kohti ponnistuspistettä* ja tadaa..me saatiin se sikahyvin onnistumaan :)
Harmittavasti este nro 5 rima tipahti, varmaankin mun valssi ja kädet teki jotain..mutta sitten ehdin todeta, että kaikki kontaktit jäljellä.."ota ne kunnolla" !!!. Kaikki kontaktit mentiin siis oikein ja aalla oikein keskityin mitä sanon ja milloin :D Pieni kömmähdys meinas käydä putken ja puomin erottelus. Toisella reunalla oli suora putki..sitä edeltävä hyppy mentiin kahdesti..ensin putkeen ja toisella kertaa puomille. Yritin tehdä Iille erottelun, että kierrätän toisen kautta sen puomille (mikä oli se järkevin ratkaisu muutenkin). Se oli kyl niin lähellä että osas valita puomin...oli menossa putkeen mut viime hetkellä kääntyi vielä puomille..huoh..eipä tuossa nyt olis haitannut vaikka putkeen olis mennytkin mutta oli kiva huomata, että osas korjata viime tipas. Se on sit eri asia tekikö mun kroppa tai liike jotain mistä Ii päätti valitakkin toisin vai osasko "alas"-käskyn.
Loppusuora mentiin viistohypyillä ja siinä tuli semmonen fiilis että hyppiikö se nyt oikeinpäin ne. Mutta olin rataantutustumises kattonut, että linja pitäs olla koiralle järkevällä tavalla ja kyl Ii valittee ne oikein.. ja sit vaan paahdettiin suoraan.
Hirveen hyvä fiilis jäi noista kahdesta radasta. Asenne oli kohdillaan ja meno tuntui mukavalta..eikä nuo kädetkään niin hirveesti (tälläkertaa) huido :D Kaikki kontaktit onnistui hyvin joten siitäkin jäi hyvä mieli...ja sain vielä Muumi-rasia muumi karkkeineen palkinnoksi :D
Nyt vaan peukutan ettei Ii ala juoksua vasta kuin syyskuun jälkeen...kisakalenteri näyttää melko täydeltä :D
Mulla on hirveesti nauhalla noita kisoja..jospa saisin purettua joitakin tässä jossain vaiheessa juutuuppiin..

Saahan lomalla vähän fuskata...

2011-08-15T11:20:00.005+03:00

...blogin kirjoittelussa? Jotenkin vaan ei meinaa mukaa jaksaa-ehtiä kirjoitella. Pennut veivät mennessään musta pienen määrän mehuja..eli nyt taas kerätään voimia seuraavaan koitokseen. Toivon mukaan se ei ole ihan heti..pieni happihyppely olisi poikaa tässä välissä.
Pennut siis lähteneet täältä kaikkineen päivineen tavaroineen. Kaikilla menee hyvin, ja kaikkia olen ehtinyt jo nähdäkkin. Eilen meillä oli pentutreffit, kaikki "liruloru"-lapset olivat paikoillaan perheineen. Hyvin synkkas pentusilla..mitä nyt Milli ja Peski kerran ottivat mittaa toisistaan oikein kunnolla :D
Mutta ohan tässä lomalla ehtinyt harrastaakkin..ei millään huikeilla tuloksilla mutta jotain on aina oppinut virheistään (ainakin hetkellisesti).

Lapua

Kisat oli kaatosateessa..mut ei se vauhtia hidastanut. Rata oli tosi kiva ja asenne kohillaan. Alku pyörityksessä kepeille viennissä mietin, vedänkö vaiko työnnänkö..Päädyin jälkimmäiseen ja Ii hyppäsi yhden hypyn. Tiesin varoa sitä mutta silti se sinne hujahti. Jatkettiin rataa mielestäni hyvällä "menestyksellä". Sain hyvät putkilähetykset "väärältä" puolen.. päällejuoksun... A oli kolmanneksi vimppa este..karjun AALAS (miksiköhän karjuin??) ja Ii loikkaa sieltä ilman lupaa. Koira kainaloon ja radalta pois. Ei tehnyt vaikeaa, kun alla oli jo hylly ja enään pari estettä jäljellä. Oon silti rataan tyytyväinen..meillä ruletti mielestäni hyvin.
Toka rata..vielä enemmän kaatosateessa. Olin taas tyytyväinen kaikkeen. Muutamas kohdas vähän myöhäs mut selviydyin. Kolmanneks vika este putki ja en tie tuliko akalle kiire...alkoiko nolla kiilumaan silmis...mitä tapahtui...Ii ei mennyt putkeen. Mulle sanottiin, että huitasin sen vaan putkeen..ja niin oletin itekkin tehneeni..Mutta "sony-the videokamera" kertoi, että mulla oli ohjaus koko ajan päällä putkeen vietäessä..vielä silloinkin kun Ii tuli takas sieltä. Toinen yrittämä joka sekin epäonnistui..ja kolmannella vasta sisään. Iikka vissiin halus muistuttaa mua mun putkitraumasta ;) Mut ei mulle onneksi noussut se pintaan. Rata oli tosi kiva ja mä oon siihen ihan tyytyväinen tuosta putkesta huolimatta.

Vöyri

Kisattiinpa myös Vöyrillä heti seuraavana päivänä. Ei onneksi satanut tällä kertaa. Edellisestä päivästä oli viel kengätkin märkänä. Eka rata loppui hyyyvin lyhkäseen. Mä tiesin mikä oli alun juju. Toka hyppy kuolleessa kulmassa. Ne koirat jotka teki virheen teki sen just tässä kohdin (varmaan muuallakin joo) ja me kuuluttiin tähän "hot"-ryhmään :D Iikka vetäs tokan hypyn ohi, kääntyi 2-3 hypyn välistä ja hyppäs kolmosen. Neljäntenä esteenä A, josta jumalattoman ruma loikka ilman lupaa. Koira kainaloon, kuiskasin korvaan vee-pee sanat ja murisin. Hihna kaulaan ja kävelylle. Otti niiiiin päähän. Otti päähän tuo A ja sitten taas se, että se tapahtui niin alussa etten saanut mennä rataa :( Olisin niin halunnut kokeilla juttuja siellä. No ei auta. Tuossa on tuo eka rata josta näkee sen "kuolleen hypyn".

Tokalla radalla oli muutama "erottelu"-kohta. Alkupyörityksen jälkeen oli putki puomin kyljessä kiinni. Sitä ei voinut muuten viedä kuin "herran haltuun". Onneksi Ii valitsi puomin. Ehkä on tuottanut tulosta se, että ollaan treenattu näitä erotteluja "aina valitsemalla kontakti". Toinen erottelu oli, kun pussi oli suht lähellä Aata. Taisin vetästä liian paljon Iitä sivummalle peläten sen menoa aalle jolloin tuli pussin ohi, kielto siis siitä. Muuten rata meni ihan oksti....paitsi kun tultiin Aalle :D:D Ii tuumasi nähtävästi harjanteella, että siitäs saat kun kannoit äsken pois...olis ehkä pitänyt olla kuiskaamatta sen korvaan sitä viimeistä pee-sanaa...ehkä olis pitänyt jättää se "murinakin" pois.....Nopsaan videolta katottuna neiti seisoi harjanteella n. 8 sek. Tuli sitten hiiiiitasti alas paikoilleen. Huoh, nähtävästi otti itteensä sen "akan kannon" ekalla radalla...Mä sanoinkin ennen radalle menoa, että ne salamat taivaalla on sitten musta, jos jotain välkkyy Aan kohdalla..ehkä Iikka katteli niitä siellä Aan huipulla...

Kolmas rata meni melkein nappiin. Yksi hyppy pitä pyöräyttää..Ii hyppäsi sen takasin päin. Joten hylkypä siitä. Muuten rata meni mielestäni ok. Iikka ei kantanut enään mulle kaunaa Aalla vaan tuli sen normaalisti, kilpailunomaisesti alas. Sum summarum..en tie opittiinko kumpikaan mitään tuosta A-kokemuksesta. Uskon että Ii tiesi että siinä tapahtui jotain, koska jäi toisella radalla sinne..mutta tiesikö se oikeesti mitä se oli tehnyt väärin, tai mistä mä "rankaisin" sitä kantamalla pois.......

Ma läksittiin sitten koko perheen voimin reissuun. Eka etappi oli Turku ja koirien hoitopäivä. Kaikki pääsivät Tanja Kotille hoitoon. Meillä oli eka vierailu kyseisessä paikassa ja varmasti poikkeamme toistekkin. Jäätiin sitten Turkuun yöksi kylpylään. Sieltä matka jatkui kohti Helsinkiä, mihin kuului tietysti hohtokeilaamista, shoppailua, Linnanmäkeä ja tietysti vaan "käppäilyä turistina kaupungilla". Söin kyllä elämäni parhaimmain leivän Vanhassa Kauppahallissa. "Jokirapupyrstö-leipä". Suosittelen jos siellä käy. Helsingistä sitten suunnattiin kohti Nokian kylpylään ja perjantaina saavuttiin kotiin. Koko reissu meni koirien kannalta hyvin. On helppo matkustaa kun koirat ovat sopeutuneet hotelli-elämään. Ainut huvittava juttu oli Turussa kun mentiin punaista mattoa pitkin sisälle jossa iisot liukuovet niin Ii sai joka kerta hepulin kun se katsoi liukuovista peilikuvaa että kolme vierasta shelttistä tulee vastaan..ja sit ne häviää samantien kun ovi aukee. Näin ollen meillä oli joka kerta näyttävä/äänekas sisääntulo :D Qki puolestaan koki hisseilyn olevan melko eksotiikkaa. Mitä enemmän ihmisiä hississä, sitä enemmän poika oli innoissaan. Venäläiset naiset kehuskelivat koiria ja minä yritin pitää Qkia kuosissa ettei se revi naisten sukkiksia rikki :D Hesan ja Nokia välissä pysähdyttiin vielä Hyvinkään koirauimalassa. Jokainen pääsi vuorollaan polskimaan. Selvää edistystä näkee ed kertaan. Ei enään niin voimakasta "pakottamista"..sain jopa Pätkiksen itekki menemään uimaan Indianin perään vaikka ensin se karkuun yrittikin :D Qki tekee perinteiset loiskahdukset, haukkailee vettä suuhun..Se on ehkä se jota tarvitsee vähiten pakottaa...Puolenvälin jälkeen "uittaja" nous vedestä pois ja tuumaili että pärjätään itekki. Katsoi kuitenkin vierellä että jos tulee tarve hypätä altaaseen. Ens kerralla voinkin sitten varata ajan ilman uittajaa...

Mutta loppuun tietty voi todeta että aaaah, ihana päästä kotiin.

Ja jottei matka olis väsyttänyt liikaa, laitoin jo viestiä matkalla ihanaiselle immeiselle, että pitäs saada hyvää fiilistä agilitystä, joka tietysti tarkoittaa treeniä. Vöyriltä jäi niin huono/ahistava olo että kaipasin onnistumisen tunnetta. Ehdin olla kotona muutaman tunnin ja sitten läksittiin Iikan kans harkkoihin. Mä mietin kyl, että ollaanko kumpikaan tarpeeksi skarppina tuon reissun jälkeen mutta veri veti kentälle. Ongelmaa ei ollut. Saatiin oikein hyvät harkat, väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Kiitos Jennille.

Rata alkoi tuolla Vöyrin ekan radan alulla. Toka hyppy siis kuolleessa kulmassa. Tein sen samalla systeemillä kuin kisoissa..ja epäonnistuin, ja epäonnistuin. Jenni sanoi että olen myöhässä, toki tiesin että oonkin, koska koira veti sen tokan hypyn ohi joka kerta, just kuin kisoissa..mutta että olin noin myöhässä..en olis uskonut. Mä varoin liian paljon sitä 1-2 hypyn väliä..pelkäsin että Ii menee siitä ja näin ollen ohjaus 2 hypylle tuli aiiivan liian myöhäs. Eli periaattees heti kun Ii oli hypännyt 1 hypyn, piti jo käskyttää kakkosta, ja....sitten se toimi :D Rata meni oikeestaan muuten ihan hyvin. Pitkästä aikaa testasin Aan jälkeen leikkausta ja siihen yhdistettiin valssaus. Mä olen sen joskus tehnyt, en muista millaisella menestyksellä, mutta nyt se oli radan vaikein kohta. Ii valui aivan liikaa vaikka kuinka yritin olla ajois..en silti kuitenkaan ollut. Sama oli oikeestaan suoran putken jälkeen loppusuoralla..tarkoituksena tehdä kahdella hypyllä persjättö peräkanaa..Ii tuli aivan liian lujaa mun vauhtiin nähden putkesta, että ehdin vaan joka kerta kiljui "F"- sanan :D:D Mutta saipa nauraakkin pitkästä aikaa :D

Katsottiin myös Aata, onneksi J näki meidän Aan kannon vöyrillä. Ja tultiin siihen tulokseen että Ii ei tajua mun vapautuskäskyä, vaan se vapautuu mun liikkeestä. Kyl mä oon aatellut tai tavallaan tiennyt sen itsekkin mutta nähtävästi tarvin jonkun joka sanoo sen mulle suoraan ja jonka kanssa saan todeta sen yhdessä. Kokeiltiin niin että mentiin Aa..ja sanoin vaan "HYVÄ", ei siis yhtään liikahdusta mun osalta ja Ii vain nytkähti, muttei liikkunut mihinkään. Vaikka kuinka monta kertaa annoin vapautuskäskyn niin siinä se seisoi kun tatti, sätkyen ja katsoen mua. Mulla nähtävästi tulee tuo vapatuskäsky aina yhdessä liikkeen kera ja se on sitten ollut se mistä Ii lähtee Aalla. Se voisi selittää sitten sen, että lähtee ilman lupaa Aalla kisoissa. Teen jonkun huomaamattoman liikkeen mistä Ii luulee saavansa lähtöluvan. Kotiläksynä nyt treenaillaan Aata.

Loma jatkunee vielä viikon...onneksi. Siihen kuuluu vielä kisoja, lepoilua ja treenailua :)

"älä jätä selan taakse"...

2011-08-01T16:34:00.002+03:00

...miksei se mee mun kaaliin...
Mulla oli pikkasen (heittomerkeis) ennakko asenne kisoihin...Viimeksi vetäsin Moilasen radoilla 3 hylkyä. Niissä oli mulle vaan vaikeita kohtia. Aattelin, että meenkö olleskaan kisoihin jos sama kirous jatkuu ja päätin ottaa riskin :D Asetin tavoitteeksi yhden "ei hylky" radan.
Radat oli itse asias tosi kivoja. Jotenkin tuntui että ihan erilaisia kun viimeksi (juu, ei ne samoja yleensä olekkaan ;)) Asenteen sai kohdille. Mut mä unohdin jotain...taas
Ei siitä kauan taida olla kun kirjoittelin että pitäs radalle mentäessä aina tietää mitä tekee...ekalla radalla edettiin suorasta putkesta sivulle hypylle, jossa takaa kierto. Mietin tuon hypyn molemmin päin, riippuen siitä kuinka Ii tulee putkesta ulos. Jos saan sen heti kääntyyn niin heitän sen taakse---päällejuoksu---ja joku "sanahirviö"..mut jos tulee pitkä kaarros heitän sen hypylle toista kautta ja teen niisto-sokkarin(?)..Noh, vaikka "kiljuin" Iitä putkessa niin se ampas suoraan ja pitkälle..en saanut näytettyä sille ennen putkea että käännös tulee. Mut yritin silti kääntää sen ekan suunnitelman mukaan ja mulla olikin jo kroppa valmiina käännökseen..kunnes tajusin että ihan turhaan lähden ekan suunnitelman mukaan..toteutetaan toinen..ja kropan käännös toiseen suuntaan. Se onnistuikin siihen asti että sain Iin hypyn taaksen, hypyn yli, mut sit se mun paha virhe..en ottanut sitä mukaan..läksin vaan eteenpäin ja Ii hyppäs sen saman hypyn takasinpäin..en tajua miten se ees onnistui mut niin vaan teki. Muuten olis ollut puhtoinen rata.

Toka rata oli sellanen "työvoitto" rata..Ensin Ii lähti aalta aikasemmin pois. Mulla kilahti päässä ja jatkoin matkaa..en tie oliks se sen arvosta mut jatkoin nyt kuiteskin. Kepeillä oli vaikea kohta..lähdettiin kilpajuoksuna pitkälle suoralle sivusuuntaan ja suurin osa jäi jälkeen..halusin koettaa tässä että irtaannun tooosi sivulle, vähän niinkuin karsinnoissa...mutta puolessa välin reagoin että ii tajus mun irtaantuvan ja sillä hiipui vauhti pikkasen. Mä en sit enään uskaltanut lähteä kovin kauas vaan pidin tuon saman etäisyyden. Se kuitenkin onnistui suht hyvin, melkein sain tuon suoran onnistuun. Vähän Ii kyseli siel edes. Loppusysteemeis menin sekasin keinulla..mun piti olla paaaljon edempänä ja aloitan oikees kohdin valssin ENKÄ juokse päin aitaa, mihin monet ohjaajat/koirat kolauttivat itsensä. Noh, siinä kävikin niin että lähdin keinulta yhtaikaa Ii kanssa ja sit me mentiinkin askelluksessa sekasin. Multa hukkui se aita...Ii valui pitkälle ja taisin just onnistua saamaan sen oikein sille hypylle. Puhdas rata kuitenkin ja sillä sija 2.

Kolmas rata olikin sitten varsin vauhdikas hyppyrata. Ekojen mutkakoukeroiden jälkeen rata olikin varsinainen vauhtirata..
Ja taas...pitäs tietää mitä radalla tekee. Keppien jälkeen irrottiin sivulle ja heitettiin koira putkeen...mä mietin tätä että kuinka pitkälle joudun eteneen Iin kanssa, että se menee putkeen ja kuinka kiire tulee putken jälkeen pussille joka OLI putken vieressä. Noh, suunnittelin että jos oon jäljessä..meen sisäpuolta...jos oon edellä niin teen persjätön-valssin-minkä lie sen putken edessä. Kun sitten huomasinkin, että mähän ehdin toosi pitkälle ja lähdin tekeen sitä persjättöä..ja sanoin iikalle vielä "PUTKI"...niin sinne viereiseen putkeenhan se meni. En yhtään kattonut sitä sen tullessa ekasta putkesta ja ottanut mukaan..Mulla varmaan just oli ajatus että "mähän oon jo täällä" ja siinä hukkasin sen ajan ja olinkin liian myöhästä. Iikka vetäs väärän putken ja loppu meni taas ok. Loppusuora alkoikin jo varmaan radan puolesta välin kun paahdettiin vaan täysiä eteenpäin. Mä pingoin omasta mielestä aika lujaa (vaikka videolla huudetaankin että juokse..juokse..;)) mutta mulla oli se ajatus, että mä haluan pysyä Iin vieressä, tai mieluiten jopa jäljessä jotta näen kuinka se ite hakee esteet ja irtaantuu sivulle päin. Meillä kun on tuo eteenpäin meno viel vähän hakuses. Se menikin aika hyvin. Tosin rata teki koko ajan pientä kaarrosta mikä varmaan helpotti tilannetta kun ei ollut täysin suora.

Joten, tavoite toteutui...saatiin kolmesta radasta yksi tulos :) ja ehkä mun trauma katos Moilasen radoilta ;) Fiilis muuten radoista oli aika sekava..Liian paljon oli sellasta..hmm..sekasortoa. Musta tuntuu että mä onnistuin karsinnoissakin paljon paremmin. Mut..jospa sitten taas seuraavat menis paremmin........

_________

Pennuista harmaat on lähtenee maailmalle. Merle-poika ristittiin Pumbaksi ja asustelee 4 bordercollien sekä Sofian ja Anders Stensin luona. Merle-tyttö ristittiin Milliksi ja tyttö asustelee Isossakyrössä Matilaisen perheessä. Tri-poika viettää meillä vielä hetkosen aikaa ja lähtee sitten isoveljensä Spiken seuraksi Vöyrille. Oli ihanaa saada pennut tähän lähistölle tuttuihin paikkoihin.

_________

Kesälomaa vietetään vielä kolmisen viikkoa. Lomaan tietysti mahtunee..hmm..ainakin agikisoja :)

666

2011-07-21T14:34:00.003+03:00

Leikki leikkinä...Vähän leikitytti..oli ihan pakko kokeilla. Sanokaa nyt muutkin että tekin olisitte tehneet.. :D
Kellotin nuo Iikan radat juutuubista. Käsikellolla ei sitä tarkkaa aikaa videosta voi saada mutta leikitään että sain ne :) Sen verran ainakin oikeisiin sekuntteihin menee että ekan agiradan jälkeen kellottaja kertoi saaneensa meille ajan n. 42 sek. Mä sain 42.46. Saisin varmaan joka kerta eri ajan jos uusisin sen mut leikitään että se oli oikeesti tuo. Sijoitus femmalla ja tuolla ajalla olis ollut 14 :)
Tokan radan ajan muistan olleen jotain 32..?? ja sain käsikopelolla 32.57. Varmaan heittää oikeesta ajasta mutta leikitään että oli tuo :) sija 6. Se on ehkä realistisin rata kun ei tullut virheitä eikä menetetty aikaa sen takia.
Kolmannen radan ajan sain käsikopelolla 41.40. Samat lorut tähän loppuun..sijoitus femman kera 10.

Mut sit vasta leikki alkakoon :D Kellotin tietty paljons meillä meni aikaa siihen kieltohyppyyn...käsikopelolla 3.66 sek. Ja leikitään että se on tarkka aika. Ilman femmaa ja yliaikaa sijoitus olis ollut 6. Pisteitäkin olis tullut. Toka rata ei muutu mihkään..sija 6..ei pisteitä. Kolmas rata..miinustetaan virhe ja siihen menetetty aika pois (juu kellotin :D) sija 6 ja pisteitäkin olis tullut.

ELi leikki leikkinä...eiks tää oo joku devil-numerosarja 666.

Lopputuloksissa sija 10 asti on tullut pisteitä. Leikisti aateltuna oltais oltu Iin kans kympin sakissa. Jos vielä "osais" laskea nuo pisteet oikein *tehty liian vaikeeks mulle* niin uskon että oltas vähän ylempänäkin. Ehkä jopa lähellä puolenvälin??!
Tämähän tietty tarkoittaa sitä että kenenkään muun virheitä ei poistettais..vain ja ainoastaan mun omat :) Muut teki tietysti hylkynsä ja virheensä :D Mutta kun haluaa leikitellä niin noilla radoilla virheet poistaen (ja vaikkei virheitä poistakkaan) oli ihan kiva ensidebyytti :))
Mukavaa tää leikkiminen..suosittelen :)

Ohi on :)

2011-07-19T15:14:00.005+03:00

Ohi on :) Melkein oltiin nimemme veroinen "0-koira".."Tulokset" 5-0-5. Huonomminkin olisi voinut mennä... Nämäkin molemmat viitoset samanlaisista virheistä..pienestä oli kiinni.
Läksin la aamuna kohti seinäjokea. Ajatuksena vähän "ottaa opikseni" miten nollakoira toimii, ja miten ne suoriutuu näistä radoista. Ja tietysti myös katsomaan itse kisoja.
Jännitys oli aika kovaa vaikkei radalle edes tarvinnut mennä mutta päivän edetessä jännitys laski aika nolla lukemiin, kun jälleen sain todeta, että me kaikki ollaan kuolevaisia..

Edeltävä yö meni kuitenkin enemmän heräillessä kuin nukkuessa..kuorsaava mies vierellä ja toisella korvalla kuuntelin mitä pennut touhuaa. Kaks herätyskelloa oli varmistamassa etten nuku pommiin.
Klo 05 aloin olemaan sen verta pirtee, että päässä alkoi pyörimään la päivän radat ja menin mielessä niitä Iin kanssa. Saihan se pikkasen adrenaliinin kohoomaan. Luettuani juuri Antti Heikkilän kirjan aloin hokemaan omaa mantraani sille päivälle "ollaan vkonlopun paras nollakoira, ollaan vkonlopun...." ja agre nousi koko ajan enemmän ja enemmän. Se on jännä miten varmaksi siitä tuleekaan olo :D

Automatkalla taisin olla sen verta kuitenkin jossain agre-narkoosi tilassa, että vasta puolenvälin huomasin kuuntelevani jotain haitarimusiikkia :D...ei siinä, että siin olis jotain vikaa...Ja, kanavaa kääntämällä se tapahtui taas...Silloin kun ajelin ekaa kertaa Iin kans ekoihin kisoihin oli niin jännäkakka olo ja tunteet pinnassa ja kun radiosta vielä soi Indian niin pillahdin itkuun...Nyt se soi taas, kun oltiin menossa tekemään jotain meille tärkeää juttua. Mutta positiivista...en pillahtanut itkuun :D

Kisapaikalla pikkasen nousi jännitys ilmaan...mielestäni semmonen terve jännitys. Tuon verran pitääkin olla jännitystä.
Eka rataantutustuminen oli aika ilkee tunne..Tuntui, että ihmisten silmät oli mun selässä mitä mä teen ja miks. Tuli sellanen tunne että uskaltaako treenata käsillä kaikkia ohjauksia vai kävelenkö kuin kukkakeppi ilman mitään heilautuksia. Eka kieppi menikin kukkakeppinä kun katsoin esteiden linjoja. Tiesin jo aika tarkasti mitä teen koska olin saanut miettiä sitä rauhassa medien ja maksien aikana.
Kun tuomari sanoin radalla "I'm ready when you're" mulla nousi hillitön pala kurkkuun ja tuumasin, että tää ei voi olla totta että vielä pillahdan itkuun. En tie mikä tunnelataus siinä tuli ja kun hain Iin Heidiltä (kiitos ketylle<3 ) niin en voinut katsoa Heidin päälle olleskaan kun jouduin pureen hampaita yhteen ettei nyyhkytys purkaudu. En tie minkä tunnelatauksen sain tuossa tilanteessa..johtuiko osaksi jännityksestä ja sitten joku "kaipuu vanhaan aikaan" sai sen reaktion. Mutta joo, kun annoin Iille lähtöluvan kaikki muu unohtui :)

Ainut ikävä kohta oli ekalla radalla Aan jälkeinen elämä. Moni koira meni väärin putkeen ja mä tuumasin että Ii ei sit taatusti mene..Tein siihen pari kökkö-valssia...niin totaalisesti myöhässä, mutta eipä Ii mennyt putkeen. Rumalta tuntui ja rumalta näytti videolla...Olis tietty voinut kokeilla niitä päällejuoksuna ym. mutta valitsin nyt tuon valssin ja vähän harmittaa. Puomin jälkeinen elämä vähän töksähti. Pitäs muistaa että Ii ei lähde irtoamaan kontakteilta niin hyvin kun vauhti ei ole huipussaan. Siinä kielto ja vaikka oli ilmoitettu, että ei turhia korjauksia radalla..kuhan painelee sujuvasti..niin se tuli niiiiin selkärangasta, että tajusin vasta korjatessani sitä että voi paska...olis pitänyt vaan jatkaa. Mutta melkein kaikki siel korjaili suorituksiaan.

Toinen rata meni suht hyvin. Tässä vaiheessa ei hetkauttanut enään ketään tai kukaan. Muutama kohta mikä olis voinut mennä paremmin..mut sit siel oli pari kohtaa mitkä meni paremmin kuin luulin :) Loppu kulmassa aitarykelmät meni veitsen terällä..en enään edes tajunnut millä kädellä heitin ja menikö se oikeinpäin hypyt. Ajattelin vaan että täysillä maaliin. Nolla siitä tuli. Jos heitän ajan sinne tuloslistalle tuohon joukkoon joka siinä kyseisellä radalla kisas niin oltais oltu Iin kans sijalla 5 (tai 6).

Kolmas rata oli agi rata. Keskityin täysin Iihin ja rataan. Rataantutustuminen ei ahdistanut (ei tosin se tokakaan) ja kun koiran kanssa menin lähtöviivalle niin sitä ei näe eikä kuule mitään kuin omat ajatukset.
Tässä radassa oli muutama kohta jonka jätin "herran haltuun"..ehkä eniten pelkäsin noita putkia..Ne oli ne vaikeet viennit Iin kanssa (ne jotka tietää meidän "menneen" putkitrauman ;)) Nolotti että jos koira ei mee putkeen ja töppään niissä mutta Ii menikin ne ihan hienosti. Pieni takku yhdellä hypyllä josta varmaankin tuli viitonen ja pari sek yli aikaa. Tällä femmalla Iikka olis mennyt kympin sakkiin tuossa nimenomaisessa startti ryhmässä..puhdasta tulosta vaikea arvioida miten olis sit sijoituttu.
Kaikkien ratojen jälkeen piti käydä kyselees kavereilta "pitääkö hävetä?" Itelle jäi mahottoman hyvä fiilis :) Paljon oli kohtia jotka olis voinut mennä paremmin mutta kaikki kolme viimeistä karsintarataa mentiin tuloksella niin sekin on jo jotain :) Nyt olis ollut kauhea hinku päästä myös ne lauantain radat ja oikein katsoa että mihin oltais ylletty...EN tarkoita sitä että haaveilisin joukkuepaikasta koska siihen ei oltais ylletty, mutta oltaisko oltu minkä lukumäärän sakissa..?! :) Joka tapauksessa olisin ollut tyytyväinen vaikka nuo olis olleet meidän kisaradat.

Jalka kesti hyvin. Pelkäsin sitäkin että jos mä niksautan sen siellä uusiksi ja kaadun rähmälleni mutta onneksi se kesti. En sitä muistanutkaan radalla. Nyt se tosin on pikkasen muistuttanut itestään..ehkä hiukan tuli rasitusta.

Ennen kaikkea oon tyytyväinen omaan hermostooni. En tie olisko mua jännännyt enemmän jos olisin kisannut. Välillä tuli tunne että pitäskö täs jännittää enemmän...Ei tuo nollakoiran pestikään ole hirveen mukava..mietin että kumpi on parempaa, sekoittua sinne kisailijoiden joukkoon ja olla vaan yksi niistä..vaiko sit olla jonkinlaisena tuijotettavana kohteena. Emmä tie tuijotettiinko mua..mutta ainahan mielikuvitus saa vallan :D

Olisinko ohjannut kisatessani toisin...mä en tie.. Ehkä muutamissa kohdissa en olisi uskaltanut ottaa riskiä. Nyt otin ja ne kannatti. Mulla ei ollut mitään menetettävää niinkuin muilla. Siksi uskalsin jättää hyppärillä Iin pujottelemaan itekseen..En ole koskaan noin paljon irronnut sivulle. Sanoin etukäteen kaverille että jos se tulee pois sieltä niin sit jatkan vain rataa, en menetä mitään mutta saan kokeilun..no ei se tullut pois :)

Suosittelenko nollakoirana olemista. Ehdottomasti jos haluaa kokeilla omaa itseään tämmöisissä kisoissa. Mä menisin ehottomasti uudestaan. Tämmöinen mahollisuus ei vaan ota osuakseen montaa kertaa...ei edes yleensä sitä yhtä ainutta. Me saatiin onneksi mahollisuus, kiitos siitä :)

Nyt kisaillaan Iikan kans niin pitkälle kuin juoksu antaa myöden..sitten jäädään toivon mukaan vauvalomille ja startataan taas keväämmällä..tavoitteena ne nollat jotta saadaan kokea tää fiilis uudestaan :)

0-koira..

2011-07-12T12:37:00.006+03:00

Alkuvuodesta kun oma seura päätti järjestää MM karsinnat, tuumasin (lähinnä vitutuksessa *mut se on oma tarinansa* ;))) että hankitaan Iille nollat kasaan ja mennään karsintoihin.
Kun se vitutus alkoi laskea muistin, että ollaan viel kakkosis ja vaatii työtä saada tulokset kasaan ja siinä vaihees suuntasin katseeni ensi vuoden karsintoihin. Jospa sitten kokeiltaisiin.

Vaasan kisois Iikka sai tuplat ja voiton, jotka vaaditaan..kaverit tuumasivat, että nyt sain karsintoihin tuplan ja voiton. Minä joka oon suunnannut katseeni jo ensi vuoteen väitin vastaan, että ei näitä viel lasketa tuloksiin, vasta sitten kun ilmo on päättynyt. Pieni väittely käytiin, kunnes tajusin, että puhemmekin tästä vuodesta :D Minä, tänä vuonna karsintoihin, juuri nousseena kolmoseen...NEVER...

Monestihan pitää saada vähän maistella ja haistella asioita ennen kun ne menee tajuntaan. Aloin miettiin, että miksikös ei, jos kerta tuloksia saadaan. Kisat on hyvässä hallissa hyvässä pohjassa, hyvän ajomatkan päässä :) Jos ei muuta niin treenataan edes kisahermoja arvokisoissa.
Olin juuri päättänyt, että jäädään kisatauolle kun pennutkin on kotona..Ei meillä riitä kisatkaan enään nollien hakuun...Sitten lähdin selaamaan kisakalenteria..ja katoin oman kotisivun kalenteria mihin olin merkinnyt tulevia kisoja...Olihan siellä merkattuna nämä lähikisat mitä olin ennen kisapaussia suunnitellut mutta teilannut ne sitten väärien työvuorojen takia pois.
Annoin itelleni luvan sitten osallistua näihin kisoihin...6 mahdollisuutta tehdä 3 nollaa. Tuumasin että yrittämällä en yritä..jos tulee niin sit mennään. Jos ei tule niin katse sinne ensi vuoteen niinkuin alunperin olin suunnitellut :)
Nyt "muutamia" päiviä ennen karsintoja voin todeta ettei ne nollat tulleet. Silti tyytyväinen Iikan ja mun työskentelyyn..Huhtikuun puolenvälin noustiin ja ehdittiin 5 nollaa saada, sisältäen tuplat ja voiton.
Järjestävä seura saa ilmeisemmin ehdottaa kisojen mahdollisia 0 koiria. Pääsimme Iin kanssa listalle ja jäimme ootteleen hyväksytäänkö meidät "viralliselta" taholta...

Tänään sain mukavan puhelinsoiton Ari Honkaselta :) Iillä ja mulla on kunnia olla karsinnoissa 0-koirana :) Kriteerit olivat täyttyneet :) Saimme valita ekana päivän ja tietysti otin sunnuntain, koska ratoja on 1 enemmän kuin la, ja saan kokeilla kuinka hermoni kestävät kohti finaalia..vaikkei meidän suoritusta siihen lasketakkaan......se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö adrenaliini virtais tässä kropassa.....:D

Olen viimeksi ollut karsinnoissa Bountyn kanssa vuonna 2007. Päästiin kaikille radoilla, vaikka vikalta radalta tulikin se hyl. Sitä ennen vaihtelevasti Bountyn, Susun ja Famin kanssa :) Famin kanssa jopa vuonna kivi ja kirves sijoitumme PM-karsinnoissa (siihen aikaan MM ja PM käytiin eri radoilla) muistaakseni 6:lle taikka 8:lle sijalle..Kympin sakkiin kuiteskin :)
Joten on hienoa startata tämmöisissä kisoissa jälleen, vaikkeikaan kisata siitä lentokonepaikasta, ehkä lähinnä siitä että voitetaan oma kisapelko tämmöisissä kisoissa :)

Joten see juu karsinnoissa :)

Iltakisat vaiko yökisat...

2011-07-08T14:49:00.002+03:00

Läksimme jälleen tutulle kentälle kisailemaan. Ii on hauska, se alkaa aina "uikuttamaan" kun päästään tuolle rasmusbackenin tielle..hiekkatie..Vähän samanlaisia piirteitä kun ed menneessä Famissa. "hiekkatiet rules" :)
Kisat oli teemalla iltakisat. Eka startti oli merkitty alkavaksi reilu 22.00. Toinen startti 24.00. Mä olin viel kisa-aamuna sitä mieltä, että jätän tuon vikan startin pois. Menee liian myöhään ja pennut kuiteskin vaativat viel oman aikansa + aamulla töihin.
Noh, eihän hullua voi huijata...pistin Jannelle tekstarin, että mennään viel toinenkin rata..Katoin kelloa kun odotin vuoroa radalle..reilu 01.00..mietin että kummanko päivämäärän piikkiin kisa menee..torstain vaiko perjantain :D

Molemmat radat oli kivoja, muutamia kohtia piti miettiä mutta en kokenut niitä ongelmiksi. Ekalla radalla Ii otti hienosti kontaktin mutta mä en ehtinyt sanoa vapautuskäskyä joten se livisti sieltä ja mulla meni pasmat sekasin..en ehtinyt sinne minne olin suunnitellut joten se pääsi valumaan aidan ohi ja hyppäs sen väärin päin. No jatkettiin tästä ihan oksti, kunnes aalla sitten neiti päätti loikata. Tyttö kainaloon ja radalta pois. Taas harmitti kun olis halunnut mennä radan loppuun mutta oli sitten helppo tehä päätös, kun alla oli jo hylly.
Harmitti niin vietävästi joten päätin sit jäädä viel "yöradalle". Ihan jo sen takia että näen vaikuttiko tuo mitenkään sen kontaktin suoritukseen. Tähän asti ne radat joista olen sen kantanut pois ovat olleet just niin, että seuraava rata on hyppis taikka kisat päättyneet siihen joten en tie miten olisi toiminut.

Tokan radan rakennusta katoin..kivalta näytti..muutama meille hankala putkikulma ja sitten...puomin ylösmenolla putki..
Mä mietin vielä tässä vaiheessa että pakennenko kotiin..kannattaako mun nuokkua täällä ja ottaa sit hylly tuosta..mutta päätin että sitäkin on treenattava, vaikka sitten yöllä :D
Mä olin tässä vaiheessa jo ihan väsynyt..kello oli yli 01 kun oottelin viel starttivuoroa. Ihminen joka menee nukkuun 21-22 välillä niin tää oli kyl koettelemus..Maha alkoi murista...nälkä..teki mieli jo aamupalaa :D huono olo kun ei ollut syönyt mitään..vitutti ja ketuttikin välillä..
Ei silleen ettenkö tekis sitä uudestaan :D
Rata tuntui sitten siltä, että siellä en tehnyt muuta kuin improvisoin, olin aina eri paikassa mitä olin suunnitellut. No, hyvä on osata improvisoidakkin. Myöhästyin valsseista, jotka jouduin muuttamaan leikkauksiksi, vippauksiksi..ajauduin väärälle puolen keppejä..kaikki meni ihan veitsen terällä. Keppien puolessä välissä tosiaan tajusin, että hemmetti mä oon väärällä puolen..Tutustumisessa muistutin itteeni, että ala jo keppien jälkeen käskyttämään puomia...(hyppy välissä) mutta mulla meni pasmat taas sekasin kun olinkin väärällä puolen ja piti keskittyä, että ajoitan valssini oikein..niihän siinä kävi että videolta kuulen kun alan käskyttään puomia vasta hypyn jälkeen. Ei siinä mitään, Ii lähti kiipeemään puomin..Onneksi, hieno tyttö. Oon nyt yrittänyt vahvistaa noita putki-puomi erotteluja, että aina mennään kontaktille..joten en tie oliko siitä "oikeesti" apua vai käviks meillä vahinko :D Puomi otettiin hienosti kontaktin kannalta, samoin se aa, mistä ed radalla läksittiin pois. Tiedä sitten vaikuttiko se "akankanto" nyt sitten, että malttoi tehdä tuon aan oikein, tai teinkö mä sen vuorostaan oikein....*hmm*
Nolla sieltä tuli, työvoitto sellanen, sijoitus 5. Mut ei meillä nuo sijoitukset paljoa merkkaa..toki olisin halunnut muumimukin :D

Kotona olin aika tasan tarkkaan klo 02. Mä painelin suoraan ylös, tervehtimättä koiria kummemmin... ja niihän siinä kävi että Päkä alkoi vinkua mun perään, jonka takia pennutkin alkoi piipata..jokasella varmaan oma syy...Hetken aikaa ootin mutta loppua ei näkynyt ja sitten piti mennä alas. Hetken makoilin lattialla että Päkä saa tervehtiä ja pennut riehua.
Joskus 03 sain unesta kii ja heräilin vähän väliä johonkin. 05 Päkä aloitti taas inumisen, halusi pois pentujen luota..kuuntelin sitä 06 asti ja totesin, että sama makaanko sängys vaiko pentuhuoneen lattialla..joten eikun menoks. Siel sit löhösin ja ihmettelin tätä hullua harrastusmaailmaa. Mietin missä välis tuli naukkailtua väkeviä kun olo oli kuin krapulassa.
Noh, ei auttanut kun nousta pikkuhiljaa ylös ja ruveta aamuaskareisiin ja sitä mukaa töihin.
On tää vaan niin hullun hommaa välillä :D ja silti sitä tekee uusiksi..onks se muisti niin lyhyt vai mitä....

Pennut ovat nyt 5 vkosia.Yritän vkonloppuna ehtiä ottamaan niistä kuvia. Huomenna on myös meidän Kusi-Kikkelin 2 vuotis päivä :) Siitäkin pitänee ottaa uudet posekuvat :)
Indian on tiputtanut pohjavillansa..ei näytä silti pahalta mutta taitaa näytelmät olla ohi tältä vuodelta...
Myöskin Qkilla on pohjavilla irti. Eipä silläkään ollut suunnitelmia tälle vuodelle..joten jos pitää karvansa sen ajan että saan siitä uudet kuvat niin hyvä juttu :)

Kokkola

2011-07-04T11:50:00.002+03:00

Voisi sanoa että ei jälkipolvelle muuta kerrottavaa kuin palanut naama, siihenkin sopii teksti " paistaa se aurinko myrskynkin läpi" :)
Läksittiin siis Iikan kanssa kokkolaan...myrskyjen keskelle. Se tuuli oli niin armoton, että heitteli jopa medikoiria pois puomilta. Ja siitähän tuli pelko persuksiin, että tapahtuuko näin meidän kohdalla. Ei sais antaa asioiden vaikuttaa keskittymiseen..
Ensin mulla oli jo asennevamma tuota pohjaa vastaan..Mä pelkäsin kinttuni takia. Mietin jo kotona että lähdenkö, jos mä mietin jalkaani enkä pysty ohjaan ja -keskittyyn-...No kukas hullua pitäis pois kentältä..niinpä lähdettiin.
Rataantutustumises meitä oli aika paljon..joten onnistuin tallomaan jotain kintullekkin. Siitäkös sitten sain herätyksen että hitto jos joku nyt tulee vauhdilla ja jyrää mut. Aloin varomaan ettei muut juokse mun päälle ja väistelin ihmisiä.
Puomin kohdalla "rukoilin" ettei Ii tuu sieltä tuulen mukana pois ja katoin linjani niin että juoksen reilusti puomin sivulla ja näin ollen saan suunnitelmani puomin jälkeiselle elämälle.

Ite kisaradalla tuuli saa pienen otteen Iikasta ylösmenolla ja sillä menee hetkellisesti rytmi sekasin...ja mulla sitten lopullisesti :D Tuon rytmityksen näkee videollakin ihan selvästi. Ajauduin sitten tietysti liian lähelle puomia (varmaan ottamalla iikka lennosta syliin jos sieltä lentää :D ) ja sitten se puomin jälkeinen elämä kusahtikin. Ii pääsi hypyn väärälle puolen ja hylkyhän siitä tuli. Noh, sitten mun aivot lähti inspiroimaan että mitä kokeilen missä..ei ole väliä onnistuuko kun on hylly alla joten on hyvä kokeilla (vai onko?) Mun piti tehdä valssaus, mut päädyinkin kokeileen leikkausta. Se onnistui hienosti :) mutta sitten muistin miksi hylkäsin sen rataantutustumises. Jäin Iikasta jälkeen ja seuraava hyppy mentiin taas väärän puolen :D Mut eipä tuo nyt haitannut. Jatkettiin kisanomaisesti eteenpäin. Ennemmin oon iloinen onnistuneesta leikkauksesta. Kepeille mentiin ihan täysin avokulmasta..vielä enemmän kuin avo...en tie noita astemääriä *nolo*. no joka tapaukses olin ajatellut, että jos on virhe pohjalla niin kokeilen siinä sitä auttamista kädellä. Muuten olisin kierrättänyt pikkasen kauempaa..joten kädellä veto tuli sit tehtyä kunnolla kilpaa rynnien ja ehdin sinne onneksi ekana. Kroppa ei ollut ihan oikeessa asennossa mutta tyytyväinen olin ettei ii reagoinut kun ite olin siellä ehkä jopa sen eessä jonkin verran.. Myöskin maalihyppy mentiin sitten vielä väärän puolen :D Tää rata oli näin ollen omistettu aitojen väärältä puolen suorituksille :D

Toka rata oli sitten hyppäri. Taoin itelleni, että jalka kesti ekan radankin, kyl se kestää nytkin. Täs radas oli 2 paikkaa mitä mietin..kummin teen. Ja sit tein sen mitä ei varmaan koskaan sais tehdä (?)..vasta lähtöviivalla päätin mitä teen..Eka kohta onnistui suht hyvin, tosin "päätepysäkki" oli putki ja pikkasen meni linjan ohi, tais Ii jopa vähän törmätä siihen..joten siitä kielto. Keppien jälkeinen elämä tuotti toisen mietinnän..kaksi hyppyä, joista välistä veto ja vauhdilla putkeen. Mietin että kuinka pitkään pystyn irtanemaan kepeistä kun Ii pujottelee tyhjyyteen ja viel seuraava hyppy täysin sivussa..Hyvin kesti, sain sen jopa välistä mut se seuraava hyppy kusahti.. Ei mennyt ihan linjan ohi mut pieni takku tuli..myöhästyin sen verran peruuttamisen kanssa. Loppu menikin sit ok. Vaikka tuo kinttu kestääkin ihan hyvin, niin silti rataantutustumises mietin tuota kohtaa että pääsenkö takaperin tarpeeksi lujaa ja nousihan se ajatus sitten pintaan radalla..tuskin olisin sen nopeempi/parempi ollut vaikken sitä ois aatellut, mut häiritsi se keskittymistä jonkin verran. Mulla oli tähän toinenkin ohjaus ja jälkiviisaana olis pitänyt tietty valita se. Pitääkin tehä tuo kohta omaan pihaan ja kattoa onnistuisko se sillä toisella vaihtoehdolla. Iikka meni hyvää vauhtia ja tuloksia katellessa hävittiin nopeimmalle ajalle n. 1.80 sek...vaikkakin tehtiin nuo kaks mokaa.
Noh, vaikkei tulossaldolla voi hehkuttaa niin palaneella naamalla kuitenkin :( Aurinkorasva ois ollut kova sana..

Kotimatkalla tuohon kinttuun tuli sellanen "puutuuko vai eikö puudu" fiilis. Särkenyt sitä ei koko päivänä mut oli vähän outo fiilis. Tänään sitten on tuosta kantapään yläpuolelta ollut pikkasen arka..akillesjänne(?)... Ehkä mun pitäis vaan uskoa että se vaatii pikkasen lepoa..ehkä ainakin sen verran ettei häiritse radalla mun ajatusmaailmaa.
To iltana on vöyrin iltakisat..kyllähän mä tien että siellä ollaan..mahdollisesti jätän tokan radan menemättä..rataantutustuminen 24.00 *huoh ja haukotus*

seinäjoki

2011-07-01T13:54:00.007+03:00

Tuo mun jalkatarina sai sitten "hupaisan" lopun. Tais sille kuitenkin käydä enemmän kuin nyrjähdys, koska nilkka alkoi paisumaan niin ettei nuo möhkäle luut näkyneet nilkan kummallakana puolen. Samoin se sai uuden värivivahteen. Lääkärissä en sitten kuitenkaan käynyt koska "google" kertoi ;) että ei noille nivelsiteille mitään enään tehdä...ja osaako joku yleislääkäri päivystyksessä ees nilkkaa sitoa...Kävin sitten ti iltana tuttavan luona jalan teippauksessa joka on aito-oikea-fyssari. Aika millin tarkasti veti nuo teipit selitysten kera :)

Ke iltana treenasin pikkasen juoksua omassa pihassa. Otettiin Iin kanssa ihan helppoja juttuja..ja jalka toimi ihan kiitettävästi. Näin ollen annoin itelleni luvan lähteä sjoen iltakisoihin.

Mutta...to aamuna kun heräsin ja lähdin käveleen niin jäin miettiin että mitä helkuttia mun toiselle jalalle on tapahtunut yön aikana..Jalanpohja niin kipeä, että ei meinannut kestää kävelyä. Se oli tuplasti kipeempi kuin tuo nyrjähtänyt jalka. Töissä ahdisti pitää työkenkiä koska työkengissä on tuo jalkapohjan kohta korkea..tai sellanen "tukeva" muotoinen..joten tuntui että mulla on jalan ja kengän välillä kananmuna. Päivä mentiin lenksuen ja miettien että miksi musta tehdään rampa ennen kisoja. Mä en tie onks tuo terve jalka nyt ylirasittunut kun olen varonut niin kauan tuota toista jalkaa vai mitä siinä nyt on vikana >:-(

Kisapaikalla kuitenkin huomasin helpotuksen näissä agikengissä, että ne asettui jalkaan niin että sitä kipua ei tuntunut olleskaan. Nähtävästi se agikengän pohja teki sen jotenkin. Pitää vissiin käyttää niitä töissä ;D
Eniten kisoissa ehkä jännitti se, että jännitänkö jalkaa radalla ja unohdan ohjaukset. Teippasin sen vielä tuplasti ohjeiden mukasesti ja rataantutustumisessa mietin että ohjaukset olisi suht järkeviä jalan kannalta.

Ekan radan jälkeen jalka oli ehjässä kunnossa..enkä sitä edes radalla muistanut.

Rata oli kiva, niinkuin Sarin radat on aina :) Ainoa töppäys oli muurilta mennessä puomille..Voivoivoi miksi pitää olla niin tyhmä aina välilä...katoin rataantutustumisessa edellä olijaa ihan sattumalta.."jaa, tuo vetää vielä vastasella tuossa..jospa minäkin varmuuden vuoksi..." Päästiin muurin yli..akka näyttää vastasta..ja mistä ihmeestä sain päähän jättää vielä kropan Iihin päin....se varmaankin luuli että alan valssaamaan siinä ja näin ollen juoksi puomin ohi. Näpsäkkä tyttö, toimi niinkuin ohjaaja käski. Mä olisin takuuvarmasti saanut perusohjauksella +vetämällä sen sinne puomille :(
Muuten rata meni niinkuin olin suunnitellut, jos nyt haluaa pilkkua viilata niin varmaan löytyy puutteita mut en ala oleen liian ankara itelle ;) joten eka rata siis femma.

Hyppäri

Toka rata....katoin kun radalle kannettiin putkia putkien perään...Mietin jo että onko henkilökohtaista :D...ei kuulemma...:D Ei siinä mitään, mehän ei tunnisteta enään sanaa putkitrauma...
Radalla siis KUUSI putkeen menoa. En oikeestaan pelännyt niistä KUIN kahta nro 9 ja 10...ne oli juuri ne "väärän" puolen putket. Rataan tutustumisessa jankkasin itelle..kato putkeen..kato putkeen..ohjaa putken suulle....ohjaa putken suulle.. Ne oli sellaset kohdat, että jos olis halunnut hakata päätä seinään lisää ni olis voinut vielä valsailla ennen, että saa koiran oikeelle puolen..mut päätin että mä meen niin kuin ne kuuluu mennä. Kaikki putket onnas hyvin. En tie mihin katoin, tai mihin osoitin, mä reagoin kyllä että Ii kattoi mua ja tuli pari haukkua, mut se meni kuiteskin. Tää toka vaikeempi putki mentiin sit sylkkärin(?) kera..sitä harjoiteltiinkin yksissä putkitreeneis ja oli kiva huomata että sain sen onnistumaan :)
Ainut töppi tuli esteellä 4-7. Jostain syystä mä jäin ku kärpänen pas***n putkella ja jäin selvästi myöhään hypyllä nro 5. Mä olin suunnitellut, että meen takaperin pakkovalssilla mutta en tie sitten tuliko joku taka-ajatus tuosta nilkasta että en uskaltanut mennä täysiä taaksepäin, vaikka mielestäni en sitä siinä miettinyt (rataantutustumisessa kylläkin :( ). Huomasin että Ii meni jo mun linjan yli joten ihan turhaan saada sitä enään mun eteen joten käännyin ja oli pakko tehdä improvisoiva leikkaus...Mutta..se menikin yllättävän hyvin. Just viimeksi harjoiteltiin tuota viskileikkausta ja Jenni opasti mua hartioiden kanssa..tosin en tie yhtään mihin mun hartiat osoitti kun tilanne tuli puskista, mutta yli meni ja kääntyi vielä näpsäkästi oikeeseen suuntaan :) Mutta sitten varmaan tulikin se herpaantuminen. Hyppy nro 8 piti viedä takaa..en tie mikä ihmeen kiire mulle tuli ja mun kädet menee miten sattuu. Varmaan jäi ajatus vielä edelliseen takkuun enkä keskittynyt...Ii meni taakse, mut kielsi viime tipas...sain sen kuitenkin yli mutta femma siitä. Loppurata meni aika kivasti putkesta putkeen :) Keppien jälkeen oli pari hyppyä ja siihen halusin kokeilla niistosokkaria. Mä jopa muistin liikkua kroppa oikein päin, jäin siivekkeen reunaan oikein päin ja sain Iin mun oikeelle puolen (siis käytännös vasemmalle) Se tilanne tuntui hirveen hitaalta kohdalta, mut videolta näyttää että edetään kuitenkin. Mun olis pitänyt uskaltaa hiukan ennen lähteä liikkelle ettei loppusuora olis ollut takkuinen..mutta just harkois treenattiin myös tuota että odotan/tarkistan että saan Iin mukaan..toki treenikohta oli hiukan eri mutta silti se oli nyt mieles.

Harmittavan "pienet" mokat, selkeesti (niinkuin aina) meikäläisen mokat..mut nyt ärsyttää vielä enemmän oma tyhmyys *arg* Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen noihin ratoihin...yhteensä 10 onnistunutta putkeen menoa :) Ei Ii niihin sinkoa mut pääasia että menee, eka kunnon niisto-sokkari kisoissa (ei se nyt varmaan mennyt ihan opikirjan mukaan mut kuiteskin hyvä uskalias yritys), improvisoitu onnistunut leikkaus..hyvä mieli itellä ja jalka kesti kaiken :)

Nyt on sit seuraavat kisat sunnuntaina kokkolassa. Vähän jänskättää se nurmikenttä jos siellä on kuoppia, mut ohan nyt taas muutama lisäpäivä parannella jalKOJA. Ja ei muuta kuin teippiä kinttuun ettei taitu..Toisessa on pinkin väriset siteet ja toisessa siniset...

Pentuset 4 vkoa. Kuvia en oo ehtinyt ottamaan mutta jos tässä vkonloppuna tulis otettua. Vaavit näkevät ihka oikean isänsä <3

herne-maissi-paprika..

2011-06-25T19:38:00.003+03:00

..kulkee kintussa mukana :)
Kävimme siis Iin kanssa traumaparantolassa päivän kunniaksi :) Tarkoittaen sitä että saa hyvissä mielin lähteä agiharkoista kotiin ja ainakin luulee osaavansa taas jotain :) Kiitos J.
Rata koostui 30 esteestä joka tehtiin taas pätkissä. Ii yllätti mut monessa kohtaa, meni tosi hienosti avokulmasta kepeille..ilman apukättä ja apukäden kera. Samoin sain tehdä tosi hienon leijeröinnin (vai voiks sitä tos kohtaa sanoa noin..miettii..) kun Ii pujotteli ja lähdin meneen puomin toista puolta. Putket onnistui kaikki jälleen kerran. Muutaman putken teki tosi hienosti vaikka tultiin kuolleesta kulmasta ja kääntyi vielä oikeinpäinkin kun oli kaariputki. Monet ohjauskuviot onnistui mutta sitten taas tuli muistettavaa omaan ohjaukseen. Pitää muistaa oottaa Iikka mukaan..helposti vetää selän takaa..samoin lähettämiset eteenpäin kontakteilta tuotti taasen vaikeuksia. Esim. keinulla kun pysähdyin niin samoin pysähtyi Ii..eli ei mennyt niin pitkälle että keinu olis kolahtanut alas ja olis jo kontaktipinnalla.
Myöskin se että kun Ii ei esim. suostu etenemään ja hyppäämään niin mun ei saa tehdä sitä mitä aina oon tehnyt..eli ottaa vauhtia ja uusiks..vaan samalla ohjauksella saatava yli. Kokeilin myös muutamassa kohdin viskileikkausta ja siihen perään valssausta mikä tuntui oikein mukavalta :) Tuota pitäs päästä kokeileen että onnaako se oikeestikkin noin kivasti.
Taas oli hiki pinnassa viimeseen asti :) tuskan hiki tuli viimesellä pätkällä. Akka nyrjäytti nilkkansa. Kuulin kunnon "krunks" äänen ja sit ei painoa saanut enään jalan päälle. Ja minä kun oon kipuherkkä niin sitten tuli se oksettava/tuskanhiki olo että päässä alkaa sumeneen ja piti pistää makuulle maahan :D Noh, ennemmin minä kärsin kun että Iille sattuis jotain kamalaa.
Jäähdyttely autolle sujui ihan ok rauhassa..kotimatkalla jalka tuntui pikkasen kipeeltä kun kaasuttelin ja laitoin sit vakionopeuden päälle. Kotona alkoikin sitten se kipuhelvetti. Huomasin että tuon "mölttiluun" reunus on aivan paisunut ja ei muuta kuin kylmä pakaste herne-maissi-paprika siteellä siihen kiinni. On astuma arka :( Onneksi Jannella on noita sen vanhoja selkäkipulääkkeitä joten sellasella sain sitten jalan sellaseksi että pääsen konkkaamaan eteenpäin. Tuumasi vaan että onhan hänellä vielä kainalosauvatkin tallella :D
Nyt vaan toivon että tuo nilkka paranee..en tie missä sijaitsee nivelsiteet..oliko ne jotka venähti, revähti...mitä siellä voi tapahtua. Tuskin ainakaan katki poikki on kun pääsin sillä aluksi käveleen..ja onneksi en telonut heti harkkojen aluksi..sitten vasta olis pattiin ottanut.
Maanantain epikset taitaa jäädä väliin..yritän saada jalan kuntoon to mennessä kun on sjeon iltakisat......niin...se meidän kisapaussi...se sai uuden käänteen mut siitä sit toisella kertaa :D:D

Pennut tulivat 3 vkoa. Käyvät ite pisulla ja kaikilla...Eivät vielä tarkalleen tiedä missä niiden vessa on. Nyt on pentulaatikosta otettu portti pois joten pääsevät sieltä halutessaan muualle huoneeseen. Aika hyvin ne sieltä tuleekin pois. Ja osaavat mennä takasin. Leikkivät keskenään..murisevat..pojat tekee "poikien juttuja"...toisilleen tai siskolleen :D
Tänään ovat tutustuneet jauhelihaan. Hyvin maistuu. Trauma meinasi päivän mittaan tulla pariin otteeseenkin. Aamulla Pätkis murahti pariin kertaan pennulle kun kehtasi tulla samalle vesikupille. No ei siinä mitään. Se alkoi viimeksikin vieroittaa niitä pikkuhiljaa 3 vkon iässä. Sitten se meni tuonne nurkkaan maata, missä tapaa viileellä lattialla maata..Kääntyi seinään päin ja alkoi etuhampailla jyystään seinää...mä jäin haavi auki kattomaan että "MITÄ SÄ TEET"...no siihen lopetti..eikä tämän jälkeen mitään. Mä olen joskus kuullut että kalkkipuutos vois aiheuttaa vastaavia ongelmia ja kun lähti guuglettamaan niin sieltähän löytyi aihetta...mullan syöntiä, kivien syöntiä..seinän syöntiä...näin ollen trauma oli valmiina. Annoin heti kupillisen raejuustoa ja piimää..en tie oliko niillä mitään merkitystä muuta kuin oma mieli rauhoittui. Kuumemittari peffaan, ei kuumetta...Sitten seurasin sitä kun hai laivaa aamupäivän...mutta ei mitään merkkejä mistään. En tie onko tehnyt tuota aikasemmin..oliko eka kerta...tekeekö edes toiste. Koko päivän se on ollut normaali, syönyt, hoitanut pentuja, antanut niiden imeä, ollut pihalla, käynyt haukkumassa aidalla.....mä en tajua mikä tuo seinäjuttu oli..Mä ymmärtäisin jos se olis ollut vaikka joku lattialista..mutta kun keskeltä seinää alkaa järsiin...*huoh*. Noh, nyt kattelen tarkemmin nää päivät ja maanantaina pitää hakea klinikalta matokuuri ni kysäsen asiasta samalla..
Toinen trauma oli kun katselin pentuhuoneen lattialle..siellä täällä punertavia läikkiä. Mietin ensin että kuka pissaa verta..keneltä valuu pyllystä punasta nestettä, ei kait jauheliha nyt tämmöistä aiheuta :D .......kunnes tajusin että mun herne-maisi-paprika pussi nilkassa vuotaa ja se on sitä nestettä minkä paprika on värjännyt ja se vuotaa sieltä ulos :D

Tapahtumarikas päivä siis ..traumojen osalta.
Tässä kuvia pennuista 3 vkon iässä.

https://picasaweb.google.com/lummepia/Pennut3Vkoa#

meidän sm epikset :)

2011-06-18T16:11:00.006+03:00

Kun muut lähtivät SM kisoihin, me päädyttiin Iin kanssa epiksiin. Teemana SM :D..nojoo, pääasias teemana oli kyl putket. Mulla oli hyvä mieli jo lähtiessä (tai siis sellanen positiivinen) ja sama oli kisapaikallakin. Mä päätin heti että nyt on asenne kohillaan..kaikki mitä teen, teen niin että oon tyytyväinen ja onnistun :)

Mä olin aatellut osallistuvani mölleihin ja ykkösiin, koska mulla oli vaan tavoitteena haalia niitä putkia ja paljon. Muulla radalla ei niin ole väliä. Paikalla muistinkin että oli Woff cup kisa, eli sama rata kaikille ja sen saa mennä 2 kertaa. Musta tuntui että tuo rata oli kyl enemmän kuin kakkosille tarkoitettu..lähes kolmosten rata. Estekulmat oli vaikeita (kaikkia ei erota videossa) mutta meille se oli just passeli. Tykkäsin radasta :)

Rata tuntuikin heti kivalta ja löysin nopsaan ne mitä haluan tehdä. Joskus harkois tai treeneis tulee sellanen kohta, että jään liiaksi miettimään jotain kohtaa..että mikä näistä opituista jutista sopis parhaiten...ne pitäis viel saada tuleen joskus selkärangasta..näkis heti että "jaahas..tuossa teen tuon ja tuossa sen toisen"...nyt niitä pitää kokeilla ja kattoa että mikä sopii parhaiten..mihin vien/heitän koirani...jne..

Olin ennalta suunnitellut, että kaikki maholliset putket viedään "väärältä" puolen..eli siltä mikä on meille se vaikein. Kisapaikalle päästyään totesinkin että jes....siellä on putkia...ja...looginen ohjaus on viedä ne "väärältä" puolen. Näin ollen ei tarvinnut ruveta keksimään niitä varten uutta ratasuunnittelua. Yksi putki oli sellanen, että sen vein normaalilta puolen koska se oli järkevin viedä niin..sitä putkea edelsi päällejuoksu.

Kisoissa tuli näin ollen treenattua aika moniakin juttuja. Vein Iikan ilman hihnaa lähtöön :) Jostain syystä mä en saa sitä ikuna istumaan "istu" käskyllä lähdössä :D ja joudun painaan sen pepun alas. Nyt kun ollaan treenailtu tuonne takapihalle menoa yksitellen..kaikki istuvat ja menevät yksitellen ovesta. Niin mun tarteen taputtaa tuohon reiteen niin iikka tulee vauhdilla suht viereen istumaan. Joskus se jopa peruuttaa tuon liikkeen :D Mä en tajua miten se on tuon noin oppinut tekeen :D Se toimi nytkin tosi nätisti. En pelkää että se lähtee hyppäämään ekaa hyppyä vaan lähinnä lähtee haahuileen ja haisteleen jotain..mutta nyt oli hyvä kokeilla ja se onnistui.

Putket onnistui tosi nätisti. Ekalla radalla tais pari putkea olla vähän niin että Ii kyseli multa mutta meni ihan hyvin. Oli ne sitten suoria tai kaariputkia..nou problem.

Kontakteja treenattiin niin että kartturin hermot piti loppuun asti. Keinulta olen nyt päättänyt ruveta vapauttaan pamauksella ja tuossa se vähän "epäonnistui" siinä mieles että kun jäin Iin viereen niin se pysähtyi ennen kontaktia ja sit kainu jo keikahti ja Ii pomppas pois. Virhettä ei ottanut mutta.. Ekan radan eka A meni pikkasen liian "vauhdikkaasti"(ei tokikaa virhettä mut se vika tassunkosketus jäi multa taas...) ..mutta sitten kaikki muut kolme suoritusta se meni ihan hyvin. Vapautin kun tassut oli maassa. Positiivista oli huomata että sain jätettyä itteni siihen viereen (tosin ratapiirroskin vaati sitä) enkä lähtenyt vedättään, ja Ii tuli aika reippaasti ne alas verraten viimeaikaan. Vieläkin saisi tulla paljon nopeemmin mutta jospa me sitä saadaan työstettyä.

Puomin jälkeinen elämä...siihen sain päällejuoksun. Se meni ihan hyvin, vaikka musta tuntuu et mun kädet vain huitoilee. Radalla mielestäni näytän ihan rauhalisesti ja selvästi, mutta tuossakin joudun tekemään ne vaihdot niin pirun äkkiä kun Ii olikin jo hypyllä..ja jotta ohjaan sen sitten koiranpuoleisella putkeen..olis se mennyt sinne sillä "vetokädelläkin"..

Mitään muuta kommervenkkejä radalla ei ollut..enkä oikein kaivannutkaan niitä. Noissa putkissa sai ihan tuhlattua energiaa. Mä vein ne vaistojen varassa...niinkuin oon ikäni vienyt koirat putkeen..en muista enkä tie mihin suuntaan kengät osoitti enkä edes keskittynyt niihin. Mä vaan aattelin että nyt ne mennään ja se menee sinne kans...ehkä muista ei leijaillut paniikki-hajua ;D

Linkissä on meidän toka rata. Eka rata meni samalla kaavalla enkä nähnyt mitään syytä muutella ohjauksia joten vedettiin sitten tuplanollat :) Toka rata tais mennä muutama sekka viel nopeemmin..ne varmaankin tuli kontakteilta ..ja ehkä siitä aasta, koska se sujui joka kerta paremmin.. Toooosi hyvä mieli jäi ja innolla ootan seuraavia kisoja :)

http://www.youtube.com/watch?v=D9FL0JWZTF0

Vauvelit tuli kaksi viikkoa. Kaikilla on silmät auki ja taitavat niillä jopa jotain nähdä :) Myöskin osittain on korvat auki koska selvästi kuuntelevat välillä ja korvat "hörisee". Muutaman kerran on pentulaatikosta kuulunut pienen pientä vauvamurinaa..taitavat testailla omaa ääntänsä :) Käveleminen ei vielä suju ihan ongelmitta, mutta yritys on kovaa. 2 vkoinen osaa myös jo vähän leikkiä, purra sisarusten korvia ja peppua. Tankkiauto hurauttaa pentusten lähistölle koko ajan ja välillä sitä maitoa on pitkin ja poikin. Noissa kuvissa varsinkin tuon merlepojan naama on ihan maidossa..taitaa joutua naamapesulle pian :) Ens kerralla saa jo ehkä vähän kivempia pentukuvia kun eivät näytä enään niin avaruusolioilta...korvat varmaankin ehtivät laskeutua ja osaavat istua ja seisoskella...sitä sitten odottamaan...niin..ja nyt niitten suusta tulee jo vauvahajua...*lähtee niiskuttamaan niitä.....*

https://picasaweb.google.com/lummepia/Pennut2Vkoa03#

Tuplittelua :)

2011-06-13T13:20:00.004+03:00

Mikähän siinä on että toisiin kisoihin saa toooosi hyvän fiiliksen ja toisiin kisoihin lähtee fiiliksellä *mä en osaa mitään, me ei osata mitään, mikään ei onnistu*... Voiks (ja voikin..uskon siihen) asenne vaikuttaa niin paljon omiin suorituksiin..
Jos esmes vertailen omaa fiilistä psaaren kisoissa ja nyt taasen vaasassa....ihan eri tasolla..Mikä se sitten on..tuomari..? rataprofiili...? muuten vaan jänskättää?
Vaikka olikin kotikisat (mitä yleensä inhoan :D ) niin fiilis oli heti että JES...Mä kattelin rauhassa kotona telkusta Eläinten pelastuspartiota ja jopa keskityin siihen. Yleensä inhoan tätä oottelua...ja kas..kello on sen verran että kisat kutsuu..ei muuta kuin paikalle ja totean että nyt meillä nappaa hyvin..ja sitten me tehdään tuplanollat :D Onks tää näin helppoa ;D

No, enivei...eka rata oli suht helpohko. Mä en tie vaikuttiko se sit mun fiilikseen niin paljon (huomaamatta...tai en halunnut tiedostaa sitä) kun radalla ei ollut näitä putki-trauma kohtia..Oli heti sellanen fiilis että tää on sit meijän rata..tulee hyvä rata...sama toisella radalla...Mua ei jännittänyt juur olleskaan (no silleen vähäsen terveesti;)) ja tokalla radalla uskalsin jopa kokeilla muutamaa uutta juttua :) Just viime harkois kokeiltiin ekaa kertaa keppien päässä valssaamista ja nyt uskalsin toteuttaa sen heti kisois :) *hyvä minä*. Toki jos olisin halunnut treenata noita putkileikkauksia niin olisin voinut tehdä sen jokaisen putken kohdalle molemmilla radoilla...mut en näe taas järkeä siinä että muutan sitä etenemistäni niin että saan tahallani hakata päätäni seinään ja sitten taas eteneminen ei suju hyvin kun oon väärässä paikkaa...
Olin päättänyt et jos joku kohta vaatii leikkausta..se tehdään. Tällä kertaa ei vaatinut..
Mä ehdin pysyä jopa Iin mukana...jopa suurimmaks osaks sen edellä. En usko että oon yhtään nopeempi kuin pari vkoa sitten..mutta varmaankin rataprofiilit oli sellasia että mä ehdin ja kykenin :D Mä en ees suivaantunut itelleni kun katoin noi videot..Parissa kohtaa lentää vähän käsi huolimattomasti, mut ei paha...ja...ehkä mun olis pikkasen pitänyt malttaa tuolla aalla Iin kanssa. Se tuli sen tosi hyvin molemmilla radoilla, verraten miten on viimeajat tullut...mut mä reagoin radalla että yhden askeleen verran päästin sen liian aikasin pois.
Tosi hyvä mieli oli molemmista radoista..ekalla radalla sija 2, toisella radalla sija 1.
Tässä nuo radat... http://www.youtube.com/user/sleeplesshelties#p/u

Sunnuntaina läksin sit mister Qki pojan kanssa katteleen kisoja kentälle. Oli se helppo tapaus...istuttiin radan vieressä ja siinä se makoili ja katteli rauhassa mitä ympärillä tapahtui. Häntä kyllä oli välillä nutturalla, mutta ei sen kummemmin mitään isottelua...paitti velipojalle. Pariin kertaan Qki sit päätyi kyljelle rauhoittumaan..en tie oliko niistä mitään apua, mutta agikentän reunalla sen kehtaa tehdä paremmin kuin näyttelykehässä...Eikä se ottanut ressiä vaikka radalla menikin koiria kiljuen ja haukkuen...Iikan kans en ikinä kykenis tuohon.. Toivon mukaan tuo ei muutukkaan tuosta.

Pennut kasvaa kohisten, tankkiauto on koko ajan lähistöllä...ehkä juuri siksi. Tyttösellä alkoi tänään silmät siristään ja varmaan pian muillakin. Ne on hauskoja miten ne osaa jo käyttää nenäänsä..Päkä kun menee sinne viereen niin heti ne nostaa päätänsä ja lähtee kiihdyttään kohti maitobaaria. Rauhallisia ovat olleet..helppoja...Nyt alkaa sit arki ja työ. Viimesen viikon ehdin vielä olemaan pentujen kanssa lomalla. Tässä pieni video vaaveista. Se jäi harmittavan "tylsäksi" ja lyhyeksi kun en saanut movei makeria toimimaan oikein..siel oli aika hellyttäviä pätkiä Päkästä ja vauvoista...mutta jospa tuosta nyt näkee vähän noita valaita :D

kyl se lukko avautuu...

2011-06-10T11:15:00.003+03:00

...pikkuhiljaa...Eli aloitetaan vaikka agista. Käytiin toistamiseen Iikan kans avamassa kartturin lukkoja pääkopassa. Rata oli eri kuin viimeksi ja koostui 27 esteestä ja mentiin taas pätkissä. Kaikenkaikkiaan jäi taas tosi hyvä mieli, varsinkin putkista. Kaikki 4 putkisuoritusta onnistui nappiin ja vielä näitäkin kohtia otettiin uusiksi monenmonta kertaa. Sivuirtoamiset meni hienosti ja ei kyl muissakaan ollut vikaa.
Mä tulin siihen tulokseen että kisoissa vaan jännitän noita tiettyjä putkia niin että mun ohjauksesta tulee epävarma kun yritän mennä liian varmasti...ja musta varmaan huokuu joku epävarmuus lemu Iikan nenään :D Hyvä mieli jäi kuitekin kun tien että kyllä ne onnistuukin. Mun pitää nyt vaan tehdä ne putket kisoissakin niinkuin järki sanoo eikä muuttaa puolet rataa sen takia että saan vietyä putken meille helpoimmalla tavalla. Ja kun saan näit onnistuneita putkitreenejä kasattua itelleni niin uskon että itelle tulee suorituksiin paljon varmempi "selkäranka" ohjaus :)
Yks kohta minkä huomasin..ollaan hirveen paljon treenailtu noita välistä vetoja/päällejuoksuja..nyt pitkästä aikaa mentiinkin 3 hypyn sarja niin että hypättiin ne ilman välistä menoja..Alku oli kyl hankalaa. Ii yritti tulla välistä ja mulla oli ohjaus ihan kadoksissa.

Nyt sit huomenissa katellaan miten kisat sujuu mun pääkopan kanssa :D Mä tuumasin että tavoite on että en tuu pahalle päälle jos putket ei onnistu. Jenni tuumas että "sä unohdat että sulla on ongelmia putken kanssa" :D Hui, mä ainakin yritän.....:)

Sitten vauva maailmaan. Pennut tulee tänään viikon. Kaikki ovat tuplanneet painonsa. maitoa tulee ja äippä hoitaa. ovat nyt olleet alakerrassa pari päivää/yötä ja saan nukkua rauhas ylhäällä koko yön. Vatta Päkällä on pikkasen löysällä. Naudan mahalla pysyis kurissa mutta tarviihan se nyt muutakin ruokaa. Helppo lomaviikko on kyl ollut kun saan ottaa rauhas pihalla aurinkoa eikä tarvi istua pakon sanelemana pentulaatikossa.
Tässä vauvojen 1 vkos kuvia :)
https://picasaweb.google.com/lummepia/Pennut1Vko02#

Lukon avaamista..

2011-06-07T12:27:00.002+03:00

Menneenä Sunnuntaina käytiin Iin kanssa henkisessä-psykologisessa "lukon-avaus" tunnilla :) Kartturin aivokopasta pitäis saada pari lukkoa auki noiden putkien/leikkauksien osalta joten apu tuli tarpeen. Jäi hyvä mieli ja toivon että seuraavat kisat saan vietyä niin että en murehdi niitä putkia vaikka ne menis kuinka persiilleen.
Meillä oli 31 esteen rata joka tehtiin pienissä pätkissä ja sinne oli kivasti saatu putkeen lähetyksiä eri kulmista. Ei me täydellisiä oltu ;D mutta saatiin kaikki pätkät onnistumaan niin hyvin että jäi tosi hyvä mieli. Kaikki putket onnas, en tie miksi :D ehkä mulla on harkois erilainen fiilis pääkopassa ja vien ne vapautuneemmin kuin sitten kisoissa pelkään sitä epäonnistumista ja sitten sitä ollaan jo kusessa sen takia. Kotiläksynä jatkumona otin itselleni tuon aan..siihen pitää nyt Iille saada vauhtia, ja just niin että vaikka jään jälkeen niin Ii menee alas vauhdilla. Tähän asti oon tehnyt melkein vedättämällä aina mutta on tullut huomattua varsinkin kolmosis ettei rata aina jatku suoraan..ja Ii ei käsitä sitä että kartturi on taaempana..
Tänään käytiin sitten ennen lämpöhalvaus kellonaikaa Iin kans kentällä (ei omalla) kokeilees noita su opittuja juttuja. Ne onnistui taasen ihan hienosti. Pikkasen itsevarmuus nousi jälleen.
Järkyttävää mihin mielentilaan ihminen saakaan itsensä jonkun putken takia :D
Vkonloppuna onkin sitten kisat ja sen jälkeen tulee jonkin moinen kisapaussi..Alustavan tutkailun mukaan menee melki elokuuhun seuraavat startit. Osasyynä se ettei lähistöllä ole oikein kisoja ja sitten on nuo pennut. Mutta jospa me tänä aikana saatais sitten tuota lukkoa enemmän auki tuol pääkopas..luulen että siinä voi kyllä olla monta lukkoa päällekkäin...

Pentuset voi hienosti :) painoa tulee reippaasti per vuorokausi. Yöt oon saanut nukuttua tosi hyvin. Eipä ole tarvinnut naapurihuoneessa käydä ennenkuin aamusella. Jospa sitten vkoloppuna saisi niistä kunnon 1 vkos kuvat esille :)

Vaavit ovat täällä :)

2011-06-04T15:15:00.005+03:00

Torstai-Perjantai välinen yö tuli nukuttua vierashuoneessa Päkän kanssa kun lämmöt olivat jo pitkään olleet alhaalla. Tai no, nukkuminen ja nukkuminen..heräsin vartin välein kuunteleen kuinka Pätkis hengittää tai sitten vuorostaan sitä kun se kiukkusena raapi tuota petiänsä.
Kattelin kelloa joka kerta kun heräsin, onneksi pian aamu jos tarvii lekurin apua..ja on arki. Se on se ikuinen pelko kun elää päivystysalueella joka on mitä on...
07 lähti ekat työnnöt..jotka olivat aluksi aika vaisuja mutta niillä saatettiin maailmaan klo 9.15 tri poika jolla painoa n.200g.

Pätkis on ollut oikeestaan aina sellanen rauhallinen/hidas synnyttäjä..joten kun luen juttuja että emo tekas tunnissa 6 penikkaa niin tuntuu kauheelta ajatukselta..Nyt saatiin rauhassa kuivata penikka, punnita se, tarkistaa se läpikotasin, antaa sen mennä nisälle ja imeä rauhassa ekat maidot. Sitten vasta ruvettiin työnteleen seuraavaa..

Noh, seuraavaan pentua sitten ooteltiin aluksi rauhallisin mielin. Päkälle syntyi viimeksikin isohko tyttö jota työstettiin monia tunteja mutta tuli kuitenkin itse lopulta ulos. Nyt kun olin melki neljä tuntia "kaivellut" seuraavaa ulos mitä erinäisin konstein (rasvaa, hieroskellut "sitä pistettä" jonka nimeä en nyt muista) yrittänyt saada otetta pennusta josta en tunnistanut kuin että jommat kummat jalat ovat kippuralla vieressä mutta ei hajuakaan onko se peffa vaiko pää...ja huomasin että vaikka Pätkis sinnikkäästi sitä työntää niin ei se sieltä perhana tule. Tähän asti luotin että pentu on ok..pussissa tuntui olevan edelleen..

Otin siis luurin käteeni ja kiitin luojaa että on arkipäivä...klinikalle soitto ja selitys ja saatiin lähteä samantien. Janne hyppäs rattiin ja minä Päkän kanssa takapenkille. Vauhti oli hurjaa ;)...

Klinikalla saatiin samantien mennä odottaan huoneeseen lääkäriä. Katsottiin vastaanottovirkailijan kanssa tilannetta ja tässä vaiheessa huomasin että se pussi oli varmaankin matkalla poksahtanut ja nyt siinä pimpan suulla näkyi merlen naama, jolla kieli puoliksi pihalla. Ei hirveesti luonut lohtua. Lääkäri onneksi tuli ja käski nostaa Päkän etupään ylös ja näin ollen pentu sitten hinattiin/vedettiin sieltä ulos. Poitsu tulikin sieltä pienen työskentelyn jälkeen sellasella elolla että tuumasi varmaan että missä helkutissa hän on ollut jumissa :) Veret ja vedet sieltä kyllä tuli samalla roiskeella että jäi aika epäkivat jäljet meidän visiitistä. Ja kyllä..noinkin pienestä "tapauksesta" tulee sitä nestettä...jopa lääkärin päälle :D
Poikaa ei siis tarvinnut elvytellä eikä mitään kommervenkkejä tehdä. Tavallinen rimpsakka pyyhekuivaus ja katottiin että kaikki on kunnossa. Näin ollen Päkä ja penikka syliin ja juoksujalkaa takas autoon.. ja lääkäri palasi takasi oman asiakkaansa pariin :D
Oltiin jätetty eka pentu kotiin lämpötyynylle kun en oikein tiennyt mitä sen kanssa tehdä. Tuo oli onneksi noin nopea visiitti että poika nukkui vielä tyyväisenä lämpötyynyllä :)
Kotona punnittin pojan ja painoa oli 270 g. Se oli saman verran mitä Päkän ed pentueen iso tyttö.

Tästä ei mennytkään sitten kauaa kun viimeistä lähdettiin työntämään. Tässä vaiheessa aina totean että onneksi vien tuonne röntgeniin niin tiedän missä vaiheessa mennään ja montako vielä on tulossa.

Viimeinen syntyi sitten 14.50 aikataululla joka oli blm tyttö. Painoa oli saman verran kuin "klinikka"-pojalla..joten jäin miettiin että miksi ei saanut poikaa ulos mutta tyttö tuli melkein ihan itekseen..tuskin nuo vehkeet nyt niin isot ovat että vievät tilaa tässä vaiheessa ;D

Tekikö poika sitten paikat vähän avarammiksi...

Kaikki on lähtenyt käyntiin oikein hyvin. Nyt pitäis tietysti koputtaa puuta...pessimisti ei pety...
Ekan vuorokauden aikana painoa tullut kaikille n. 20 g ja ovat todella hiljasia ja rauhallisia. Myöskin tuo lämpötyyny on sellanen siunaus että suosin sitä jokaiselle. Ei tarvi huoneen lämpö olla niin korkea pentujen takia kun lämpötyyny lämmittää ja emollakin on helpompi olla.
Päkä on yhtä hyvä äiti kun aina ennenkin. Jaksaa hoidella vaaveja ja on tuolla yläkerrassa vaikka muut ollaankin alhaalla..Mitä nyt minä käyn aika-ajoin kattomas että kaikki on hyvin. Ensi vkon ollaan vielä molemmat Jannen kanssa lomalla. Pennut saavat siksikin olla ylhäällä että meillä on tuo terassin ovi jatkuvalla syötöllä auki niin eivät saa vetoa. Viime yön nukuin vuoroin omassa vuoroin pentuhuoneessa. Mä oon sellanen herkkähipiä että heti jos joku pennuista inisee niin herään ja tarkistan tilanteen..nukkumisesta ei siis tule mitään. Päkällä on mennyt aina pentujen kans niin hyvin että oon ekan yön jälkeen siirtynyt omaan punkkaan. Yölläkin kävin tosin joka heräämisellä katsomassa että kaikki on kunnossa.

...ja joo..muistan aikoja jolloin nukuin melki viikon pentulaatikossakin..Mä en ollut silloin pienempi vaan pentulaatikko isompi :D Siitäköhän mä oon selkävammani saanut ;)

Tässä kuitenkin muutama kuva.

Sateisia kisoja...

2011-05-29T18:08:00.002+03:00

Ensin sateessa näyttelyssä..Mukana Qki ja Iikka. Tavoitteena Qkille ERI jolla saadaan näyttely ykkösruusuke :) Eipä tuo "suuri" tavoite ole, mutta onhan se kiva ansaita. Tuomari olikin aika lepsu sillä melkein jokainen koira sen saikin. Tausta työtä tein (tosin siinä vaiheessa kun ilmot oli jo lähteneet) että punasta tulee ja liikkeitä katselee..Uskoin että Iikka näin ollen on skaboissa mukana :)
Qkin kehä meni hiukan mönkään :D Tällä tuomarilla oli oma järjestys miten kehässä mennään..joten ensin kun poika sai kerätä mieshormonit valloilleen jonotuksessa, lähdimme suoraan sieltä tekemään yksilöliikkeet. Ei siis mitään toivoa, että häntä olis pysynyt alhaalla. Nutturapoika pääs valloilleen :D Tämän jälkeen mentiin pöydälle ja kun tuomari alkoi heti arvosteleen koiraa ni en oikein saanut laitettua Qkia siihen nätisti..saatikka että olisin kehdannut korjata tuomarin puoleisia jalkoja menemällä tuomarin eteen... Yleensä meillä on omat liikkeet menneetkin suht hyvin koska ensin rauhoitutaan pöydällä ja sitten tehdään liikkeet..nyt ei ehditty yhtään rauhoittua. Noh, maininta tuli hännänkannosta mutta kuitenkin ERI. Nyt on sitten jonkin asteisen paussin aika. Pojasta saa kasvaa mies ja katellaan meneekö tuo murkkuikä ohi...
Indianin kehä meni aika hienosti. Ajattelin ensin että nyt menee pöytä takkuseksi..Tuo isomahainen-kaljupäinen tuomari odotti pöydällä valmiina ja tuttuun tapaan aattelin Iin menevän banaanille..mutta tyttö yllättikin ja seisoi kuin rautakanki :) Luokassa toinen sijoitus (jällee:D) ja loppupeleissä PN 4. Narttuja kun oli muistaakseni 50 kpl kieppeillä...

kuva:Heidi Ruoho kuva: Sirpa Saari

kuva: Sirpa Saari

kuva:Sirpa Saari

Tänään sitten läksin Iikan kans pietarsaaren kisoihin. Oon yrittänyt päästä tuosta putki traumastani eroon, mutta kyllä se siellä alitajunnassa kolkottaa.. Lyhyesti ja ytimekkäästi radoista..

Eka rata....kattelin vähän netistä Moilasen ratoja. Pongasin, että jossain oli ollut kolmen aidan kera välistävetoa taikka työntöä..kuinka sen nyt haluaa tehdä..Noh, treenasin sitä sit eilen illalla, ja kaikki ruletti :D samoin tehtiin putken pään ohituksia toiseen päähän..kaikki ruletti hyvin :D

Noh, radalla oli kahden aidan kohta mihin sai tehtyä tuon ohjauksen..mietin teenkö välistä vetona vaiko päällejuoksuna ja päädyin jälkimmäiseen kun en oo mikään huippu peruutuksissa. No, se kusahti..olinko sitten liian hidas..korjauksella sain onnistuun. Pientä takkua yhteen putkeen menossa kun jäin jälkeen ja Ii kyseli hirveesti mutta meni..siitä johtuen seuraava valssi myöhästyi ja improvisoin leikkauksen joka onnistui :) Jälkeenpäin vasta tajuan että multa jäi yksi hyppy välistä..piti oikein videolta tarkistaa. En tie mitä tapahtui..tutustuiko siihen edes..mielestäni kyllä mutta jostain syystä jätän sen välistä. Ei siinä mitään kun hylly oli jo alla..ehkäpä mun aivot oli vielä siellä hyllykohdassa...Mutta tää eka rata oli varmaan se päivän paras...

Tokan radan alku tuotti mulle kauheen päänvaivan ihan yhden ainoan putken takia :( mä pähkäilin alkua vaikka kuinka kauan ja tuntui, että en muista muuta rataa olleskaan. Mulla oli ihan pasmat sekasin kun en tiennyt miten sen alun klaaraan ja lähdinkin radalle tyhmällä idealla että teen sen vikan aidan sitten niin kuinka Ii tulee sieltä. No, summarum, onni onnettomuudessa, Ii tuli vahingos mun oikeelle puolen ja saatiin se putki onnaan....ja seuraavakin, mutta sitten keinun jälkeinen mutkaputki kusahti. Iillä oli jo pää sisällä mutta viimetipas se tuli pois..arg..tuo syö niin ihmistä :( Otettiin sitten tarkasti puomin kontakti mutta aalla sitten Ii lähti ilman lupaa pois. Kun oli jo virhe alla niin päätin ottaa Iikan syliin ja lähteä radalta pois.

Kolmannella radalla Ikka paineli tuli perseen alla ja minä yritin perässä. Suoriin putkiin sinkos kun sain sivuohjauksella laittaa..harmittavasti yhden hypyn ohi ennen keppejä, joten hypyn korjaus ja siitä täydet kympit Iikalle keppien sisäänmenosta. Mä yritin vetää sitä lähemmäs itteeni ja suoremmaks mut se meni aika makeesti avokulmasta sisään..mä luulen että se oli täys vahinko..se eka väli vaan sattui oleen siinä sen nenun kohdalla :D

Sit mä jään loppuskabois kahdesti sen jälkeen, jolloin se ekalla kertaa ajautuu mun väärälle puolen, saan leikkauksella sen hypyn yli, mut hyppää sen takas..ja sit loppusuoralla jäin jälkeen, jolloin alkoi haukku ja se juoksi taasen yhden hypyn ohi. Mut sit pitää jotain positiivista hakea niin sain lähetettyä sen "väärältä" puolen putkeen..ja taas vika putki onnas oikeelta puolen.

Jos ennen vanhaan halusin polttaa kaikki maailman kontakti esteet ni nyt noi putket >:(

Nyt on enään vaasan kisat parin vkon päästä, sitten menee pitkä aika seuraaviin kisoihin..meillä treeneihin kuuluu tällä hetkellä suorat..suorat ja vielä kerran suorat..ja ne putket.

Oli fiilis vähän maassa kun ajeli kotiin...kirosin itteeni kun en pääse lujempaa, ja kirosin iitä kun painelee niin lujaa :D Radalla tuntuu että annan kaikkeni kintuista..videolta kattoo niin tuntuu että enhän mä ees juokse :D

Noh, jottei ihan masenna itteensä kokonaan niin olihan siel radalla pari kivaakin kohtaa. plaah...

syntisen paha ihminen....

2011-05-23T09:41:00.005+03:00

Aloitetaan vaikka viime vkon näytelmä harkoista :) Käytiin Guggelsonin kanssa treenailemassa häntykkää :D Meillä meni harkat aika hyvin, johtuisko siitä että Qki sai pitää omaa haaremiaan, kaikki muut olivat narttuja. Liikkeet sujui suht hyvin ja pöydällä ollessa tuli kehuja :) Yhdessä vaiheessa ihmettelin että mikä sai Kukin keskittymisen heittään härän pyllyä kun korvat meni takakenoon, nokka kohti taivaan ääriä ja häntä kiepsahti selän päälle..hetken kattelin ympärille että "mitä ja missä", kunnes joku tunkeilija kulki Qkin haaremilauman läpi. Tarkka vainu pojjalla ;)

Sunnuntaina sitten läksittiin Qkin kanssa Match Showun. Meillä meni itse asiassa suhteellisen hyvin, vaikkakin häntä nousi silloin tällöin. En ottanut siitä ressiä kun tuomarit tuskin tuntevat rotumääritelmää :D
Yleensä kehän laidalla Qki reagoi koko ajan toisiin uroksiin ja mä tunnen hihnassakin miten sen kurkkuelimet murraa :D... Oon kyl aina tiennyt että on sillä sen verran järkeä ettei pennuille uhoile. Nytkin sai vajaa 6kk poikapentu riekkua Qkin kimpussa eikä se siitä välittänyt. Odoteltiin vuoroa kehään ja meidän vieressä oli pari käppänää ja kuulin kun omistaja puheli siihen tyyliin että se on uros..Mä aloin vuorostaan hinata Qkia lähemmäs ja lähemmäs tätä käppänää jotta näkisin miten reagoi..No kun mitään ei tapahtunut niin piti viel kysyä omistajalta että oliko tuo koiras uros kun ei meijän poika reagoi siihen...vuoden ikäinen poika oli kyseessä..En tie meneekä Qkilla sit sietokyky vuoden ikäsissä :D.
Pöydällä mentiin hyvin ja liikkeet mentiin muuten hyvin mutta kun ympyrä kulki yleisön ohi niin häntä alkoi nousta. Saatiin kuitenkin punainen nauha. Punasten kehässä saatiin meidän persuksiin tämmöinen "lyttykuono"-koira. Mä luulen että Qki ei tajunnut tuon äänen lähtöperäisyyttä...mikä sen aiheutti ja miksi...joten häntä nousi ja mä tunsin hihnassa että Qki murisee...mutta niinpä kuulosti tuo lyttynokankin hengitys..Hirveen surullisen kuulosta kun joku joutuu hengittämään noin.. :( Sijoitus oli kuitenkin Qkilla pienissä koirissa neljäs :) (yht.26).

Sitten Iikan agilitymaailmaan. Lähettiin pe iltana epiksiin ihan treeni mielellä :) Mä suunnittelin että osallistun kaikkiin luokkiin..treenailen lähetyksiä ja jos sinne saa jotain kivoja kikkoja niin kokeilen niitä. Paikanpäällä selkis että rantacupis onkin omat säännöt eikä saa osallistua kuin yhteen rataan. Mölliradan jo ehdin nähdän ja halusin pikkasen vaikeemman vaihtoehdon...joten päädyttiin sit ykkösiin (vaikkei virallista tulosta oltais saatukkaan). 2-3 kisa olis venynyt sen verran myöhälle joten oli kompromissin paikka.
Me just puheltiin muutaman henk kanssa siitä että mitä siinä oikein kannattaa tehä kun koira ei tee kontaktia niinkuin on opetettu. Mullakin se pakkaa välillä olemaan sitä että varsinkin kisois (nykyään) annan sen tulla kontaktilta nopeemmin pois kun treeneis...ei tosin koskaan puomilla vaan yleensä aina aalla. Mun mielestä iin alastulo on aalla muutenkin hidasta ja "vaivalloista" joten yritän päästää sen sieltä heti pois kun mahollista. Ehkä siinä osasyy..Iikka ei tiedä sitä tarkkaa paikkaa..(?) Mut mä oon ajatellut sen myös niin että kun sillä on siinä vapautuskäsky, niin sen pitäs tietää että niin kauan siellä kökitään kunnes kiljasen "hyvä".
No, tuumailun vastaus oli se että koira syliin ja pois radalta...
Rata oli ihan ok, ja sinne sain tehä muutaman leikkauksen ja putken lähetyksen..sylkkäriä(?) ajattelin kokeilla yhteen kohtaan..Päästiin radan puoleen väliin puomille, ja mitä tekee Ii...se ottaa kyl kontaktin mut sit se ei tuu onoffille vaan tekee sellasen kevyen loikkakoikkasen..
Ja mua sapettaa..ei ehkä niinkään se "virhe" vaan se, että joudun lähteen radalta pois. Mä seisahduin ja kelasin läpi päässä että jatkanko, keskeytänkö, mitä teen..harmitti kun en saanut kokeilla niitä juttuja mitä olin suunnitellut..huokausu, ja Iikka syliin ja pois radalta. Ja sit mua alkoi ahistaan se että iikka alkoi nuolla mun namaa....Mä tietty olisin toivonut että sen puhekuplas olis ollut teksti "hitto mulla on hauskaa"...mut sit mietin että rauhotteliko se mua tuolla nuolemisella....vaikka yritin vaan olla "ei mitään"....ja mulle tuli ihan "sinä syntisen paha ihminen"-fiilis :(

Otettiin osaa myös vauhtirataan tuplaten..eli pelkkää hyppyä ja pari putkea..tein leikkaukset niihin kohtiin mihin ne järkevästi sai sovelletettua..en siis yrittänyt helpon kautta (siis ilman leikkauksia)..jokin tökki, ei tainnut montakaan onnistua :(
Vitutuksen piikissä lähdin sitten Jannen kans syömään ulos ja mua vaan kaiveli tuo iikan nuoleminen..vedin sit perunaakin nappoon kun en jaksanut välittää...(suuri synti ;))

Otettiin sitten la agia pihassa kera Qkin ja Iikan. Saatiin nurtsi leikattua ja kenttä näytti kutsuvan meitä kun esteet erottui nurtsin seasta niin hyvin :)
Qki pääsi treenaileen pujottelua pitkästä aikaa..alku hankalaa mut sit laitoin kaikki kaaret ja johan napsahti päässä että näin tää mentiinkin. Qkilla on pikkasen ongelmana nuo rimat...se roiskii niitä jonkin verran..mun ohjauksesta tai sit ihan huolimattomuutta/mölleyttä, tai jotain jumiutta.....mutta katoin tuolla Vassin kisoissakin medi 3 rataa...rimat oli ihan tapissa ja kyllä näytti ilkeeltä..mietin suruissani että Qki joutunee hyppimään tommosia aikanaan :(

Iikan kanssa otettiin pitkästä aikaa välistä vetoa ja päällejuoksua(?) kolmen rinnakkaisaidan kera. Hyppyjen toisella puolen oli putki jonne sit välillä paahdettiin. Mä sain iha sujuvasti tehtyä nuo välistä vedot...muistelen kyllä aikaa kun kirosin että ei mitään mahista että saan iikan sieltä välistä pois..mutta jossain ainakin edistytty :) ehkäpä tuossa leikkaus asiassakin sitten joskus. Nyt ainakin meni taasen putkeen tosi hyvin, vaikka leikkasin viime tipas ja sain lähettää tosi kaukaa. Vaihtelevaa vuoristorataa tämä agi :)

Tänään saatiin sitten vierailulle Miira ja pikku Hulda. Meillä on koirat nähneet Huldan viimeksi kun neiti oli vielä "sylivauva"..Vastaanotto oli vähän villiä joten koirulit sai tulla yks kerrallaan pyöriin olkkariin. Päkä varmaan aatteli että hän on pyöräyttänyt ekan maha-asukin ennakkoon..kulki konttaavan Huldan perässä ja nuoli korvia ja suupieliä. Päkä piti laittaa jäähylle kun kävi liian tuttavalliseksi. Iikka ei ymmärtänyt että pieni Hulda pääseekin asettamalla "tassut" peräperään eteenpäin ja Iikan reaktio oli lähinnä kattella kauempaa tuota menoa :D
Qki taasen tuumaili että jos tällä tassulla lätkäsee tuosta naamasta niin alkaiskohan piippilelu vinkumaan :D
Kiva oli nähdä pitkästä aikaa <3

Vkonloppuna sitten läksitään, toistaiseksi kesän viimesiin näyttelykarkeloihin...Katellaan eka Qkin tulos ja sit mietitään jatkoa. Iikka alkaa tiputtaan karvojansa jossain vaiheessa ja Päkä hoiteleepi vauvoja :) Myöskin tasapainotetaan taas vkonloppua agilla eli Iikan kanssa sitten myös kisat pietarsaaressa :)

Tasapainoilua kahden lajin välillä...

2011-05-15T14:47:00.002+03:00

..vaikka kyllähän se agi vie ennemmin sydämen :)
La siis läksittiin aamuvarhaisella Iikan ja Kukin kanssa kohti Äänekoskea. Meinasi käydä just niinkuin aina oon pelännyt...Mä en koskaan saa nukuttua rauhassa kun on aikanen nousu. Pelkään sitä pommiin nukkumista jostain syystä. Heräilen vähän väliä ja katon kelloa kauanko saan nukkua. Noh, nyt oon sit oppinut laittamaan 2 kelloa soimaan varmuuden vuoksi, jospa se toisi unirauhan. Känny piippasi akkua illalla kerran..mutta yleensä se on kestänyt viel aika kauan ennen kun se loppuu, laitoin siis herätyksen päälle. Noh, heräsin tällä kertaa puol h aikasemmin ja oottelin sit koska kello soi..Känny ei soinut, miksi..no siksi kun akku oli loppu. Onneksi mulla olis ollut kuitenkin toinen kello soimas ja tämä vahvisti sitä että tästä lähtien 2 kelloa soimaan :)

Vkonloppuna oli siis isot ryhmänäytelmät Äänekoski_Viitasaari akselilla. Alkaa pikkuhiljaa tehdä mieli jotain muuta rotua kun pelkkä ryhmänäyttelykin vetää lähes 100 koiraa kehään..huh..
Ensin meinasin mennä molempiin, mutta päätinpä tasapainottaa vkonloppua agilla. Joten su kisattiin sitten kotikaupungissa..onneksi niin :)

Mutta näytelmiin ensin..Qki-meidän nutturapoika. Se aiheuttaa nähtävästi enemmän ja enemmän mulle harmaita hiuksia..Kehän ulkopuolinen käytös jatkui kaavalla "löydän kaikki pojat vaikka männyn ja kävyn alta..." Joten treenailtiin sitten ennen kehään menoa..treenailtiin ..ja treenailtiin. Kehässä oltiin luokan vikoja. Mikä ihan hyvä ettei pepussa tuu toista poikaa...mutta..tietty se pongasi sieltä kehän laidalta jostain penkin alta nukkuvan pojan ....pää kääntyili, nenä kävi, yritti pyöriä ympäri, just sillä hetkellä kun tuomari asteli katsomaan poikia..Mä meinasin repiä pelihousut tuossa vaiheessa...Mutta sain sen sitten seisomaan nätisti kun tuomari tuli meidän kohdalle.
Pöydällä meni ihan hienosti. Vaikka tuomari olikin aika kovakouranen, taisi katsoa nielurisatkin, niin poika oli ihan nätisti. Mulla on pieni juttu, miten saan sen niin ettei ala riuhtomaan hampaita katellessa ;) Epäilin nimittäin että taatusti laittaa vastaan tuommoisen hampaiden katselmuksen..
Liikkeet meni yllättävän hyvin hännän kanssa. Ehkä se kuuli mun suusta sen pienen sihinän....Meidän luokassa oli 6 urosta ja vain 2 sai ERIn. Kuki oli näistä toinen ja sijoittui sitten toiseksi :) Meillä on tavoite saada ne kolme tulosta ennen kun poika menee avoimeen, mitkä vaaditaan näyttely ykkös-ruusukkeeseen . Vanhoilla säännöillä se olisi nyt kasassa (eri + eh) mutta nyt pitääkin kaikki olla eri tuloksia. Kukilla siis kaksi tällä hetkellä. Toivon mukaan se kolmas tulee sitten Harjavallasta niin saadaan jäädä näytelmä lomalle sen kanssa..eikä meidän tarvisi mennä avoimeen tuolla "pikkutukalla" :D
Iikan kanssa on kuin hermolomalle pääsis kun mennään sen kanssa kehään :) Iikan luokkaan oli ilmoitettu 20 narttua ja Iikka hienosti toisella sijalla SAn kera :) Päästiin näin ollen paras narttu kehään josta meidät valittiin kertaalleen jatkoon, mutta sitten loppuskaboihin ei ollut mahkuja.
Kotimatkalla päätiin palkita itseni molemmilla ERI tuloksilla..eli kumpaisestakin jäde ja sit ajeltiin kotiin maha pulleena :)

Su aamuna sitten startti kohti kisoja. Pieni jännitys. Mutta sitten psyykkasin itteeni että putket menee niinkuin menee ja se siitä. Meillä ei ole kiirus mihinkään...Toivotaan että kisauraa on jäljellä vielä 8-9 vuotta :) Eiköhän me ehditä saamaan tuo putkiasia kuntoon :) Meillä ei oo tavoite saada nollia sm kisoihin eikä karsintoihin (pennut), joten ne nollat mitkä tulee niin tulkoot..
Eka rata oli hyppis. Iikka ei oo piiiitkiin aikoihin noussut tai lähtenyt lähdössä liikkuun (kisois), mutta nyt sitten kävi niin. En tie miksi..enkö sanonut mitään (?)..vai mistä johtui. Kuulin jossain vaiheessa kun reunalta huudettiin "tulee..." ja kun käännyin niin Iikka oli ihan hypyn takana. Aika oli oletettavasti lähtenyt jo käyntiin koska ei ottanut enään askeltakaan vaan hyppäsi paikoiltaan, joten annoin sit luvan tulla (tyhmä minä). En siis kerennyt sinne minne olin suunnitellut mutta sain kuitenkin tehtyä sen mitä pitikin..rima kuitenkin tippui. Muurilla leikkaus kusahti, mut sain Iin kierrätettyä muurin toisin päin, joten ei tullut sellaista takkua, mutta tuomari rokotti tästä kuitenkin kiellolla...putkelta hypyn kautta putkelle..ja siinähän se kielto sit tuli..mä olin "väärällä" puolen ja vaikka mielestäni tein sen ohjauksen mitä pitääkin niin ei se sit sinne mennyt..ehkä ajoitus tai joku muu nyt tökkäsi.. Seuraava ongelma tuli kun vino hyppy piti hypätä etukautta, mutta linjaus veti taakse. Moni koira tässä hyppäsikin väärin päin ja sain viime hetkellä Iikan oikeelle puolen, mutta hyppäsi sen verran huonosti jolloin rima tipahti. Viimenen putki meni sit ihan hyvin, vaikka se mentiinkin "väärältä" puolen. Tulos siis 20..2 rimaa ja 2 kieltoo. Ne putket mitkä sain viedä normipuolen, onnistuikin ihan ok.
Toka rata oli sit agi rata...ja tuumasin heti että tää on meidän 0 rata. Tiesin just mitä teen ja missä ja rataantutustumises kaikki tuntui menevän ihan hyvin. Putkia radalla oli 2, suorituksina 3...kaikki olivat kuitenkin ohjattavissa "oikeelta" puolen.
Yksi kohta oli sellanen et mun piti tehdä 2 valssia peräkanaa ja tiesin että pitää olla vikkelä..Harjoittelinkin sitä monta kertaa, että jalat ja kroppa oppis sen nopeuden mut se onkin taas eri asia kun koira on mukana..Se kohta meni siis veitsen terällä ja kun heitin Iitä pituudelle niin mulla ei ollu hajuakaan missä kohdin pituus on :D mutta onneksi se oli ees melkein kohdalla..Tässä vaihees mua alkoikin taas hihityttämään ja suustakin pääsi "voi apua"...Loppusuora menikin sit ihan ok. 0 rata, sijoitus 2 ja saatiin siis toinen agiserti kun eka oli jo valio. Iikan vauhtiin olin tosi tyytyväinen..ei sen vauhdis ole kyl koskaan kisois vikaa ollutkaan mutta tuntuu että se alkaa tykittään koko ajan lujempaa..mikä taas ei oo hyvä meikäläisen nopeudelle.
Ihan hyvä fiilis tuli vaikka..edelleen..kun katsoin nauhalta suorituksen niin harmittelen ohjaustyyliä..Se ei oo sellasta rennon näköistä niin kuin toivois mut ehkäpä se tästä..ohan meillä aikaa... :)

pienimuotosta..

2011-05-11T11:41:00.002+03:00

..päivitystä :)
Jottei tuu niin mahottoman pitkiä tarinoita :)

Eilen töiden jälkeen painelin Iikan kans takapihalle. Otettiin ensin targettia sillä "uudella systeemillä". Aika hauska huomata miten oppivainen yksilö mulla on...mikä menee yksilön, mikä menee rodun piikkiin..meneeks mikään opettajan :D ?
Siit näki heti, että tietää mitä tehään. Eka kerta laitoin sen vahingossa vähän vinoon istuun joten jäi tapittaan mua kun kävelin taakse..mut sit se siirsi aika nopsaan pään eteen ja sai naksun. Päästiin jo niin pitkälle että sai kävellä sen takana puolelta toiselle (ehkä 2-3m matkan) niin että se kattoo eteenpäin, eikä häiriinny mun liikkeestä. Ja pystyi tekeen tuota puolenvaihtoa aika monta kertaa :) Mutta nuo ihqut korvat :D:D nehän oli sit takakenos koko ajan..mutta se sallittakoon :)

Sitten kun harkat oli loppunut hain videokameran ja kuvailin pikkasen meidän putkitreenejä. Ne meni aika hyvin...jopa niin hyvin että kun tuuli pyöritti putkea sivusuunnas niin Ii juoksi putkeen :D. En silti nuolase vielä..mutta treenaillaan nyt tiuhempaan tahtiin näitä juttuja. Jospa se tuolla targetin tuijottamisella oppii että mä voin liikkua sen takana miten haluan, ja se silti keskittyy "eteenpäin"..never nou....
Noh, sitten kun alan siirtää videoo koneelle ja lähden poistamaan vanhoja videoita kamerasta, niin käypi vanhanaikasesti ja poistan tietysti tuon treenipätkän :( mutta otetaan joku ilta uusiksi..ehkä jo tänään :)

Myöskin Qkin häntätreenit jatkui tänään aamulenkillä. Mä luulen että se tietää mistä sille sihistään..Koska se laskee hännän aika nopsaan..mutta raukka parka kun on lyhyt muisti että aluksi pitää muistuttaa aika ajoin. Samoin kun käydään päästääs aamupissit niin ojasta tullaan häntä nutturalla pois, mutta sitten on tietysti hännän korjaus. Aika hyvin tuo kävely sitten toimi, mutta joo, ohan se eri asia kulkea linnunlaulujen saattelemana tiellä missä ei näy ristin sielua..kun olla kehässä ja peffan takana toinen testosteronipoika :D

Tehoviikko...

2011-05-10T10:20:00.004+03:00

..ja ei muuta kuin putkia treenaan..
Su iltana laitoin vielä kaverille viestin, että josko treffattais aamulla kentällä ja näin ollen auto starttasi klo 09. Kannettiin kaikki putket kentälle mitä löytyi. Otin sisäreunaa pitkin, ulkoreunan kautta...leikkauksella..kaikkea mitä keksin. Alku sujui siten että meni ja ei mennyt. Ei nähty kumpikaan eroa mitä teen silloin kun ei mene..turhauttavaa. Sitten Jenni aikoinaan käski kokeilla noissa leikkauksissa sellasta pienen pientä "haltuunottoa"..kädellä pieni merkki Iille "että hei naikkonen, nyt tarkkana..." ja sit heitto/ohjaus eteenpäin. Mä oon joskus kokeillut sitä jopa putkella muutaman kerran ja se toimi silloin..mut sit se taas jäi kun aattelin että kyllä sen pitää mennä sinne muutenkin. Mä sain sillä aika hyvin onnaan noita leikkauksia aikanaan ja nyt näytti siltä että siitä oli apua noissa putkissakin. Suurin osa putkiin menoista onnistui mutta sitten välillä jäi menemättä. En tie sitten oliko mun käsiliike liian lepsu vaiko voimakas, vaiko liian aikases..liian myöhäs.. Tuota pitää nyt ruveta treenaan sitten. Mutta tuli lopuks niin hyvä mieli että melkin voisi sanoa että "voi itku" :D

Tänä aamuna siten otin taas itteeni niskasta kiinni...painelin takapihalle..agikentälle..yökkäri päällä ja villasukat jalas treenailin :) Ihana kesä :)
Siit on aikaa kun Seppo S. jossain kurssilla sanoi miten voi treenailla noita leikkauksia jos on ongelmaa. Seppo ehotteli että laittaa koiran istumaan...menee sen taakse ja vaihtaa puolta niin että koiran istuttava ja vaan pää saa kääntyä katsomaan. Tai jotenkuten noin...
No, mä aloitin sitten sillä lailla, että laitoin targetin eteen...Iikan istumaan parin metrin päähän..ite menin Iikan taakse parin metrin päähän ja sit jäin oottaan että kattoo eteen..Noh, sitä ekaa katsetta taisin ootellakkin aika kauan, luulin että sen pää kääntyy sijoiltaan kun sen piti napittaa mua....mut sit luojan kiitos se kattoi eteenpäin ja sain naksautettua ja sanoin "eteen". Tätä tehtiin monta kertaa, aluksi näki että se mietti ja oudoksui kun seisoin takana ja olin hiljaa. Pikkuhiljaa nopeutui tuo sen katseen siirtyminen eteen. Otin joka ilmansuunnasta saman jutun, seisoin molemmin puolin sen takana vuorotellen.
Seuraavaks otin pikkasen agia..kontakteja sekä putkea. Omassa pihassahan tuota putkiongelmaa ei ole nii paljon kuin esim kisoissa ja nytkin meni putkeen joka kerta.
Tämän jälkeen palasin takas tuohon targetti treeniin. Iikka parin metrin päähän..ja minä Iikan taakse..nyt huomas selvän eron...se ei oikeestaan kääntynyt katsoon enään mun menoa taaksepäin vaan se tuijotti "etuosaan" melkein koko ajan.
Nyt aattelin että teen tästä eka sille varman jutun ja sitten lähden vaihtamaan pikkuhiljaa paikkaani sen takana, puolelta toiselle ja palkka tulee kun pää pysyy eteenpäin suunnattuna. En tie onko ihan kehno/hullu idea mutta kaikkeahan sitä kokeilee. Nyt ainakin näytti hyvältä.

Qki on myös päässyt käytöskouluun tällä vkolla :) Eilen illalla meillä oli näyttelyharkat kahden kesken :) No, eihän tietty mitään ongelmaa ole kun ei oo muita poikia pihalla. Hienostihan nuo harkat meni, häntä pysyi alhaalla niinkuin kyllä oletinkin. Myöskin aamulenkillä tänään häntä ei saanut yhtään nousta..heti annoin noottia sille. Hitaasti mutta varmasti meidänkin aamulenkki saavutti määränpäänsä. Jouduttiin aika monta kertaa keskeyttään lenkkeily :D Myöskin sen jälkeen kun oli tarpeet tehty, ei poika päässyt tien reunoille kerään testosteronia :D ei merkkailua, ei hömpötyksiä..kuljettiin lyhyellä hihnalla keskellä tietä. Katon nyt miten tää sujuu..saako sille yhtään selvennettyä mitä mä haluan siltä. Illalla on sit taas näyttelyharkat ja iikan "takaharkat" :) kunnon tehovko ennen vkonloppua ;)

Lady marmelade..

2011-05-08T19:28:00.003+03:00

Lauantaina siis kohti Tampereen näyttelyä. Mukana Qki ja Indian. Päkä jäi kotiin kasvattamaan masua. Tuomarina rodun pitkäaikanen kasvattaja norjasta, Helge Lie.
Ensin siis Qki "the nutturan" vuoro. Meillä meni varmaan osaksi mönkään tuo liikkuminen sen takia kun kehät olivat tupla kokoiset. Qki kerkes kerätä "energiaa" hyvinkin paljon noilla matkoilla, toisin kun kehät olisivat olleet normaaleja pikkukehiä. Isottelu alkoi jo heti kun parkkeerasin häkin väärään kohtaa..uroksen viereen :D Ryhmärinki päin peetä. Häntä teki oikean nutturakampauksen selän päälle kun piti niin isotella. Pöytä meni ok, vähän tosin kiehnasi kun hampaat katottiin (putsasin niistä just ennen hammaskivet pois). Myös mitta oli tuomarilla ahkerassa käytössä ja tulos oli 39. Se tais varmaan mitata jokaisen, jos vaan muisti :D
Se on ehkä pikkasen yläkanttiin kun ollaan laitettu kotona Qki kunnon näyttelyasentoon ja mitattu se "agituomarin" kera, mutta eipä tuolla nyt ole väliä. Omat liikkeet saatiin sujuun kehän toiseen päähän mut en tie ketä se sieltä pongaili kun häntä alkoi nousta..No, eipä siinä vaan mitään voi tehä kun kirota mielessä. Seisominen meni hienosti ja sillä lohkesi kuitenkin ERI. Meitä oli sitten kaksi ERIn saanutta joita se viel kattoi ja otti liikkeet. Eipä tuota häntää saanut paremmaksi joten sija 2. En tie olisko lohjennut parempi sija mutta tuomari kätteli ja tuumasi "because the tail.." Eli hännän takia ei sitten enempää tuolta päivältä. No, nyt on viel pari näyttelyä ja sitten jäämme lomaileen. lue:kasvattamaan turkkia ja häntäkouluun...meillä on kesällä tuo Gerard O'Sheanin näyttelykurssi ja rukoilen että sieltä tulee vinkkejä tuohon häntään.
Indianilla meni kehä totuttuun tapaan hienosti. Sekin mitattiin ja setä sai tuloksen 34.5. Ehkä taas muutaman millin meni alakanttiin vuorostaan. Mutta onneksi ei kummallekkaan mitään sentin heittoja niinkuin monesti on tottunut näkemään. Kiva omistaa minikoira ja sitten arvostelussa lukee 38 cm :D
ERI lohkesi Iikallekkin, jäi toiseksi ruotsista vierailevan nartun perään mutta sai kuitenkin SAn. Päästiin vielä kerran jatkoon PN kehässä mutta ei sitten sijoitusta. Eli ihan ok päivä :)

Läksittiin sitten vierailulle Pirkkalaan Bumtsi Bummiin. Pikkasen kiinalaista nassuun ja kateltiin kukkotappelua a'la Qki ja Curre. Pariin otteeseen piti pojat irrottaa niska/perse otteella mutta sitten osasivat kiertää toisiansa vähän kauempaa. Ja poikien hännät loistivat tuossa auringon paisteessa :D

Sieltä sitten kohti Ylöjärveä, yökylään. Mietinkin miten Qki reagoi melkein saman ikäiseen colliepoikaan mutta se menikin ihan hyvin. Ei mitään isotteluja Qkin puolelta ja lenkilläkin kuljettiin häntä alhaalla. En tie laukasko se vihan Currea kohtaan kun siellä vastaanotto oli kuitenkin machoilevampi ja eno pisti heti tassut selänpäälle..

Su aamuna sitten kohti kisapaikkaa Hämeenkyröön. Meillä oli kolme rataa..kaksi agia ja yksi hyppis. Pientä jännitystä oli ilmassa koska mun kisat "kehä pohjanmaan" ulkopuolella on tapahtunut iät ja ajat sitten. Juu, jännäsi ja kovaa.
Mutta palataan pikkasen ajassa taaksepäin, viimesiin treeneihin, missä mulle sanottiin että ehkei kannata hokea tuota alas-alas-alas aalla voimakkaasti Iikalle, koska reagoi siihen niin että sitten provosoituu ja loikkaa kontaktilta.
Nojoo, sitten voidaan palata takas ekaan rataan..Mitä tekee akka...hokee ALASALASALAS..ja mitä tekee Iikka..sieltä se loikkaa, hyvinkin korkeelta. Ja mitä tekee akka..jatkaa rataa. No, rata sujuikin muuten sitten puhtaasti mutta aalta se vitska. Nähtävästi kaikki pitää oppia kantapään kautta ennen kun muistaa asiat :(
Samoin tutustuin rataan jo radan reunalta ja sitten kun olin radalla tutustuus niin mietin yhtä kohtaa että miten saan Iikan yhdestä välistä..mietin ja mietin ja treenailin kaikilla tavoin..Sitten kun oli enää pari minsaa jäljellä rupesin kattoon yhtä ohjaajaa, että miten se muka saa koiran tuolla ohjauksella meneen tuon kohdan..seuraava teki samoin...sit mulla vasta naksahti että helkutti..eihän tuota muuria mennäkkään..Lähellä siis oli etten tutustunut rataan väärin..

Laitetaans näin..punasella hyvät..sinisellä huonot..
1. Alku oli hieno, sain aseteltua itteni oikein, jalat oikeeseen suuntaan ja kroppi/käsi oikein..
2 sitten olikin se aa helvetti...
3 puomilla pideltiin kauemmin sitten alastuloa. Oli muuten melkein (hypyn suunta pikkasen eri) sama kohta mikä oli vöyrillä, jossa tultiin puomilta ja piti mennä hypyn taaksen mutta Ii hyppäskin sen väärinpäin ja siitä putkeen.. Se kohta oli myös meillä treeneis viimeksi, joten nyt sainkin sen sitten onnistumaan.
4.loppusuora oli kahden aidan leikkauksella suoritettava..tai tutustuin niin...Eka leikkaus onnistui, vika ei. Mutta huomasin sen ajois niin pystyin kiertään hypyn joten ei siis kieltoa..mutta se ei ollut nätti kohta.
Muuten rata meni mun mielestä ihan hienosti. Hirveän paljon tuli hyllyjä ja oon ilonen että ii ei ollut lähelläkään mennä väärälle esteelle. Harmi tuo Aa.. :(
Eli...ekalla radalla voittaa punaset :) JEE....

Toka rata oli Henkan.
1. Myöskin sain alun hienosti. Tutustuin siihen ekat kiepit toisin, mut sit hokasin tehä sellasen "keilaus/niiauksen" :D ja jälkeenpäin tajusinkin että se oli sama alku kuin viime harkois oli.
2. edessä kaariputki ja tuun ulkokautta...Iikka kieltää sen...saan sen kuitenkin putkeen ja sitten hypyn kautta pitäs puomille...vieressä tämä samanen putki jonne iikka ehtii mennä puoliksi..-hyl-. Oli muuten semmonen kohta että monet otti siitä kiellon.
3. sitten mennään puhtaasti aalle ja sen ohikin...
4. Aa oli parempi, mut annan siitäkin miinuksen..Ja kirosin vasta jälkikäteen medejä katellessa että voi miksi...mulla oli hylky alla niin olisin voinut lähteä aalta pois kun iikka ei sitä tehnyt niinkuin halusin..mutta......
5 ja loppusuora mennään puhtaasti
Eli ei siel oikeestaan ollut kuin tuo putkihässäkkä...

Hyppisrata oli myös Henkan.
1 Hypyn ja muurin kautta putken ekan suun ohi toiseen päähän. Iikka takkuaa siinä ja oletan sen saavan kiellon.
2 Siitä parin hypyn kautta kepeille avoimesta kulmasta, Ii tuleekin valssis mun seläntakaa väärälle puolen mutta saan korjattua sitä vetämällä ja vippaamalla..menee oikein sisään...Tuokin meni ihan sujuvasti vaikkakin oma paikka olikin hukassa, ja välillä koirakin.
3 Sitten rata jatkuikin muutamien hyppyjen kautta pussiin. Sain tehtyä yhdellä hypyllä "jonkun sanahirviön"..oliskon jotain saksalaista...Mutta pussissa kuulen että Iikka kyllä kolautti ittensä aika kovaa. Vieressä seisojat sanoi Ooh..ja sitten kesti mun mielestä pari nanosekunttia kauemmin kun se tulee sieltä ulos.
4. pussista hyppy ja putkeen....oon varma että iikka lukittee putken ja viel näytän sille kauan kädellä..mut lähteekin mun perään..joudun siis saattaan sen takisin putken päähän, jolloin en ehdi tehdä suunniteltua perjättöö putken toises päässä. Mutta saankin sen kohdan tehtyä leikkauksella. Seuraavana myös putki, jolloin olen myöhässä valssista kun olen väärällä puolen hyppyä, joten tuleekin putkileikkaus, joka onnaa..mutta sitten taas olen loppusuoralla väärällä puolen ja saan onneksi yhden kohdan pelastettua leikkauksella..

Tos kolmannes radas olin varma että sai siis 10 mut tulos oli 5..en tie sitten kumpi putkista oli se pahempi-paha kielto, mutta toinen jäi siis antamatta.

ööö..oliks punasta enemmän...:D Ratoihin oon siis tosi tyytyväinen..Mulla oli hyvä fiilis, että en pitänyt ratoja vaikeina, Iikka toimi hyvin..Olen siis tyytyväinen :)

Mutta siis voi...sanonko mitä...mä en siis tajua miten me ei saada yhteistyötä nois putkis niin että ymmärrettäs toisiamme.Tuntuu niin turhauttavalta kun taas Qki painelee niihin ilman mitään ongelmaa. Mä tungin kotimatkalla suuhun marmeladia...hyvästi terve elämä...melkein nyyhkytin..ja mietin että mikä se juttu on mitä teen väärin..Miks se reagoi niin herkästi..onko se jo ehdollistunut joteskin että putkis nyt kuuluu tehä tuo "meenpäs enpäsmeekkään"...liike..siis oikeesti..tää ei voi olla totta. Mä uskon että mä saisin mennä paljon rennommin nuo radat kun ei tarvis jännittää noita putkia..voi kerpele...
Mulla on ihan "marmeladi"-olo tällä hetkellä :(

kotiläksyt :)

2011-05-03T12:09:00.006+03:00

Niinkuin tuolla aikasemmin kirjotin että jää tuo oman pihan käyttö vähän pienelle kun ei jaksa kävellä takapihalle...liian helppoa kun on oma kenttä. Sitä miettii että menisinkö treenaan...sitten miettii että ehkä meen tunnin kuluttua..meenpä sit illalla..sit huomaa että ilta oli ja meni, eikä tullut mentyä..samalla kaavalla jatkuu melkein päivittäin..kun tietää että sinne pääsee sitten kun haluaa...kenttä ei katoa mihinkään..tavallaan vähän huonokin juttu..psykologinen sellainen :D Mut osaksi se on varmaan sitäkin että ei oikein tie mitä treenata, vaikka niitä juttuja olis kuinka paljon...
Nyt sit eilen hokasin että mähän tarvin kotiläksyjä että mut saa kentälle :)) Mä en oo koskaan tykännyt koulussa läksyistä, tein jos viitsin. Mut nyt läksyt sai ihan uuden käsitteen.
Käväsin eilen praivit harkoissa <3 Rata tehtiin tutulla tyylillä että tutustuttiin, mietittiin vaihtoehdot ja sit mentiin pätkissä. Ja vaikka mä luulin, että asenne on mukana niin mä olin iiihan laaaaama ekan pätkän. Akka paineli miten sattui ja Iikka paineli ohi ja ties mitä. Koira unohtui koko ajan selän taakse, ja välillä sitä ei löytynyt sieltäkään...
Sitten kun pistin laama-vaihdetta pienemmälle niin alkoi sujuun. Kompastuskiveksi muodostui puomin alla oleva putki..Se normaali putki episodi alkoi..Iikka tuumas että meenpäs, enpäs meekkään, no meen nyt sit kumminkin..mutta siinä vaihees kun mä oon melkei itekki putken sisällä. Eli nyt pitää saada tuota etäisyyttä tuohon lähettämiseen. Toinen asia mikä korostui oli pitkät suorat..jään kun kärpänen paskaan kun Ii painelee ja sitten se alkaa kysyä (no tuo ongelma on tiedetty) kun se ei osaa edetä loppuun asti. Nyt otan itteeni niskasta kiinni ja alan treenata eteen-menoa. Kolmas asia oli nää kontaktit. Iikan vauhti on riittänyt ihan kiitettävästi 1 ja 2 luokas siinä että tullaan onoffille, mamma kävelee johonkin ja antaa sit lähtöluvan...ja tällä metodilla melkein aina kärkiaika :). Oon kuluttanut aikaa varmaan 2-4 sek per kontakti. Eipä toimi enään kolmosis. Tai toimii, mut..mut...Nyt sitten lähdetään hakemaan sitä vapautusta hetimiten kun tassut osuu maahan. Samoin sitä että en enään vedätä mielinmäärin, pyrin oleen rinnalla ja jopa takana, jotta ei tule sitä ongelmaa että rata jatkuu sivulle päin ja mä oon löysät housuis kun ei tarvita vedätystä.....Vaikka alku kankeilikin niin tuli siellä sitten ihan hyviä treenipätkiä.

Tänään sit aamulla painelin koirien kans aamulenkin, heti sen jälkeen radan rakennus ja treenaan :) Ja jopa aamunukutuksen keskellä oli intoa..kun tiesi mitä treenata. Rakensin eilisen radan alun ja oli sit tarkoitus kokeilla sitä. Qki the junnu-mölli sai mennä ensin. Tuo poika on sit hauska..se meni sen ilman mitään ongelmia...lens putkeen kun ohjus ja vielä seuraavan hypyn sain tehdä niistolla vaikkei olla taidettu tehdä sitä sen kans nimeksikään..ehkei kertaakaan. Qkilla onnistui joka kerta tää sama. Tässä vaiheessa aina herään, että ai hitto..miksen mä treenaa sen kans jotta päästään kisoihin kun siinä on ainesta. Mut mä oon enemmänkin ollut aina yhden koiran ohjaaja joten mä en vaan saa itestäni irti. Mut nyt tuumasin että kotiläksyt treenataan tästä lähin molempien kanssa :)
Myöskin Päkä sai mennä pienen vattansa kanssa. Laitoin rimat siivekkeiden päälle ja kyllä mamma veteli. Se oli ihan ekstaasissa kun huomas että hänkin pääsee..pinkoi minkä kintuistaan pääsi :) ei otettu kun muutama pieni rinki ettei tule huonoa oloa.
Iikan kanssa sitten kokeiltiin että ollaanko yhtään parempia kuin eilen. Ekalla kiepillä oltiin. Iikka sujahti aika hyvin putkeen..mut sit se takku alkoi. Aikansa takuttuamme lähdin pilkkoon tuota putkeen menoa ja lopulta sain sen sujahtamaan sinne kahden hypyn myötä. Oma paikka oli vielä väärä, mut ensin yritän saada sen sujahtamaan oikein ja sit alan työstään omaa paikkaa.
Kontakteja kokeiltiin myös. Ensin vedätin että saan vauhtia ja vapautus heti kun jalat maassa. Teki nopeet hienot kontaktit. Sitten aloin jätättää itteeni jälkeen..Oltiin yhtä aikaa kontaktilla..ja sitten tein niin että olin harjanteen kohdalla kun Ii oli onoffilla..vapautin..ja mitä tekee Ii :D...kääntyy ympäri ja lähtee kiipeen aata uudelleen..No, ei me lannistettu, se lähti sit ihan hyvin jatkuun...sain jäädä harjanteen kohdalle ja Iikka meni omalle paikalle, katse eteen ja sit vapautus.
Nyt sit reenaillaan näitä asioita kunnes ope antaa taas läksyä mitä treenata. Tää läksy-systeemi nähtävästi sopii mulle :)

Sitten Päkä the mammakoiraan. Uskon, oletan, olen melko varma, että jotain muhii vattassa :). Muistiinpanojen mukaan mennään aika samalla systeemillä kuin ed kerroillakin. Varmuuttahan en tietenkään voi vielä sanoa mut ens vkoloppuna otetaan sit vyötärö mitta ja se varmaan kertoilee sitten suuntaa.

3.5...se surullinen päivämäärä täyttyy taas tänään. Tuntuu että siitä on ikuisuus, sitten taas tuntuu että se päivä oli justiin..
Mä itse asias kirjotin jo pitkän rimpsun tähän, mutta...
Idolsissa Hennariikka lauloi mielestäni kauniin laulun "Prinsessalle". Google kertoi että Johanna Kurkela laulaa sen. Herkkä ja kaunis biisi.

http://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30

Pikku Miäs....

2011-04-26T14:39:00.005+03:00

...kävi vähän treenailemassa Match Showssa :) Ihan hienosti treenaili, pikkukoiria oli ilmoitettu n. 40 kpl verran josta Qkille hienosti voitto. Tämän jälkeen päästiin BIS kehään ja siellä sitten sija 4. Hienosti jaksoi poika keskittyä vaikka jouduttiin seisoskelemaan tosi kauan. Loppukehässä, kun jäljellä oli enään 4 niin Qkilla alkoi keskittyminen herpaantumaan. Mä en tie minkä se sai nenäänsä..jonkun ihanan tyttelin hajun tai jonkun pojjan testosteronit..pää alkoi kääntyä..korvat kääntyi taaksepäin..kuono alkoi ettiä eri ilmansuuntia mistä se haju tulee..En tie olisko paremmalla seisomisella tullut parempi sija, mutta eipä tuo nyt haittaa. Saatiin sitä treeniä taas pohjalle noilla seisomisilla ja liikkumisilla. Uutena uutuutena oli loppukehässä kun tuomarit tulivat vielä kopeloimaan maassa olevat koirat. Qki ei oikein tiennyt että mikäs juttu tää on..rapsutetaanko vaiko mitä..se hinkkas osittain itteensä tuomaria vasten mutta en lähtenyt sit kieltämään kun oli iloisella tuulella :)
Se iloinen tuuli alkoi tietysti heti kun päästiin paikanpäälle. Qki tuumas että on varmaan päässyt eksottiseen maailmaan joka on täynnä ihania koiria ja ihmisiä. Ensimmäiset ajat sillä menikin vouhottaessa sinne tänne ja tonne. Häntä kulki tääääysin selän päällä koko ajan enkä sit lähtenyt sitä kieltään. Jännä juttu vaan mitenkä se sit siellä kehässä toimii..ja treenailtaessa. Se laskee sen kyl heti kun pysähdytään, ja liikkeet meni ihan ok hännän kanssa. Ainoastaan kun mentiin koko joukko ja perässä tuli joku niin sitten oli häntä sykeröllä, mutta muut kiepit meni "valittamatta". Qkin kuvat Niklas Sundelin

Pienten koirien voitto

BIS 4

(häntä joko nousemas tai laskemas :D...
jos olisin hokannut että meitä kuvataan niin oltas panostettu QKin kans seisomiseen.... )

Agilitymaailmaan ei kuulukkaan mitään uutta. Kalenteri kertoo että seuraavat startit on 3 vkon kuluttua. Kotipiha on sulanut ja siellä voi aksailla silloin kun himottaa :D Muutamana päivänä tässä alkoikin jo himottaan ja suunnitelma oli valmiina, mutta vöyrin kisoissa enteillyt "raastinkurkku" teki tehtävänsä...kurkkukipu, yskä,nuha sekä jopa kuume ei antanut myöden että olisin jaksanut raahautua pihalle. Eihän se piha sieltä mihkään karkaa joten lähipäivinä sitten treenaillaan teemana "kepit" :)

TiKtaKtikTAK

2011-04-23T21:43:00.004+03:00

Mä olen miettinyt että mulla taitaa olla vaihdevuodet...kuinkahan aikasin etuajas ne saattaa paukahtaa päälle??!!...musta on tullut niin nössö "ekakertalainen". Kun Indian aloitti kisauransa, pillahdin itkuun...Qkin eka näyttely aiheutti kyyneltulvan..ja nyt kolmosluokan korkkaus aiheutti pienen kyyneltulvan. Mä lasken sen ressin, jännityksen, heikkohermoisuuden piikkiin mutta alkaa itteekin ottaa niin pattiin :(
Silloin kun kisattiin ykkösis, toivoin että kunpa ei tarvis niin aikasin startata..kakkoset oli tavallaan kivoja kun ei tarvinnut nousta aikasin ja pääsi ajois kotiin..mut siihen se koko päivä menikin..Mutta kolmoset ne vasta tylsiä onkin...Koko päivä miettiä ja ootella sitä että saapi lähteä.
Eilen siis auringon innoittamana ajattelin ottaa kymmenen minsan treenit Iin kanssa. Lumi on sulanut pihasta melkein kokonaan, joten haettiin putki-paholainen varastosta ja kokeiltiin sitäkin. Tekniikka osio (kokeilin paria ohjauskuviota) menikin ihan hienosti, ja sitten ajattelin ottaa putken leikkauksia..voi plaah..pitäisi tietää, että ei kandee kokeilla mitään viimetipan treenejä..paniikki iskee kun ei onnaakkaan. Sain toki onnistuneet suoritukset tehtyä pohjalle mutta silti oli pieni trauma.
Muutenkin koko päivä meni vuoristorataa..jännitti, "läpsläps" ei jännittänyt...jännitti..ja taas läpsin itseeni henkisesti että "kyllä mä osaan".
Mä en tie miks musta on tullut heikkohermonen, että en osaa mitään, kolmosiin nousia pelkäsin kuollakseni että ei kuuluta sinne, siellä pitää tehdä vaan onnistuneita ratoja..vaikka kautta aikakauden sielläkin koirakot epäonnistuvat. Juu, ja myönnän, että eka startti "kotioloissa" sai veren kiehumaan tuplasta..ärsytti, jännitti...vaikkei pitäis :(
Sit mulle tuli ressi, että voinko ees katella muiden suorituksia ettei tule fiilis, että matkin joitain ohjaajia...Ajattelin että mun on pakko keksiä ite ratkaisut ja jos näen jonkun tekevän jotain niin teenkö sit samoin..."jee pia"...kautta aikojen oon katellut muiden suorituksia ja silti oon valinnut omat ohjaukset..en tajuu mistä tuokin kumpusi.
No, sitten otin itteeni niskasta kiinni ja katselin muidenkin suorituksia...todetakseni, että myös kolmosissa tehdään virheitä..kukaan ei ole kuolematon. Se jotenkin helppas oloa ja rentoutti pikkasen. Samalla mietin "miss J" kommenttia.."nokka sinne eteenpäin seuraaville esteille"..jännä juttu mutta sillä sain itteeni pikkasen apinanraivoa päälle..ja aina kun aloin vajota niin sanoin itelle...että kato akka sinne eteenpäin :D

Mä hain sitä samaa fiilistä kuin viikko sitten..radat tuntui kivoille, radassa oli meille muutama vaikea kohta (putken vääränpään ohitus heti tokana ja pujottelu seinään päin kun en voinut vedättää) mutta kun tien meijän ongelmat niin osasin varautua. Eka rata oli henkisesti ja ruumiillisesti kauhee kaaos. Mä en vieläkään tajua että miten me voitiin voittaa sillä myllerryksellä. Kaiken lisäks loppusuoralla kun oli jäljellä puomi ja hyppy niin mua rupes hihityttämään puomilla kun arvasin että meille tulee nolla..jos vika rima pysyy..Kontaktiin uskon aina..kait tääkin oli joku ressinpurku tunnelataus. Koko radan ajan mulla oli tunne että olis pitänyt olla askeleen parin verran Iitä edellä..kaikki meni veitsen terällä. Oli siellä hyviä kohtia mutta huonojakin..ja suurimmaks osaks musta tuntui että mun jalat ei liiku sitäkään vertaa kuin normisti..kauheen painava ruho raahattavana eteenpäin ...Mut ehkä mä silti oon juossut kun seuraava jäi ajallisesti lähes 3 sek.
Radan jälkeen sitten tietysti muutamat kohteliaisuudet teki sen että kyynel nous silmään..*arg*..ressi alkoi purkautumaan ja totesin ettei siihen kuollutkaan :D Käytiin Iin kans jäähdyttelees ja sen jälkeen olo olikin ihan jees :)
Mä oon pitänyt hyvänä valttina itselläni sitä että en oo hirveä jännittäjä..tai en ole ollut. Mä muistan vieläkin sen kun joskus aikanaan kiaskaveri "Maikki" nimeltään paasas mulle ennen radalle menoa että "säkin vaan syöt täällä pullaa...." kun sitä itseään jännitti...Minkäs mä sille voin kun ei jännännyt...:D

Tokalle radalle mentäessä musta tuntui että "vanha kunnon Pia" paineli radalle..hyvinkin itsevarmana, ja rata tuntui heti ihan erilaiselta suorittaa. Mä ehdin mielestäni joka paikkaan hyvin, sain tehtyä ne ohjaukset rauhallisesti mitä olin suunnitellut...paitsi..puomin jälkeinen hyppy oli puomin alastulon kohdalla..meijän ongelma on se, että kuten myös kepit, kaikki kontaktit on meneet sitä tyyliä että vedätän Iitä. Nyt ei voinut vedettää joten se jäi koko ajan takaraivoon että sit kun näen kuinka Ii tulee alas niin näen kuinka saan sen hypylle..No, Ii tuli ihan hyvin alas, mutta en tie oliko se yksi puuttuva askel, puuttuva "takaa"-käsky, puuttuva ohjauskäsi...en tie, mutta Ii ei lähtenyt kiertoon vaan hyppäs hypyn väärin päin. Loppurata jatkettiin jälleen puhtaasti. Mulla ei oo edes ratoja nauhalla joten en näe mikä se puuttuva juttu oli....

Harmittaa ja ei harmita. Tällä kertaa hylly-rata oli se mun parempi rata. Olin siihen paaaaljon tyytyväisempi. Olis ollut kiva klaarata sekin kohta, ja ottaa kolmosten alotuksen kunniaksi tuplanolla, mutta...ei makeaa mahan täydeltä.
Musta tuntuu, että koko ajan alan saada varmuutta Iin kanssa, ja vähän tuota omaa mielentilaakin paremmaksi. Ohjauskuviot alkaa tulla pikkuhiljaa tutuiksi ja niitä on varmempi tehdä, samoin alan selvittämään paremmin, mihin kohtaan mikäkin kandee tehdä. Ne toki vaatii vielä piiitkästi treeniä ja muistutusta.

Mä oon miettinyt että kumpiko olis ollut helpompaa, aloittaa agi nyt, ihan kokonaan uusilla ohjauksilla, kun vanhoista "metodeista" ei ole tietoakaan, vai sitten se että ohjaa samoin viimeset 18 v ja sitten tuleekin kaikki ihan uutena uutuutena.
Kaikenkaikkiaan oon niin tyytyväinen meidän tämän hetkiseen taitoon Iin kanssa, paljon on vielä tekemistä mutta tuntuu tosi hyvältä ja uskon että meistä tulee huippupari Iin kanssa :D
"tänks J " :)

Ai niin... ekan radan jännitys kertoo myös siinä että kotimatkalla kun ajelin niin en muistanut edes koko kisarataa miten se meni...en edes sitä kummasta nurkasta rataa se alkoi...Kotona katoin pari kisasuoritusta yhdeltä kisailijalta niin muistin että "ai niin...tuolta nurkastahan se lähtikin"....oon mä kait vähän järkky....;D

Taakse jäi kakkoset...

2011-04-17T09:40:00.003+03:00

Mä en tie miten saisin niin tiiviisti tän tarinan että porukka jaksaa lukea sen :D mut lukekoot ne jotka jaksaa ja muut sen verran kun jaksaa :D Läksimme siis Iin kanssa la päivällä ajeleen kohti Kokkolaa. Kisoja oli tiedossa kolme kipaletta. Mä olin jo ed iltana alannut psyykkaan itteeni..aion tehdä ne nollat...ja jos mahollista, niin kaikis kolmessa startissa. Mulla on ollut viime aikoina niin epiksissä kuin vähän harkoissakin sellanen flegmaattinen fiilis..luulen yrittäväni, mutta sitten totean että helvetti kun olin löysä..oon siitä kirjoitellutkin näiden päivitysten aikana...Tästä lähti vähän se ajatus että pistän itelle haastetta, lämpsin itteeni poskiin (ajatuksissa) että ooppa vähän mukana tässä maailmassa, "ohjaa älä oleta" vai oliks se toisinpäin :D Se ajatus ei siis ollut se että "mun on pakko tehdä nollat, nyyh, byää, mun on pakko päästä kolmosiin", vaan se oli enemmänkin sellanen että "nyt akka otat ittees niskasta kiinni ja oot skarppina ja yrität parhaasi, näin ollen ne nollat tulee, tai jos ei tuu niin sit jatketaan nokka pystys". Mä en tie tajuaako kukaan noiden eroa mut pääasia että mä ite tajuan :) Läksin siis ostamaan itelleni lahjan etukäteen :D huvittavaa, mutta tepsi...Sain sillä vielä enemmän nostetta itelleni, hyvän mielen :) Ei se lahja olis roskiin mennyt vaikkei oltas onnistuttukaan, mutta se oli sellanen psykologinen hyvänmielen tuoja. Kisapaikalle päästyäni mua ei jännännyt yhtään..Tai sillen sopivan "varmasti". Musta Kokkolan halli oli kiva (mitä nyt loppupäivästä alkoi paleltaa) ja siitäkin sai vielä itellensä fiilistä. Oikeestaan mulla on ollut tällänen fiilis viimeksi lagun joulukuun kisoissa (ja sieltäkin nollia paukahteli). Sitten näin ekan radan profiilin ja tuumasin heti että tää on meijän rata, ja näin tuumasin muissakin radoissa. En jäänyt saivartelemaan mitään kohtaa erikseen, vaan ne kohdat mitkä totesin meille vaikeaksi, tuumasin että jumaliste, mehän onnistutaan :D Ja, jos ei onnistuta niin sou what... Eka rata alkoi niin että mulla oli valittavana valssausta-taaksepäin peruuttamista+näiden lisäksi aika voimakas leikkaus putkella, okei myönnän että tuo putkileikkaus vähän ärsytti ja mietin sitten kuljettamista sisäkautta, jolloin tilanne oli se että mulle tulee helvaton kiire sinne putkeen, mutta saisin kokeilla siinä päällejuoksua. Kisakaverin kanssa juteltiin tästä ja tuumas että suosittelee ennemmin tuota valssi/taaksepäin juttua mutta siitähän sain kimmokkeen että nytpä teen sen päällejuoksun niin että taatusti onnistun. Ja...se onnistui. En tie menikö oppikirjojen mukaan kädet ja liikkeet, mut mulle jäi fiilis että Ii tajus mitä sen pitää tehä ja se teki :) Tästä sain tietty oikeen adrenaliinipiikin ja sittenhän me paineltiin lujaa koko rata :D Sen kummemmin en mee ratoja läpi mut pakko hehkuttaa että Ii irtoili paremmin kuin koskaan putkiin, sain leikata ja uskalsin leikata...Mä en vieläkään tajua miks kaikki onnistui tällä kertaa niin hyvin :D Oliko se tuo mun itteni psyykkaaminen.."vahvistaminen", vaiko onnenkoru ;) vaiko se että ehkä me ollaan edistytty jonkun askeleen. Kotimatkalla mä mietin että yleensä mulla tulee radan jälkeen sellanen fiilis, että me ollaan vaan tuijotettu toisiamme ja Ii on räksyttänyt mulle, nyt kun mietin niin oikeestaan ekaa kertaa jäi tunne, että mä en ole tuijottanut Iitä vaan sitä rataa...Mä en tie pitääkö tuo paikkansa, mut sekin vois olla yks syy..katse siellä koiran edessä (metrin verran?) niinkuin Miss J on opettanut ;) Muistin muutamis kohdis antaa koiralle tilaa että kun se singahtaa putkesta ulos, se näkee esteen, enkä ole siellä näköesteenä, mä muistin lähössä mun kropan /kenkien suunnan, yritin olla huijaamatta koiraa. Mitäköhän vielä...joteskin tuntui että nyt vähän niinkuin oli kilahtanut noita opetettuja asioita ja niitä muistikin. Edelleen, vaikka musta radalla tuntui että mikään ei mennyt pieleen niin tietty kun videolta kattoo niin huomaa niitä pieniä/isoja puutteita. Ärsyttää oma liikkuminen vielä-kin..kumara mikä kumara, vaikka selkäkin suoristettiin taas pitkästä aikaa perjantaina :D Nyt sitten nokka kohti kolmosia. Mä tien että ekat kisat voi mennä penkin alle. Mulla on aina ennakko masennut näihin maneesi kisoihin. Siit on kauan kun oon viimeksi ollut vöyrin maneesis, ja silloinkin tuntui että rämmin siellä eteenpäin henkihieveris Baan kanssa. Sitten tulee fiilis että osataanko me "taas" mitään, kuinka vaikeita/teknisiä on kolmosten radat nykypäivänä.....mutta....täytyy taas antaa itelle positiivista ajattelua (ennen kun se lähtee alaspäin) että vaikkei ehkä se tekninen taito ole huikeeta niin jotain tästä pitkästä kisaurasta on hyötyä ja siitä, että joskus on kisaillut haastavimmissa tunnelmissa. Noissa meidänkin 2 radoissa ihmettelin että eivätkö ihmiset tajua piilomiinoja...mä näin sieluni silmissä että Vesa hykerteli (vai hykerteleekö tuomarit) kun immeiset ei tajunneet muutamaa kohtaa missä ohjaajan liike/kroppa veti koiran väärälle esteelle. Ja monelle näin kävikin..joten onneksi on tuo taito jäljellä :D:D Tää yksikin kohta..tyrkättiin kepeille, jonka jälkeen hyppysuora putkeen ja eka hypyissä väärällä linjalla.....ja jos juoksi sisäkautta eikä ollut pikajuoksija, kroppa veti viereiseen putkeen, mää fiksuna ;D;D tein kepeillä persjätön ja juoksin ulkokautta, silläkin uhalla että edessä oleva leikkaus putkeen kusahtaa, mut ei..Iikka paineli sinne niin lujaa että jäin hoomoilasena miettiin että miks se menee sinne niin hyvin :D Noh, näitä hyviä ja huonoja kausia tulee vaihdellen. Pitää nauttia niinkauan kun siltä tuntuu ja annetaan omakehun haista vielä hetkosen...tuonne Vöyriin asti...;D

Pikapläjäys agista..

2011-04-13T09:14:00.004+03:00

Nyt kun alkaa happi jo kulkea vkonlopun jäljiltä niin palataan pikaisesti agimaailmaan.
Läksittiin su iltana Iikan kanssa epiksiin. Siellä oli kaikille sama rata, jonka sai suorittaa kaksi kertaa. Meillä on ollut 4 vkoa täyspaussia agista. Ei siis tehty mitään. Ja päätettiin käydä vähän radalla ennen vkonlopun kisoja. Mulla oli radalla suunniteltu pariin kohtaan niisto, jotka ei mielestäni sujuneet kovin hyvin. Ekalla radalla tuli pientä takkua, Ii meinas tulla esteellä mun puolen ja huomasin itekki että mun niisto käsi oli aika flekmaattinen. Kontaktit meni ok, putket veti hyvin. Päätin että kokeilen radoilla viedä putkeen molemmin puolin, eli leikaten ja ei leikaten. Ne onnistui ihan hyvin.. Välistä veto onnistui hyvin....Tokalla radalla keskityin siihen ekaan niistoon tarkemmin. Valitsin lähtöpaikkani eri kohtaan. (ai niin, molemmissa aluissa muistin ohjata kohti ponnistuspaikkaa ja jopa katsoa sinne :)) Sain tokalla radalla sen ekan niiston sujuun paremmin (ja kroppakin oli oikeeseen suuntaan:)) ja tais se tokakin mennä hyvin. Ekalla radalla tais tulla hylkyä ja kieltoa + ties mitä mutta toka rata meni sit ihan ok. En tie tuliko meille jostain femma mutta voitettiin sillä. Ei me noista palkinnoista mutta saatiinpa mahd tuleville pennuille taas uus repimislelu :)

Ma läksin sit Iikan kans harkkareihin. Olin varannut pari h, mutta jätin toiveen epiksiläisille että jättävät radan valmiiksi ni ei mun tarvi kannella niitä taas uusiksi..ja näin olleen saan reenata kontaktejakin. Rata oli siis valmiina ja pääsn heti sitten kokeileen sitä. Mentiin heti ekaksi episrata, ja hienolla nollalla :) Sain tehtyä mielestäni niistot hyvin, välistäveto sujui hyvin..kontaktit..putket..
Tässä vaiheessa sain riisua pitkät kalsarit pois kun meinas tulla kuumuus ahistus. Kasvarilla oli niin lämmin että jouduttiin käydä joka radanpätkän jälkeen Iikan kans ottaas happea. Siel olis saanut juosta pikkareilla jos olis kehannut. En viitsinyt sitten mennä enään pitkää rataa vaan otettiin putkiin lähetyksiä targetti apuna ja tetysti leikaten :) Eipä niis ollut moittimista. Sitten treenattiin pitkästä aikaa niin että aan ja puomin alla oli putken suut. Ensin Indian sujahti putkeen mutta sitten toimi taas joka kerralla oikein. Otettiin putkeen menoa hypyn kautta ja sit mentiin vuorostaan aalle. Sama tehtiin puomilla ja siellä se meni heti oikein. Meillä riitti tunnin harkka ja siitäkin varmaan puolet meni pihalla kävellen tuon kuumuuden takia joten nyt sit mennään kisoihin vähän tunnustellen. Hyvä mieli silti. Nou panik ;) Ja kas kummaa Iikan lähtölista nro on 1 :))

Happi loppuu...

2011-04-10T15:36:00.005+03:00

..pierettää..Ei ihan pitänyt paikkansa. Lähinnä happi loppuu-oksettaa-tajunann taso hälvenee-naama kalpeana-pientä sekoilua mennen tullen, sitä sai aikaan Qkin eka visiitti näyttelyssä. Qki sai to iltana pesun ja föönauksen...pojasta tuli nätti, pöyhkeä pieni poika :) Käskin sen pyörähtä mister pyörähdyksen "iskän"luona että näkee kuinka nätti se on...Perjantaina vielä pesin valkoiset osat ja uusi föönaus. Poika näytti jälleen hyvinkin tukkaiselta. Totuus valkeni siinä vaiheessa kun ovesta astui sisään valioluokan uros, Valto-poika. Qkin ns. tukka hävisi, en tie mihin, ei kait sitä sitten ollutkaan kuin omassa pienessä kuvitelma maailmassa. Qki oli ainakin puolet karvattomampi. No, minkäs poika voi tukkansa vähyydelle..ootellaan sitä tukan kasvua.. Vieras poika toivotettiin tietysti tervetulleeksi taloon. Päkä tuumas heti että hän on sitten vaan yhden illan tyttöjä, ei tarvi enään osotella hellyyttä, meidän suhde on ohi ja niin poika sai hammasta :D Qki taas...hmm...Qki tuumasi että hänen alueelleen ei tarvi muiden sonnien tulla...täällä riittää yks pilipoikanen ja se on hän. Nyt kyllä pitäs saada tuo poika jonkun muun uroksen kotiin kylään jotta näkee miten se vieraissa käyttäytyy...

Ite näyttelystä. Kuinka voikaan ihminen taas jännittää ittensä melkein tajuttomaan tilaan :D Mulla oli kainolot hiessä jo ennen kuin sain kotona takin päälle, vessassa sain käydä...juu..ihan sillä itsellään ja monta kertaa. Mentiin hyvissä ajoissa paikalle jotta saan vähän virtaa Qkista pois. Kierreltiin ympäriinsä..ja vaikka kotona ulkoilutin ja poika teki tarpeensa, ennen halliin menoa ulkoilutin ja poika teki tarpeensa, niin tietysti- siellähän se väänsi sitten paskat käytävälle..Kierreltiin vähän ostoskojuja läpi. Poika rakastui jokaiseen myyjään. luuli raukka kaikki tuntevansa. Kaikki vastaantulevat koirat oli kivoja, ihmiset kivoja...narun päässä oleva kiukkuinen ressipallo ei vaan ollut kiva joka koko ajan nykäsi hihnasta...*ai minäkö*.. Noh, poika laitettiin nätisti ja odoteltiin vuoroa, treenailtiin vähän seisomista, liikkumista, ainiin, myös sitä häntää ;D Mä luulin että multa lähtee taju siinä vaihees kun asteltiin kehään. Oltiin luokkamme viimesiä ja aattelin että huh, kukaan ei tule peesissä, mutta joo...siinä vaihees kun lähdettiin liikkeelle ni eka oli jo meidän peesissä mutta aika hyvin se silti sujui. Pöydällä olo meni niinkuin harkois..Qki seisoi nätisti ja antoi kopeloida ja katsoa hampaat. Liikkeet meni mun mielestä hännän kannalta ihan jees..vaakatasoa- mutta ei paha. Samoin seisominen tuomarille oli jees, loppuvaihees alkoi korvat liikkua ja Qki alkoi kuunnella että hei....muita poikia lappaa kehää takas ja sit alkoi pieni keskittymishäiriö. Eh tuli tällä kertaa, mutta oon siis täydellisen onnellisen tyytyväinen koiran ekaan kehäkäytökseen, ja ehkä omaanikin että sain pidettyä itseni tolpillani. Mun tavoite oli että mä selviän hengissä tuosta koitoksesta...Ehkäpä mun ei seuraavan kerran tarvi olla kuin vahanukke. Jatkoon ei siis Ehlla menty mutta saatiin erittäin hyvä kokemus alle. Ja arvostelu oli ihan reilu. Massaa lisää ja poikaa katsottiin vähä isoksi (38) en tie johtuiko tuosta karvattomasta tilasta että näytti korkeemmalta.....ja olihan poika aika luikeron näkönen noiden karvasten kilpakavereiden rinnalla.
Sitte olikin vuorossa Spike, jonka kans sai taistella korvien esittämisen kannalta. Poika kun ei suostu millään ilveellä laittaan korvia eteenpäin vaan ne on aina taaksepäin. Jouduttiin vähän turvautumaan kehän ulkopuoliseen apuun, sallituissa rajoissa :D Multa oli mehut ihan loppu tässä vaiheessa, joten kun Valto "thepäkänsulhanen" voitti luokkansa niin meikä purskahti itkuun :D Juu, tien että oon huono hermorakenteinen ja tais jännitys -hiukan- laueta. Noh, sitten luettiin arvosteluita ja tadaa...huomasin että kumpikaan poika ei saanut ruksia että on kivekset. No, Spikellä on jo sen verran näyttelyitä takana, että varmasti jossain olisi ruksi niin menin sitten kehäsihteerille sanomaan että me tarvittas ruksi tohon kiveskohtaa Qkille..täti ihmetteli että halutaanko me ruksi tosiaan tuohon kiveskohtaan, ja minä selitin että joo, kun on eka näytelmä ja pitäs saada viesti kennelliittoon..sitten se kysyi että haluanko ruksin että sillä ei oo kiveksiä??! ja minä että ei kun ruksi tuohon että on kivekset...täti sitten siihen että lueppas se kohta uudestaa...ja minä sitten luin..ja nolona tajusin että eihän siihen enään merkatakkaan ruksia onko ne kivekset, vaan jos ne puuttuu tai on epänormaalit..voi apua...Mä en lukenut kuin sen otsikkeen siitä ja oletin että siinä on ne vanhat samat tekstit. Vähän kyllä nolotti hiipiä sieltä punasena pois..Mutta tekevälle sattuu. Qki myöskin rakastui taas Valto-poikaan näyttelypaikalla. Ei tarvinnut esitellä miehuuttaan kun ei ollut oma reviirialue ja Valtokin sai parit pusut ja hännänheilutukset. Nähtävästi tuo oma koti on sellanen että sinne se ei suvaitse vieraita miehiä :)

Tässä vaiheessa sain huokasta aika piitkällä paussilla kun ooteltiin tyttöjen vuoroa. Ja ah, miten rauhottavaa ja rentouttavaa onkaan mennä kehään sellaisten kanssa kun ei tarvi mitään jännätä. Luotan tyttöihin, että esiintymiset menee nätisti ja näin ne meni tälläkin kertaa. Ekaa kertaa oli nyt niin että Päkä ja Indian kisasivat samassa luokassa eli avoimissa. Sen verran oli narttuja luokassa (19kpl) että väliin tuli muutama koira ja kas kummaa Iikka oli ekana ;D. Noh, hienosti Päkä katteli mua sieltä kaukaa perältä :) Miina "theMinitiimi" ystävällisesti avusti sinistä tyttöstä. Vähän tarvi Päkäkin kehäapua ulkopuolelta, koska etti mammaa koko ajan. Onneksi se tunnisti pienoisen naksun äänen ja nosti aina korvat ja alkoi katsomaan johonkin "kaukaisuuten". Silloin kun tavoitin sen katseen ni se seisoi nätisti, kaula pitkänä ja melkein aina onnistuin sen pongaamaan itseni kun tuomari katsoi Päkää. Vaikka Miina mulle sanoi, että hän ottaa nyt Päkän kanssa voiton niin en ihan uskonut...mutta näin vaan kävi. Päkä voitti tuon suuren narttu luokan, ja mikä hienoa, Iikka tuli heti perässä toiseksi. Iikalla meni esiintyminen kanssa hienosti, ehdin laittamaan sen pöydälle hyvissa ajoin ja ei mitään moittimista. Sitten tulikin pieni ongelma kun Päkä oli edessä Miinan kanssa ja me perässä Iikan kanssa. Päkä olisi halunnut koko ajan katsoa meitä, ja Miina sen pyynnöstäni esittikin väärin päin, mutta tuomari käski kääntää Päkän toisin päin. Jos olisi jaksanut/hoksannut taktikoida, niin olisin mennyt puikkoihin Päkän kanssa ja Iikka olisi seisonut meidän takana katsoen mua mutta ei sitten vaihdettu paikkoja. Se olisiko se tuonut voittoa, ei tiedä, mutta näin ollen j_ä_l_l_e_e_n kerran Päkälle PN 2 sija (kuitenkin yli 50 narttua) josta myös j_ä_l_l_e_e_n varaserti ja uutena uutuutena vara cacib. Iikka pääsi tooodella hienosti kolmanneksi. En voi kieltää etteikö olis sapettanut. Vaikka voittaja taatusti ansaitsi sen voittonsa niin mä kuolen näihin kakkossijoihin :D:D, oli se ykkönen kuka tahansa. En pysty nauttimaan niistä sillälailla kun kuuluisi ja nyttenkin Iikin sijoitus jäi sinne Päkän vitutuksen alle. Unohdan olla tyytyväinen miten sillä meni..ja hei...gamoonminä...Päkä oli kuitenkin toinen tuossa suuressa laumassa joten saisin olla iloinen....mutta.. Nyt sitten ootellaan pääseekö Päkä viel kehään tänävuonna vai jäädäänkö taas vuoden kestävälle mamma the karvaton lomalle..Tätä tää on. Sen verran pukkas vielä ressiä että unohdin noutaa tyttöjen arvostelutkin. Katotaan löytävätkö ne kotiin jotain kautta että näen mitä mieltä tuomari setä niistä oli..oletan että ainakin jokseenkin tykkäs :)

Päkän treffit

2011-04-04T08:30:00.005+03:00

Voisi melkein sanoa että ollaan eletty hiljaiseloa. Mitä nyt autonmittariin lisäntyi 800 km. Alunperin oli suunnitelmissa että läksin su reissuun ja tulen sit ma tai ti takasin, riippuen kuinka onnaa tämä "rakkauden hetki". No, päätinkin sitten lähteä varmuudeksi jo matkaan la (Qkin mätsäri jäi näin ollen käymättä) ja olikin ihan hyvä valinta koska homma hoitui alta aikayksikön. Sunnuntaina vielä varmuus-koe :D ja sama tulos. Näin ollen päästiin tyttöjen kanssa kotimatkalle arvioitua nopeemmin. Kiitoksia vaan pohjoisen väelle "ylläpidosta" :) Nyt mulla onkin sitten työt järjestetty niin että tarvii vasta sorvin ääreen ke päivänä ja luultavasti aionkin nauttia vielä huomisen kotona..Vähän mietin että jospa kunniallisena työntekijänä lähtisinkin töihin..mutta enpä taida :D. Qki oli ollut syömättä sillä aikaa.Vähän enteilikin sitä että näin voip käydä. Ohan se pojjalle vaikeeta jo kolmatta (vaiko neljättä) vkoa olla tyttöjen hurmaavissa hajuissa. Päkä pitää edelleen pintansa. Poika saa vaan "nyysätä", sen jälkeen nousee ylähuuli ja tulee kurkkuääni..ja poika uskoo äiteetänsä. Qki nukkui vielä "varmuusyön" meidän kanssa ettei kiusaile Iikkaa liikaa ja nyt sit pääsee Päkä täksi vkoksi makkarin kuningattareksi. Sit alkaa pikkuhiljaa tilanne rauhoittua. *huoh*. Nyt sitten ootellaan ja ootellaan <3 Vkonloppuna on sitten menoa ja vilskettä. Koko lauma lähtee pyörähtämään näytelmässä kun kerta kotikaupunki etu on voimassa :) Ja mikä ehkä ihaninta..pääsen Qkin kanssa vihdoin ja viimein kehään :) Ei sillä että sieltä jotain odottaisin, mutta musta on vaan ihqua kokea se oman/omistetun kasvatin kanssa. On tätä ooteltukin....Katellaan mitä poika tuumaa ja miten häntä saadaan pidettyä kurissa, vai saadaanko olleskaan. Eipä se haittaa vaikkei nyt saadakkaan, sitten vaan jatketaan reenailua jospa se joskus saadaan kuntoon :D Tämä vko siis tietää trimmailua ja koiran pesua..sitäkään ei nähtävästi tartte turhan aikasin tehä kun taivaalta tulee vettä ja tiet on iha loskana. Susikuulumiset ilmeisesti pitävät paikkansa. Paikallinen tuli vastaan ja sanoi itse nähneensä. Oli tosin ponnahtanut pusikkoon ihmisen nähtyään. Ulvomistakin on kuulemma kuulunut. Parin erin yksilön jälkiä, sekä myös ilveksiä liikkuu. Pikkasen on vaikuttanut "psyykkeeseen" että vähän jänskättää lähteä koirien kanssa kävelylle tuonne "keskelle ei mitään"...ihan liian kauas en uskalla lähteä ja nyt taas ollaan tien orjina kun sade pehmentää hanget..no, hetken sitä kivaa kestikin :( Mulla oli suunnitelmissa valokuvata koiria, jokakeväinen projekti hangilla, mutta saas nähä myöhästyinkö :( (nähtävästi mun blogi ei tunne enään enter nappulaa, vaikka kuinka hakkaisin kerroksia joten kaikki tulee minusta riippuen yhtenä pötkönä)

Qkin weekend

2011-03-28T19:07:00.006+03:00

Nyt kun ii on juoksussa niin löytynee aikaa Qkille..siis treeni aikataulussa. Sunnuntaina läksin ensin Quun kanssa näyttelyharkkoihin. Vetäjä oli sama mutta koirat olivat tällä kertaa erejä (miten tuokin sana taipuu...). Tietysti taas saavuin paikalle viimetinkaan joten ehdin just ja just paikalle. Aikasemmasta kerrasta viisastuneena ulkoilutin Kukin kuitenkin ensin mutta..tietysti se veti heti tortut kun pääsi kasvarin sisälle...niin tyypillistä. Samoin ne ekat hetket oli yhtä piippailua. Jokaisen luo olis pitänyt päästä ja jokaista ihmistä tervehtimään..mut en päästänyt. Hihnassa pysyi ja lähellä. En hirveesti antanut sille valtuuksia tehdä omiansa vaan nyt pidettiin kontaktia koko alkuajankin. Tässä vaiheessa tosin mietin että mitäköhän tästä ees tulee. No treenit meni yllättävä hyvin..varmaan parhaiten sitten syksyn jälkeen. Siit huomaa että se häntä laskee koko ajan nopeemmin ja nopeemmin alas jos/kun se ylös nousee. Ja se nousee silloin kun joku pojankloppi sitä kyttää. Mä toki yritin että Kuki ei kyttäis ketään mut en mäkään mahottumuuksiin pysty :D Saatiin liikkeet tehtyä tosi hienosti, kyllähän se häntä siel vaakatasos kulkee mut sen se saa anteeksi. Ryhmässä kun tehtiin liikkeet ni meni hienosti...pientä välimatkaa pidettiin edellä olevaan ja takana olevakin joutui pitämään meihin kun paahdettiin sen verta lujaa eteenpäin... Posettamiset meni hienosti ja voi taivas...se laitto yhden välis ittensä niin hienoon asentoon että kirosin kun ei ollut kuvaajaa sen rinnalla...mietin jo että ehdinkö heittää kännykän ja sanoa että ota kuva mut tiesin että en ehtis. Pihalta alkoi kuulua sellasta staffimaista kiljuntaa..kuki otti kunnon asennon..jalat oli kohdillaan, korvat oli hienosti ja kerrankin se venytti kaulan oikeisiin mittoihin...sitten se pisti päätänsä kallelle kun se kuunteli...aah...oli kyl niin kaunis näky vaikka ite sanonkin. Toivon mukaan saisin edes joskus sen kehässä tuohon samaan asentoon... Vkonloppuna onkin sitten mätsäri..jos Päkän tiimoilta sinne ehditään.Katotaan mitä poika tuumailee kun paikalla on muutamia lisäkoiria..oletan.. Tänään sitten Kuki tuuraili Iita agiharkoissa. Me oltiin molemmat aivan puhki kun lopetettiin. Mulla oli luomen päällisetkin ihan hiessä. Rata olis ollut just sellanen makee, Indiania ajatellen. Mun eka "ratavirheeni" olikin se kun mietin että ketä ohjaan radalla. Olis niin ollut kiva kokeilla sen kyvyn mukaan mitä Ii pystyis tekeen, mutta sitten päädyin Kuki-versioon. Ja tässä se virhes sitten tulikin kun olis pitänyt aatella että miten ite haluan suorittaa sen radan, eikä niin että mihin koira kykenee. No en olis kyl ikimaailmas uskonut että se saadaan suoritetuksi kun ei poika ymmärrä vielä mun ohjauksia, mutta näinhän se meni että yhtään en saanut anteeksi pojalta. Jos en tehnyt oikein niin ei poika ymmärtänyt eikä sitten osannut, joten piti tosissaan panostaa että näyttää sille oikein. Radassa oli kaikennäköistä tekniikkaa ja alku hössötyksen jälkeen luulin että oon ihan turhaan rakentanut radan 3 esteestä etiäpäin :D Varmaan puol h takuttiin kolmella esteellä. Mut sit se lähti siitä sujuun, ei mitenkään helposti, mutta saatiin jokainen pätkä onnistumaan jokseenkin hyvin. Paljon taas tuli näitä että hitto soikoon...ohan mulle ennenkin niistä sanottu, mutta ku on niin kova kallo :( tekis mieli joskus kumauttaa se johki (ei kuiteskaan betoniin) ja kattoa että kuinka kova se oikeestaan on. Muutamia a-haa elämyksiä taas tuli käsien näytöstä..ja mä tosiaan toivon että mä muistan ne..mutta...ne vaatii sitä sanomista-sanomista-sanomista-SANOMISTA ennen kun tulee selkärangasta. Hienosti Kuki kuitenkin singahti putkeen ja tietysti antoi mulle taas lisäaskelia eteenpäin kun ei tarvinnut saattaa niin lähelle kuten Iin kanssa. Eiköhän me tuon pojan kans vielä joskus sit startata lähtöviivalla...aika näyttää :) Indianilla on nyt menossa tärpit. Se on täs tietsikkahuoneen portin takana Päkän kans ja Kuki saa sit olla olkkaris. Näin jokaisella on seuralainen. Mitään hysteeristä urosta meillä ei edelleenkään ole...johtuneeko sitten siitä että ei ole vielä päässyt kokeileen "sitä"... Lenkkeilty ollaan ihan "vapaana". Oon pitänyt koirilla hihnat valjaissa etteivät intoile lähteen kauemmas. Kyl Kuki käy nyysääs Iitä mutta sitten se katkee aina mamman kutsu huutoon. Pari päivää sitten meinas vaan käydä köpelösti, päästin koirat takapihalle iltapisulle, menin toki ite mukana. Ne ei pääse tästä terassin edestä viel mihkään joten mitään vaaraa ei ole jos pidän silmät päässäni. Noh, sitten tultiin sisälle rykelmällä ja kumarruin ottamaan päkältä sitrispantaa pois kaulasta, ja samalla kun nousen ylös niin näen että kuki on iin selässä *APUA*...tempo on onneksi sen verran hidasta että poika ei ollut ehtinyt viel määränpäähän ja kun kiljaisinkarjasin ni lopettivat heti....koko talo hiljeni. Huoh..sinänsä ei mitään katastrooffia olis tapahtunut koska yhistelmä on tulevaisuuden suunnitelmissa. Mun odottama kisakesä olis vaan jäänyt kokematta.Musta tuntuu että mä olen ehkä senkin takia ollut vähän lepsu noiden kahden kanssa kun tien että siit ei nousis samanmoinen helvetti jos Kuki astuis Päkän :D Me ollaan myös saatu joku vieras tänne meidän maastoon. kyläläiset kuulemma on nähnyt että on susi..mutta en tiedä uskoakko..Nyt olen ruvennut seuraileen jälkiä ja kyllähän täällä joku liikkuu, mutta mikä.. nyt on muutamina aamuina ollut ohut lumikerros ja jäljet näkyy heti. Viimeksi tänä aamuna läksin koirien kans tutkimusmatkalle tuonne lammelle ja hakkuualueelle ni kyl ne jäljet tuli vastaan taas. On siis yön/aamun aikana ollut liikkeellä. Ovat nois kaks kertaa sheltin tassun kokoiset..sudeksi ei siis mitkään hurjan isot..mutta...aika näyttää selviääkö kuka tuo vieras on..toivon mukaan ei tuu vastaan tuol metikössä. (nähtävästi enterit ei toimi....sori)

Ristipistoa...

2011-03-22T08:29:00.002+02:00

..pissailussa. Meillä on ollut nyt n. 18 v koiria..parhaimmillaan 4 tyttöä kerralla. Ikuna ei oo tyttösillä ollut juoksuja yhtäaikaa..nyt on ekan kerran. Indian siis aloitti viikko sitten. Sunnuntaina aloitti Päkä. Indian vähän viivästytti omaansa, Päkällä tuli varmaan aika oikeeseen aikaan..näinä hetkinä sitä oonkin odotellut. Sen verran tarkkaan oon kattellut merkkejä ilmassa että ainakin ensimmäinen oikea vuotopäivä löytyi. Ja miksikö niin...no siksi että tyttö pääsee sitten treffeille :)
Tähän asti on ollut ihan helppoa Qkin kanssa. Ei se turhia hötkyile. Kyl se käy nyysiis tyttöjen peräpäätä mut jättää sitten rauhaan. Mutta eipä nyt vielä ole tarviskaan hötkyillä. Lenkillä ollessa siellä kaikki pissailee ristiin. Joku aloittaa, toinen perään, kolmas perään..ja sit sama rumba alusta :D Onneks on vaan yks joka nostaa jalkaa niin ei ole kaikki pississä :)
Ii huomaa vaan toistaiseksi Päkän, Päkä on sen suuri rakkaus. Ainakin tällä hetkellä. Sitä sopii flirttailla, mut Päkäpä ei oo viel innoissaan...Qki saa nyt aloitta parturi elämän pariks viikkoa. Tämän vkon saa vahtia Iitä ja sit alkaa Päkästä vierottaminen. Parit yöt Ii on jo nukkunut ylhäällä, joten toivotaan että ei tuu ressiä kellekkään.

Eilen kävin seinäjoella kevään vimpoissa harkoissa. Qki tuurasi Iitä juoksun takia. Rata oli ihan helppo, jos ei oteta "jaakotus"-teemaa mitä harkattiin sitten parilla hypyllä. Silloin kun ooteltiin vuoroa treenasin yksittäis hypyllä ja sehän meni sit simppelisti, radalla olessa tuli onkelmaa kun hypyn takana oli putki joka tietty veti Kukia, jolloin kaarroksesta tuli pitkä. Intoa pojalla kyllä oli, kunhan sai ensin mennä kaikki ihmiset läpi ja koirat. Eikä meinannut huomata meikäläistä olleskaan ennenkun hain sen tykkapöllyn kera yhden poikakoiran luota jossa se seisoi kun paraskin kukko, häntä pystyssä, kaula pitkänä, ihan liikkumattomana...puhekuplassa varmaan oli " ota askelkin niin lämäsen".. Mutta joo, kyllä sitten muisti että mammakin on täällä ja muut kaverit unohtui :D
Treenien jälkeen käytiin sit hierojalla. Päkä hierottiin uusiks. Samanen kylki oli jo parempi, mikä viimeksi oli aika "kökkö". Jonkin verran vielä reagoi kosketukseen mutta selvästi parempi. Qki sai myös hieronnan ja oli ihan ok kunnossa.

Nyt sit alkaa "oman aikataulun mukaan treenailu". Ens ma Qki pääsee tuuraileen Iitä "private treeneihin", jotta ohjaajan taidot pysyis yllä. Meidän Porin kisamatka Iin kans tulee "jälleen" peruuntumaan..Oon ollut lähössä, en oo ollut, oon ollut ja nyt se sit jää pois kun Päkän tärppipäivät menee siihen lähipäiville. Aloitetaan sit Iin kanssa kokkolan uudesta hallista :)

Rääkkiä huonokuntoiselle..

2011-03-15T12:23:00.003+02:00

Elämä alkaa voittaan "loppupäivästä", aamut on vielä ankeita. Sängystä ylös pääseminen tuottaa ongelmaa, samoin ekat askeleet vessaan ja rappuset alakertaan. Sitten kun on hetken kävellyt niin alkaa helpottamaan. Yskiessä saa pidellä kylkiä ja mennä hiukan kumaraan...Vielä tänäänkin tuotti vaikeuksia heräämisen ensimmäinen 10 min, sitten lähti taas liikkeet sujuvimmiksi. Ei oo helppoo kun laitetaan huonokuntoinen rehkimään :D
Lauantai alkoi siis oman itsensä lämmittämisellä. En tie oliko jonkun suomen "minkä tahansa lajin" maajoukkueen lämmitykset mutta meikäläiselle siis aivan liian rankka. Lauantai meni vielä ihan hyvin, ei siis sunnuntaina kipuilua. Su tehtiin lämppärit pidemmän kaavan kautta. Jaksoin hyvin vielä juosta Iin kanssa radat, vaikka isommat miehet "itki" radalla että "ei pääse lujempaa kun jalat on väsyneet"......... ja ma olikin sitten aika hel****iä.
Kurssin teemana oli pääasiassa katsella ohjaajan liikkumista radalla, juoksutyyliä, askellusta..millä nimillä niitä nyt kutsutaankin. Oma liikkuminen oli tietysti peestä, vaikka lämppäreitä tehdessä kehuja satelikin ja toistojen jälkeen selvästi juokseminen parani radallakin. On niin eri asia mennä itekseen kun ottaa siihen viereen koira ja esteet. Ja kun muutamissa paikoissa tuli tämä teema, että koiran olisi pitänyt irrota putkeen..ja ohjaajan juosta täysiä että ehtii koiran edelle koiran tullessa putkesta niin eihän se meillä onnistunut kun jouduin saatteleen Iin pitkälle putkeen ja kintut ei kulje nopeeta. Mä näen itseni niinkuin jossakin sarjakuvis tuon juoksuni kanssa...ohjaan Iin johonkin, jään oottamaan että se menee sen, sitten tulee ajatuskatko jonka jälkeen muistan että ai niin, JUOKSE, jolloinka otan epämääräset juoksuaskeleet, kroppa takakenoon, jotta pääsen liikkeelle, ja sit kädet ottaa vauhtia ja luulen että allani pyörii sellanen akuankan vauhtipyörä joka yrittää mennä eteenpäin..
Muutama melkein törmäys tuli putkella mutta hengissä selvittiin. Samoin esille tuli just mun juoksulinjat, saatan "pakon sanelemana" koiran liian lähelle kun vois jo lähtee kipittään toiseen suuntaan, jolloin mun askellukset on vähän sieltä ja täältä. Periaatteessa ne virheet mitkä tehtiin niin ne tulee just noista ongelmista kun Ii ei irtoa..tähän vois sanoa että "tiedetään, tiedetään, tiedetään"...mutta sitten ylläri pylläri...meidän kaikki leikkaukset onnistui :D Katseltiin rataantutustumises leikkauslinjoja, missä pitäs olla ohjaajan, missä koiran...No, ei ne nyt niin toteutuneet. Toitotettiin että jää jälkeen, anna tilaa.."tiedetään..tiedetään..tiedetään", mut Ii antoi hienosti leikata vaikka jyräsinkin sitä välillä. Mielenkiintoista nähä taas koska ne leikkaukset tökkii ja missä tilanteessa ja milloin ne taas toimii..
Hyvä kurssi oli silti, mähän olen tietty aina tyytyväinen kun joku jaksaa selittää ja kertoa asioita :)

Ma läksin sit pakon sanelemana seinäjoelle. Koirille oli varattu hierojat enkä viittinyt peruuttaa niitä, joten samallahan sitä sit lähtee konkkaamaan treeneihin. Ii sai levätä vkonlopun rasituksesta joten Qki sai astua kehään. Miiran luona ollessa ihmettelin kun Mr Rabbit oli niin innostunut Iistä ja nostin sen syliin tutkimuksiin niin siellähän oli "se itse" paisunut. Mietin kyl aamulenkillä että juoksu on varmaan lähellä kun pissaili aika paljon mutta en sitten tutkinut sitä kun katoin sen just ennen vkonlopun kurssia että ei ole juoksu alkanut. Joten Ii viettää nyt sit treenitöntä aikaa ja mennään sit kylmiltään seuraaviin kisoihin :D Qki saa nyt sit tuurata Iin viimeisen treenikerran sjoella ens kerrallakin.

Käytiin ensin Miiran kanssa hallilla "poikien" kanssa. Otettiin sieltä valmis radan pätkä mitä vähän suunniteltiin omaksi tasoksi. Qki meni aika makeesti. Se on niin hirveen hauska kun se edelleen irtoo niin eri lailla kun Ii. Lähti putkeen kaukaa, antoi leikata, oli siis tooosi pähee taas. Ei se tietenkään mikään mestari ole, vaan ongelmia huomattiin heti jos tultiin kuolleesta kulmasta hypylle niin se paahtoi ohi. Mutta ne ongelmat mitkä on Iin kans, niin niitä ei näy eikä kuulu Qkin kanssa. Erilaisuus tulee kyl normi elämässäkin huomatuksi...esim jos meen näyttelykehä treeniä, Ii kulkee mua lähellä, mielellään jopa nappaa mua lahkeesta, kun Qki hakee musta etäisyyttä. Jos joskus lähden lenkillä ollessa juoksemaan, niin Päkä ja Qki ottaa heti ravin alle, mutta Ii tulee mun kylkeen kiinni, alkaa seurata mua, räksyttää, mielellään koskettaa nokalla mun kinttua... Mulla oli Ii mukana la tuossa alkulämppärissä kun laitettiin kehoa lämmölle..eli reipasta kävelyä hallissa n. 10 min. Ii kulki hihnas vieressä ja varmaan 10 askeleen välein sen piti kolauttaa nokkansa mun kinttuun..ja nää niiiiin näkyy agiradallakin toisen heikkoutena ja toisen vahvuutena. Ja mä en edes oo opettanut Qkia irtoomaan....:D

Tämän jälkeen käppäiltiin Miiran luo hetkeksi istumaan ja nauttimaan "energiaa" ja sitten meillä alkoikin Qkin kanssa viralliset harkat. Siellä oli ihan kiva leikkaustreeni, joka olis siis ollut oiva treeni Iille, mutta en edes loppupeleis sitten voinut vaihtaa koiraa tuon alkaneen juoksun takia.
Qki selvis siitä ihan hyvin. Toki tuli pieniä virheitä, mutta pääsääntöisesti oon tyytyväinen :) Innokas se ainakin on, rauhallinen paikalla makaaja sillä aikaa kun odottaa vuoroaan. Mikäs sen parempi.
Treenien jälkeen läksin sitten hierottamaan koirat. Vuorossa oli tyttöjen ilta :) Indian oli kuulemma "ei moitittavaa"-kunnossa, mikä oli hienoa koska vkonloppukin oli varmasti sille rankka, vaikkea samaa lämppäriä joutunutkaan tekeen :D Pätkiksellä oli sitten toinen kylki kummajainen ja saa nyt sitten ensi vkolla uusintakäsittelyn kun Qki hierotaan silloin. En tie onko niillä tullut joku törmäys keskenään vai miksi toinen puoli niin juntturassa..onneksi näytti kuitenkin suoralta.
Nyt sit yritän palautua fyysisesti tuosta rääkistä. Huomenna on taas syvälihasvenytys-kurssi, katotaan saanko venytettyä itteäni yhtään...

PPP

2011-03-08T12:48:00.003+02:00

on yhtäkuin pieni pähee poika :)
Jätin siis Indianin eilen kotiin harkoista. Musta sille riitti nuo vkonlopun startit ja viel tuo kolahdus keppeihin, vaikkei se edelleenkään arista kylkeä.
Mä aloin pakkaan kamoja kasaan ja ihmettin mihin Ii on mennyt niin siellä se reppana istui ulkooven edessä. Raukka parka.Tietäen, että hänen reppunsa pakataan ja nyt mennään. En tie osaako koirat pettyä, mutta varmaan se ihmetteli kun joutui jäämään kotiin ja tilalle lähtikin Qki-poika.
Mulla oli harkois tavotteena että meen vähän helpompaa versiota Qkin kanssa jos ei kykene siihen mitä muut tekee. Ensinnäinen kommetti koutsilta oli että "sehän menee lujempaa kun videos"...juu, mun motto onkin ettei pidä aina uskoa kaikkee mitä kuvis ja videois näkee, niin hyvässä kuin pahassa :D Mutta enivei...Poika oli sitten niin pähee että vähän alkoi himottaan tuo treenaminen sen kanssa. Qki pystyi menee ihan samat versiot kuin muutkin ryhmäläiset, tosin kepit jätettiin välistä kun ei ollut kaaria mukana. Tais olla Qkin kolmannet harkat sitten syksyn jälkeen. Ja on siten ihan erilainen kuin Ii. Tämä poika ei sitten jarruttele putkeen mentäessä, se sinkoo sinne vaikka mistä, sieltäkin mistä ei olis niin tarvis :D. Meillä oli yhdessä kulmassa neliö hypyistä ja siellä hallin nurkassa mytätty putki jonka putken suut oli käännetty maata vasten. Noh, jokaisen hypyn jälkeen Kuki oli aivan varma että me mennään putkeen ja sinne se lähti. Ei vaan raukkaparka löytänyt putken suuta :D Se yritti sitä tooosi monta kertaa mutta sitten kun sillä kolahti että me mennään nyt vaan hyppyjä eikä putkea niin johan alkoi rulettaan :) Sain tehdä leikkauksia muutamissa paikoissa eikä sillä pääkään värähdä kun se vaan menee. No sen ongelma on lähinnä että se vaan menee, mutta eipä me muuta olla treenattukaan kun vaan suoria ja pieniä mutkia kaarteita.
No ite sain tosi paljon paremman fiiliksen kun olin jo ihan maas tuon viime kisakeikan jälkeen. Ajattelin jo että voiko ihminen olla näin surkee ettei saa koiraa putkeen tai leikattua sen takana..mutta kaipa ne koiratkin on yksilöitä. Ainakin Qki osas lukea mua :) Nähtävästi ne asiat mihin Ii reagoi sujuu sit Qkilta ongelmitta...ootellaan mikä tulee sitten Qkin ongelmaksi..varmaan se että se vaan sinkoo joka paikkaan :D
Pitää taas kattoa vkonlopun jälkeen kuinka rankka kurssi Iillä on..suonko sille vapaan treenikerran ja Kuki pääsee sitten taas puikkoihin :)

Saatiin ees suklaata...

2011-03-06T16:06:00.003+02:00

Voe huokaus. Sen siitä saa kun lähtee teemalla "neljä nollarataa mielessä" kisoihin. Tuliaisina siis 2 hyl ja kaks viitosvoittoa. Mä sain sentääs kisafiiliksen päälle, mua ei hirveesti jännännyt, mut luulisin että silleen terveesti. Radat oli tosi mukavia molemmilla tuomareilla, mutta silti osasin kämmätä. Onkohan nyt kämmäyskausi menossa.. Mä vihaan maneesikisoja yli kaiken, mut luonto oli mun puolella kerrankin kun aurinko paistoi, mittari oli nollassa, eikä mua juurikaan paleltanut. Maneesin pohja oli ok, sitäkään ei voi valittaa. Joskus vaan tökkii radalla meno.
No, ne oli nämä kisat, vaikka tuntuu että kaikki meni tällä kertaa kämmäilyn puoleen niin tien että siellä oli sellasia kohtia mistä saan olla ihan tyytyväinenkin. Asioita joita muistin vihdoinkin tehdä ;) Jospa ne muutkin asiat naksahtaa aikanaan. Mä en itse asias meinaa tunnistaa itteeni radalla kun kattelin ja vertailen niihin aikoihin kun kisasin Baan kanssa...mutta joo, ohjaustyyliä on muutettu, koira on eri...ehkäpä se tästä muokkautuu ajan kanssa. Oon vielä epävarma Ii suhteen, kuin myös itteni. Juteltiin kisakaverin kanssa jälkeen päin (molemmilta siis puuttunee se vika luva kolmosiin) että onko jotain piilostressiä ja yrittämistä ja sit kaikki menee mönkään. Kyllähän mäkin puhtaita ratoja haluan tehdä, vaikken niin ehkä viel nousta. Mut se nyt vaan on seuraavasta noustava. Mä ajattelin ensin, että en kehtaa ees ratoja laittaa esille, mut sit kostan itelleni että mitäs olin niin huono ja laitan radat näkyviin kiusakseni. Oon mä jo vähän toipunut, kun kuitenkin jotain hyvääkin sieltä radoilta löytyi. Ja yritän nyt tuijottaa niihin hyviin asioihin enemmän.

Aloitetaan A kisasta.
Ongelmat alkoi oikeestaan muurista :D Totesin tutustumisessa että mun on pakko leikata, ja leikkasin...ja se onnistui. Ja mähän olin aivan täpinöissä...niin täpinöissä vielä putkella, että mä jäin väärälle puolen aata ja sanoin vielä aalla "hop" ja kirosin sitä että oonpa sekasin..Sit alkoikin se "loppuhelvetti". Ii loikkaa tosi rumasti aalta, ja rehellisesti sanottuna tiesin vasta maalissa että se tuli noin rumasti. Vaikka videolta näkyy että mä näen sen..oon siis Iihin päin, niin mä en nähnyt. Mutta sit mä oon ihan vääräs paikkaa missä mun kuuluis olla ja joudun improvisoimaan lopun. Kaiken lisäks mä meen lopussa sekaisin miten päin ne kuului mennä ja sit alkaa jo itteekin naurattaan. Vasta kun katon videolta sen aan niin mä alan kiehumaan...No sitten ne plussat. Harmi ettei tuo alku näy mun osalta mut mä sain mielestä just niinkuin suunnittelin sen meneen putkeen asti. Käännyin ponnistuskohtaa myöden, tosin nyt en oo varma mun katseesta..mut se meni hienosti...ja menihän se ihan hienosti sinne aalle asti..Tuloksena siis 5 ja sillä sijalle 1. Ei hirveesti nappaa, mutta saatiinpa edes suklaalevy ja ilmanen startti seuraaviin kisoihin :D
No tuo rata on tuos näkyvillä..

Kisa B

Sitten toka rata on just sellanen mikä on tosi inhottava fiilis viedä kun koko ajan tulee jotain. Mietin koko ajan lopetanko kesken, mutta jalat vei vaan eteenpäin. Halusin sinne aalle jotta saadaan se onnistuun. No ensin ne miinukset. Mä taas luulin olevani fiksumpi ja ehtiväni tekeen "päällejuoksun"(?) hypylle ennen keppejä. No en ehtinyt. Mä mietin että leikkaanko ennen hyppyä ja sit vielä leikkaus kepeillä, mut päädyin siis väärään valintaan. Ii ajautui mun väärälle puolen ja sit alkoi se tyypillenen räyhääminen ja se ei yhtään kattonut eteenpäin. Tästä johtuen "poks"... singahti päin keppejä, ja ihan kunnon voimalla. Joku sitä yleisöstä sanoikin, että kuului sinne asti se tömähdys..ja kuuluu kyl yleisöstäkin kohahdus. Tuomarikin kysyi viel seuraavana päivänä että saiko se kipeää kun melkein hajotti kepit. No eihän tuosta tiedä. Menin kyljet läpi mut ei se näytä reagoivan, käytiin potkuttelees hihnas ja vapaalla, on juossut pihassa. Aamulla juoksivat potkurin vierellä vapaana ja Ii riehui Kukin kanssa..Kaiken varuilta oon pitänyt sillä Bottia päällä vähän reilummin. No, se ratahelvetti alkoi tuosta kepeiltä. Pari hyppyä keppien jälkeen joista toises jää mun selän taakse ja hyppää sen väärin päin ja seuraava ärsytys on lentokeinu. Se on toinen peräkanaan lentokeinu (ed tuli siel lempääläs). Mutta joo, sit loppu meni aan kera ihan ok. Eli saatiin onnistunut aa. No sitten ne plussat. Mä sain alun taas omasta mielestäni onnisutun niinkuin suunnittelin. Kroppa kohti ponnistuspistettä...JA..tadaa...mä muistin katseen :) Sitä mä en muista kuinka nopeesti siirsin sen takas Iihin, mut lähtökohta oli se että mä muistin ja tein :) Pikkasen olis voinut mennä tiiviimmin..eli pikkasen tuli kaarretta mut muuten oon tyytyväinen. Mua ei taaskaan näy ihan aluks. Kepit pujotteli kohti seinään loppuun asti, puomi meni hyvin, niinkuin on aina mennyt. Otin sen tahallaan hitaasti ja pidin sitä siellä pikkasen kauemmin. Keinun jälkeen saatiin onnistunut ohitus putken suun ohi ja sit se aa onnistui, vaikakkin hitaasti.

Kisa C

Alku oli meille siinä mieles hankala että oli heitti voimakas ohitus putken suun ohi. Mietin tarkaan miten rytmitän itteni ja sain sen ohi, tosin videolta huomaa että Ii kyl kattoo tuota ekaa putkea, mutta sain ohi..Oon pikkasen jäljes puomille asti ja sit puomilla ylösmenolla tapahtui jotain. Sivusilmällä näin että se hätkähti ja stoppasi ja luulin sen jopa lyövän leuan siihen mut videolla tuo tapahtuu tosi nopeesti. Moni muukin koira teki jotain ihmeellistä ja tultiin siihen tulokseen että kun tuo aurinko häikäisi tuota puomin ylösmenoa niin se hämäs koiraa jotenkin. En tie luuliko Ii esteen loppuvan siihen missä valo loppuu ja teki hätäjarrut kun lensi keinultakin..vai mikä oli. Onneksi ei kuitenkaan mitään kammoa tullut. Muurin palikat kolahti ja sitten olikin vuorossa aa. Ja sieltä tultiin ilman lupaa ja korkeelta. Otti kontaktin joo...Ohan tuo aa antanut viitettä että ongelmia tulee. Syy on mussa, tien sen mutta silti. Mä en oo koskaan jättänyt rataa kesken kontaktien takia..tää oli nyt eka kerta. Mä mietin, että olisko pitänyt suoraan lähteä pois vai miten sen tehdä niin että koira ymmärtää mistä on kyse. Vai ymmärtääks ne koskaan? Otin sit uusiks ja lähdin sit pois. Harmittaa silti sillä loppurata olis ollut sellanen minkä olisin halunnut kokeilla..eli loppusuora pelkkää leikkausta. En viitsinyt sitten toimia vasten "sääntöjä" vaikkei tuomari puhunutkaan mitään että pitää lähteä pois jos jotain korjaa, mut eiks se kuulu hyviin tapoihin...Ja jos jotain sapetti niin mua. No sit ne plussat...joo, putken ohitus, onnistunut puomin alastulo..siinäpä ne :(

Kisa D

Ongelmakohta alkoi keppien jälkeisestä putkesta. Mä näin että Ii alkaa sen rytmin että kattoo mua ja haukkuu, joten lähdin viemään tahallani sitä yli putken suun..jolloin jäin sitten jälkeen valssista minkä suunnitelin sen leikkauksen tilalle mikä sitten kusi. Ehkä mä olisin ehtinyt valssaan jos olisin tosissani yrittänyt, mut mä ajattelin että jos me nyt klaarattais se leikkaus, no ei..Mä ajauduin liian lähelle aitaa ja iitä..olis pitänyt jättää välimatkaa mutta...kaikkea ei hoksaa, ei ees sitä yhtä mikä pitäs onnistua :( Sitten plussat. Mä sain alun taas onnistuneesti. Kroppa kohti ponnistuspaikkaa ja katse...muistin senkin :) Kepeillä sain tehdä suht voimakkaan leikkauksen ilman että Ii häiriintyi, keinu otettiin sit varman päälle ja se meni nyt hyvin, ja samoin puomi otettiin pikkasen nopeemmin kuin normaalisti. Ja se mikä mua vielä ärsyttää niin varsinkin tuosta viimesestä videosta huomaa että mä koko ajan tuijotan koiraa...Tuolla femmalla oltiin sit ykkösiä, lohdutukseksi suklaata ja ilmanen startti. Voip laskea että saatiin sentään hyllyistä radat takas :D

Ja ei muuta kuin kisakalenterin kimppuun uudestaan. Iillä on vain juoksuvaara, jouksu siis jo myöhässä...nähtävästi pistävät Päkän kans yhtaikaa bileet pystyyn, joten saa nähä sit mihin startataaan seuraavaksi. Ensi vkolla onkin sitten taas kurssimuotoista opeteltavaa. Seppo Savikko ja Jerry Stenbergin yhteiskurssi. Saas nähä mitä mun kintut tuumaa juoksutekniikasta...

Huomenna Ii jää siis treeneistä kotiin, nää startit riittää sille ihan hyvin... vaikkakin nyt olis kyl aihetta treenata. Qki saa tuurata sitä huomenna..toivotaan että poika näyttää teeren munat :D

Ja...ehkäpä tässä vielä jonain päivänä meidän sinivalkoiset esteet tulevat esiin tuolta lumihangesta..Aidan siivekkeistä näkyy jo päät..samoin kepeistä joku 20 cm.

osataan, ei osata, osataan....

2011-03-01T09:21:00.003+02:00

Lauantaina paineltiin sitten Qkin kanssa näytelmäharkkoihin. Teemana a´la häntä :) Edistystä oli tullut huimasti. Saatiin omat liikkeet tehtyä nätisti, häntä vaakalinjalla. Kokeiltiin myös liikkua ryhmän (ei meitä ollut kuin 4) mukana ympyrässä ja ihan hyvin se meni kun oli reilusti väliä muihin koiriin. Omat liikkeet sujui siltäkin osin nätisti eli kun kaarreettiin reunan kautta missä muut odotti vuoroaan ni häntä oli hienosti vaakatasossa. Noh, niinkuin agilityssäkin, niin näissäkin harkoissa toteutui "ahneella on paskanen loppu". Sanoin sitten lopuksi yhdelle hiilerin omistajlle (uros siis kyseessä) että tuuppa ihan meidän perässä tuo rinki. Ei me päästy kuin pari askelta ni Qki kattoi että kuka helvaton äijä hänen perässään tulee ja niin nous häntä niinkuin pystykorvalla :D Ehkä tuo oli vähän liikaa tähän treeniin. Seisomiset menee hienosti edelleen ja pöydällä olo ei tuota ongelmia. Nyt oli vielä oikein luonnestestaus meneillään kun kasvihuoneen katolta valui ihan yhtenään lunta alas. Yksi joutui lähtemään kesken kaiken pois kun koira alkoi ressata mutta Qki pojalla vaan heilui häntä. Ei se edes varmaan tajunnut mitä katolla tapahtui..tai ei vaan välittänyt :) hiano poika.

Sitten olikin lennossa koiran vaihto. Qki kotiin ja Ii kyytiin. Läksittiin siis epiksiin.
Epikset olivat pienet, vain jäsenille suunnattu ja ratoina mölli ja ykköset. Kisailijoita oli todella vähän, muutaman käden sormilla laskettavissa..toisaalta eihän sen pitäis meidän suoritukseen vaikuttaa vai vaikuttiko...hmm..
Mä halusin ihan tarkoituksella kokeilla noita helppoja ratoja koska viimeaikoina ollaan menty niin paljon "mukkelismakkelis" ratoja että ajattelin niiden tekevän välillä ihan terää. No, en tiedä oliko omassa osaamisessa vaiko omassa vireessä vikaa..Ehkä molemmissa...en saanut millään kisafiilistä...ei jännittänyt yhtään..olo oli ihan "laamainen". Fiilis ehkä "me nyt mennään ja tehdään nää mölliradat kevyesti"..No, joo. Ehkä asenne oli väärä, aivot kävi liian hitaana, mut mikään ei vaan toiminut. Eka mölliradalle sain tehtyä kolme leikkausta..mikään ei onnannut.Kyl mä tien syynkin..mun ajoitukset oli päin peetä. Yksi niistä oli putki, kaksi hyppyä. Otin sit mölliradalle uusinnan ja siinä sain hyppyleikkaukset onnaan kun suunnittelin ajoitukseni uusiks mut putki ei onnistunut edelleenkään.
Ykkösluokan rata oli kans kiva..aika helppo, vaikeaksi sen teki meille puomi, jonka alle oli laitettu putki , ja ensin tietty mentiin putkeen ja hypyn kautta sit puomille. Me ollaan joskus syksyllä treenattu sitä aan kautta ja silloin meni nappiin koko ajan. Puomilla en oo treenannut ja eipä se sit ekalla yrittämällä onnistunutkaan...niinkuin ei taaskaan leikkaukset...ja aalta loikattiin. Otin sit vielä ykköset uusiksi ja sitten meni tuo putki-puomi tsydeemi täydellisesti...vahinko?...mutta edelleen putkileikkaus ei onnannut. Myöskin nappasin koiran kainaloon aalta. Voi huokaus. Jäi kyl sellanen fiilis että ollaanko me koskaan tehty yhdessä mitään. Justiin kun tuntui kurssilla että ei kait me ihan aivottomia olla niin nyt taas tuntuu että ei me taidetakkaan osata.

Eilen läksin sitten sjoelle, ensin Trickteamille iltapäiväteelle ja kattomaan pikku Huldista joka oli jo iiiiso tyttö <3 Menin sit eka hallille omatoimiharkkaan ja meillä oli seurana siellä omasta ryhmästä toinen pari. Hyvin riitti tunti kun vuoroteltiin :) Mutta joo..treeneistä. ..Mä olen aikoinani aloittanut iin kanssa targetilla..en koskaan (tai ainakin yritin) antanut kädestä makupalaa, aina oli target jossain. En ees tie misä vaiheessa se on jäänyt pois ja namit ovat alkaneet tulla kädestä...mutta nyt sitten noiden episten jälkeen alkoi aivot taas työskenteleen ja tuumasin että target saa luvan liittyä joukkoon :) Otin sitten whiskey-leikkausta targetin avulla, myöskin niitä hirvelivirveli liikkeitä missä olin kurssilla myöhäs ja kyl ne nyt tuntui sujuvan hyvin. Ehkä tilanne oli eri...sain liikkeen tehtyä rauhas ja kunnolla. Otin myös pelkkää suoraa..pari putkea...väliin hyppy ja paahdettiin vaan suoraa..targetille..ja Iihän paineli :) Muutaman virheen taas muistin vasta kotona..se mun katse....oli taas koirassa...:( siksiköhän se aina haukkuu mulle kun tuijotan sitä entistä intensiivisemmin...:D
No ite harkois sitten meni asiat suht kivasti. Loppusuorat oli joissakin pätkissä vähän "ei niin linjassa" joten Ii sit paineli targetille välillä vähän ohittaen. Putkileikkaus onnistui ihan kelposesti. Kepit saatiin tehtyä hienosti tooosi voimakkaalla leikkauksella kun target oli keppien päässä ja yritin saada samalla omaa liikettä jätettyä jälkeen ja vietyä sivulle päin. Onnistui :) Nyt pitää ottaa teemaksi vähän noita pitkiä suoriakin kun oon muutenkin sen kans kuin kärpänen paskassa...en pääse etiäpäin.
Hyvä mieli, parempi mieli :)

Kaivanpa muistojen...

2011-02-23T10:28:00.002+02:00

...syvyyksistä meidän viimeiset kisaradat. Lempäälä siis kyseessä...tammikuu. Mä en tarkoituksella linkittänyt niitä aikoinaan, kun mua ärsytti muutama kohta mille en itekkään keksi selitystä miksi tein niin kun en tutustunut niin rataan. Eka kohta oli just se ihme hirvelivirveli pyörähdys minkä teen jälkeen kepit-putki "ja sit se"..Nyt kun oon kattonut tuota videota muutaman kerran niin ehkä se nyt ei niin hirveen karseelle näytä ;) Se ongelma missä hylly otettiin oli "putken jälkeinen elämä"..en siis kerinnyt sinne hypylle ja takuttiin siinä kunnes Ii hyppäs sen väärin päin. Nyt jos osaisin tuon whiskey leikkauksen varmuudella..olisin voinut jopa kokeilla sitä..eli vienyt toiselta puolen putken..jättäytynyt tahallani vähän jälkeen ja leikannut...En tie olisko se ollut yhtään parempi vaihtoehto mutta varteen otettava..Muuten ihan ok rata. Toka rata (Harrin) oli taas muuten ok paitsi se "nolla tulee, nolla tulee" loppusuora missä Ii vetää putken jälkeen pituuden ohi ja lentokeinu.
Mutta joo, se miksi päädyin kirjoittamaan tästä kisasta oli se kun eilen postilootaan kolahti uusi agi.fi lehti. Siellä oli juuri nämä kaksi rataa, Annen ja Harrin, kerrottuna tuomarin näkökulmasta. Pystyin taas eläytymään noihin ratoihin, kun katsoin ratapiirroksen ja luin rivi riviltä tuomarien kommentit. Eka rata oli Annen ja oon itteeni hirveen tyytyväinen, koska tajusin sen aika lailla Annen silmin :) myöskin Harrin rata meni melkein nappiin Harrin ajatusten kanssa...mä en nähnyt muiden suorituksia juuri olleskaan joten en tie miten paljon porukka töppäili siinä este nro 5lla. mun mielestä meillä se meni aika nappiin..ehkä vähän olisin voinut olla edempänä (oli muuten sama kuvio missä viime kurssilla olin pahasti koko ajan myöhäs). Samoin muutkin kohdat meni ajatusten kanssa nappiin, yhden hypyn otin eri kautta. Tuossa lehdessä olevassa ratapiirroksessa kepit-rengas-putki näyttää helpommalta, mut musta radalla se rengas oli suunnattu vielä enemmän putken väärään päähän. Harri mainitsee että moni koira kattoi putkesta tultua rengasta...Iihän veti kyl pituuden ohi, mut en näe siitä että vetikö se rengas sitten sitäkin..Pitää jatkossa olla tarkempi noista kun tullaan putkesta ulos.
Mutta joo, tässä siis tämä jo vanhaksi tullut rata linkki.

http://www.youtube.com/user/sleeplesshelties#p/u/1/0nmqoyQZd3o

kurssia ja hoitoa

2011-02-22T09:14:00.004+02:00

Aloitetaan meidän lemppiharrastuksesta eli agista :) Meillä oli kurssi seinäjoella, vetäjän "meidän lemppari" Jenni Leino :) Kiitokset vaan Jennille.

Mutta ite kurssista..Se meni varmaan kaikin puolin ihan hyvin. Tai se meni siinä mieles hyvin, että mulla muutama asia klikahti päässä. Mä tajusin, että mä oon ihan aikuisten oikeesti myöhäs joissakin kuvioissa. Kyl mä oon sen tiennyt, mutta nyt tien vieläkin enemmän..sekin on jo jotain. Mulla on vaan tuo mun keskuslukitus niin hyvin rakennettu, että mä en saa sitä hetkeks purettua. Niinkuin tuolla aikasemmis purnauksis jo laitoin, että mä en tajua miks mun pitää varmistaa, että se koira menee tietyn linjan yli ennen kun pääsen eteenpäin...tätä pitää nyt työstää..Vaikka mä yritän niin silti mä en saa sitä toimiin. Tää on ollut mulla aina. Esim takaaviennis niin mun aivot ei anna periksi että lähtisin tekemään ohajusliikettä aikasemmin..pakko ottaa että koira menee sen siivekkeen linjan yli :(

Jos äkkiseltään meen mieles tuota rataa niin ne mitä jäi mieleen oli taasen että Ii ei saanut skulaamaan tuota kangas Aata. Otti kyl kontaktin mutta tuli loikalla alas. Mä oon jo harkois jättänyt sen väliin, koska normi Aat meillä onnaa, vaikka tien että noita kankaisiakin on kisois. Kepit se meni yllättävän hyvin (vaikka vauhti selvästi hiipui) kun vedätin itteeni sivulle päin. Joka kerta silti meni loppuun. Hyvä Ii :) Uutena asiana meille tuli Whiskey-leikkaus. Tai kyllähän tuo leikkaus on kummitellut mua pian 17 v mut en oo ikinä saanut onnistumaan sitä kenenkään agikoiran kanssa...ja kun sen oon tajunnut niin sit oon vältellyt sitä. En oo kyl koskaan opettanutkaan sitä ja lupasin ottaa itteeni niskasta kiinni että Ii saa nyt luvan oppia sen...okei..korjataan..minä saan luvan opetella sitä :-p. Siinä kävi aluks just, niin että koira väisti alta, sitten se pyörähti väärinpäin mutta kun Jenni oli apuohjaajana niin sit alkoi toimimaan. Ja tuon laitan nyt työn alle että opin sen. Tuossa samaisessa kohdassa tuli ehkä se mun pahin takku, kokeiltiin sitä eri ohjaustekniikoilla mutta kaikkihan pikkasen meni mönkään kun olin myöhäs. Kyl ne sai sujuun, mut ei niin sujuvasti. Mä katoin videolta miten jenni kävelee mulle ne linjat miten toimia..ja sit kun katon itteeni ni silti kävelen ihan eri kohtiin..Siis...joo..häpeän itteeni. Kun yritän muistaa ne monet asiat, kropan suunan, kädet, katseen, niin nytkin kävi niin että en edes tiennyt miten käskytän koiraa. Ei ollut ajatustakaan sanonko "taakse"käskyn vai oonko vaan hiljaa keskittyessäni ohjaukseen.....Ehkä tuo whisley leikkaus oli meille se paras kun sain tahallani jättäytyi Iin jälkeen ennen leikkausta :D. Loppusuora oli mun mielestä ok kun ajatellaan miten ollaan takuttu Iin kanssa noissa leikkauksissa. Kokeilin sen kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla meni ihan nappiin. Ii paineli pirkeleen lujaa..ja se on ihana kun jaksaa tehdä toistoja aina yhtä täysillä.

Tässä ekassa videossa on laitettu samojakin pätkiä peräkanaa jotta näkyy niitä eri ohjaustekniikoita mitä yritin. Alemmassa videossa on sitten leikeltu ehkä ne parhaimat kohdat radan pätkäksi niin että sain tehtyä yhtenäisen nolla radan. Mä en vaan jostain syystä saa onnaan tos movie makerissa yhtä säätöä niin ne katkokset näkyy vähän töksähtelevästi siellä, samoin kameramies vaihtoi välillä paikkaa joten piti hiukan soveltaa miten nuo pätkät yhdistää, mut aika hyvin tuo rata tuli näkyviin kokonaisuudessa :)

rata pätkissä

rata kokonaisuudessaan

Ma läksin sitten koirien kanssa Turkuun Piiran vastaanotolle. Kaikki koirat käsiteletiin ja jokaiselta löytyi kiree rintaranka. Qki oli parhaiten kunnossa, sitten Päkä ja "huonoin " oli sitten Ii. Tai ei se "huono" ollut mutta siinä näkyi agilityelämä. Eli pikkasen jäykkä kaikkialta tuon rintarangan lisäksi. Kotimatka hesen kautta ja se oli sit siinä :)

läpipaska...

2011-02-16T10:28:00.002+02:00

...jos on mahastaan läpipaska ni voiko olla päästään :D:D Mä alan epäillä itestäni tätä...tiedot mitkä imen itseeni täytyy tulla jostain reiästä ulos..Vai kuinka monta toistoa vaaditaan että mä muistan mitä mulle sanotaan.
1. Miksi tuijotan koiraa koko ajan, kun tuijottaisin sinne/sitä linjaa mitä/mihin haluan koirani menevän/liikkuvan/ponnistavan. Kun tietäs ees ite... -jostain syystä mun on vaan katottava koiraa että se menee oikein. Mulle ei ole luotu sivusilmä-katsetta..jolla voisin seurata että koira tekee niinkuin näytän siitä huolimatta että en itse katso koiraa.
2. Huomaan aina lopettavani treenipätkän siihen kun tulee virhe ja palkkaavani koiran...kun..voisin ottaa vielä sen yhden hypyn/esteen ja sitten palkata. Tää varmaan juontaa siihen että kautta aikojen on sanottu "palkkaa koira, koira ei tee virhettä" totta tuokin.. Mä luulen että oon fiksuuntunut sen verran että mulla ei mene enään käsi automaattisesti taskuun hakeen makupalaa mutta silti parannettavaa on...mä yritän jatkossa muistaa sen yhden esteen vielä...
3. Miksi aivot lentää täysin narikkaan kun pitää muistaa "vaan" muutama asia radalta. Jos keskityn katseeseen, liikkumiseen, niin sitten multa unohtuu täysin joku kolmas mitä pitää tehdä.
4. ja miksi edelleen varmistelen esteitä, jolloinka jään itse tulevilta esteiltä myöhään.

..ei kait sit muuta :D:D

Maanantaina jätin sjoen harkat väliin ja mentiin Iikan kanssa koivulahden kasvarille. Reenikaveri jäi pois joten meillä oli nyt sit superaikaa kokonainen tunti. Pakkanen huikoa pihalla 20 astetta mutta onneks aurinko oli lämmittänyt kasvarin eli siellä oli mennessä vain -2. Eikä se huimasti siitä noussut tuona aikana.
Rata koostui 28 esteestä ja siellä oli sitten tuota välistä vetoa/työntöä mitä olin toivonut. Ja toki paljon muutakin. Tehtiin rataa n. 4-5 esteen pätkis ja kun aikaa oli niin sain hioa niitä kohtia sen verran että onnistui sitten pariin kertaan ihan hienosti. Tuossa ylempänä nuo numeroidut kohdat olikin niitä missä olisi parantamisen varaa. Tunti siihen tasan tarkkaan menikin että päästiin rata loppuun asti. Paljon tuli taas tietoa..mä en tie pitäskö mun tukkia kaikki reikäni ettei tieto valu hukkaan :D Nyt vaan toivon sitä lumen sulamista että pääsis pihaan treenaan tiettyjä kuvioita ja vahvistamaan niitä..Iikkahan osaa mutta minä en.

Akan pää vähän sekaisin...

2011-02-12T21:07:00.003+02:00

Päivä ollut menoa ja meininkiä. Aloitetiin ihan sillä, että läksittiin Qkin kanssa pietarsaareen asti näyttelyharkkoihin. Ihan sen takia, että on vieras paikka, vieraat koirat ja vieras tuomari. Ajattelin, että kävelytän sen puolikuoliaaksi ennen kehään vientiä mutta eihän se sitä ollut. Lenkillä olessa taas Qkimainen olemus tuli esiin kun pyörätiellä kaikki oli muka tuttuja. Häntä alkoi vispata ja niiden luo piti päästä..mutta ei se päässyt :D.
No ite harkoista. Eka kieppi koko lauman kans oli yhtä "life is hell". Sitä kiinnosti taas kaikki muut paitsi minä..uikutti ja piipitti ja häntä tietysti tötteröllä. Noh, jätin suosiolla ison kiepin välistä ja mentiin siihen keskelle seisoskeleen ja otettiin askel kerralla.
Pöytä meni hienosti (niinkuin aina) samoin paikalla posetukset. Liikkeet meni aika vinhaa vauhtia, varsinkin kun tila oli pieni niin seinä tuli äkkiä vastaan. Mutta kun yksin liikuttiin niin saatiin aika hyvin häntä kuntoon. Sen huomas kolmiota tehdessä, että aina kun mentiin kolmion kulmaan niin häntä alkoi nousta. Sit pysähdys-häntä alas-liikkeelle, niin suijui ihan kelposesti. Ei sitten enään otettu liikkeitä koko ryhmän kanssa mutta kokeiltiin nätin Luna-tyttösen kanssa niin että molemmin puolin oltiin toisten takana ja toisen edessä niin häntä pysyi tosi hienosti alhaalla. Ja taas huomas sen, että mitä useampi toisto niin aina sujui paremmin. Tuossa on vedeopätkä yhdestä kiepistä. En tajua miks on noin huono/epäselvä kuvalaatu ja kaikenlisäks kukilta on hävinnyt vyötäröltä 10 cm. Mut ei se mitään kun multakin on hävinnyt :D ja tuomarilta :D...mutta alla kuva kukista että kyllä sillä kropassa on mittaa..en vaan tajua miksi video teki tuollasen kepposen. Kiitokset Minnalle kuvaamisesta.

Kädet syyhyää jo ilmoittaa Qki näytelmiin mutta joudutaan odotella sinne "viim ilm" päivään jotta näen pääseekö tytöt mukaan...Sais nimittäin ryhmäalea....Ei oo halpaa ilmoittaa kaikkia kolmea yhtaikaa... Päkän taival tosiaan on tänä vuonna muutenkin tosi lyhyt jos kaikki suunnitelmat menee nappii...joten siksi olis sekin kiva saada edes kerran kehään.

Sitten ehdittiin olla reilu tunti kotona kun läksin Iin kanssa epiksiin. Tarkoituksena mennä möllit ja ykköset että saadaan hiukan sitä pelkkää suoraa suoritettavaksi. Vaikka ulkomittarissa näytti asteita lähes 20 ni sisällä kasvaris oli "vain" 7 astetta..Ei paha, mutta silti mun varpaat meni nois "korkkareis" ihan tunnottomaksi. Radat meni silleen sujuvan oksti. Ekalta radalta Ii juoksi yhden aidan ohi joka oli hiukan viistosti enkä lähtenyt enään korjaan vaan jatkettiin matkaa, siitä hyl. Toinen rata (1 lka) meni toka vimpalle esteelle puhtaasti mut sitten piti kiertää aidan taakse ja ajattelin tehdä siinä niiston, niin Ii menikin mun selän takaa ja hyppäs aidan väärin päin. Olisin saanut sen vielä kiepautettua oikein kiellolla, mutta yksi lysti hyppääkö se sen väärin kun oli jo mennyt kiellon kautta. Otin sit uudestaan ja saatiin siinäkin niisto onnistumaan.

Sit kipinkapin kotiin, saunaan, lasi baileystä. Eihän se muuta tarvi kun akan silmät alkaa hortoilla ja nukkumatti kutsuu. Vielä kun teen illan venytykset niin sit oon valmis peiton alle :)

Hyvän mielen harkkoja...

2011-02-07T13:21:00.004+02:00

Vkonloppuna läksin Iin kanssa pikkasen reenaileen. Mulla oli mielessä muutama kuvio mitä halusin kokeilla, sisältäen tietysti välistä vedon ja työnnön *kas kummaa*. Aloitin ihan varovaisesti ja runsaan palkkauksen kera. Siitä sitten pidensin matkaa niin että jouduin itekki juokseen sinne aitojen välille. En tiedä onnistuiko ohjaus nyt siksi että palkkasin sitä ensin runsaasti monta kertaa (ehkä se pitäis niin opettaakkiin *vinkvink*) ja sitten aitoja oli vain kaksi niin mulla ei ollut enään kiirus sinne kolmannelle. Lopetin sitten onnistuneeseen suoritukseen jotta jäi hyvä mieli. Kontaktit oli myös pitkästä aikaa treenauksessa. Ei siinä että niistä olisi ongelmaa, mutta nykyään tulee harvoin niitä enään toistettua. Kaikenlisäks oon huomannut että joissain tilanteissa Ii valuu sieltä pois..ei aina, mutta joskus. Pelkoa siis ei ole että se hyppäis yli, vaan lähinnä jää se stoppi tekemättä. Oon itekki miettinyt mun käskytystä tai kropan käyttöä että onko se ehdollistunut johonkin semmoiseen mitä en oo ite tajunnut. Joku aika sitten harkois tuli puhetta että mä hoen aina välillä myös "alas"-käskyn kera "odota". Ja että silloin kun sanon sen odota niin Ii tosiaan pysähtyy. Pysähtyy se myös pelkällä alas-käskyllä mutta se on epävarmempi. En siis tiedä missä vaiheessa oon heittänyt sinne loppuun myös odota-sanan. Indianille tuo odota-sana on aika ehdoton jo ihan kotioloissa. Monesti ihmettelen kun se on jämähtänyt johonkin niin huomaan sanoneeni jollekkin toiselle odota ja Ii sit on pysähtynyt.
Nyt sitten harkois menin kaikki kontaktit niin että sanon sen odota-sanan vielä ja tosi hienot pysähtymiset tuli, ja juuri oikeaan paikkaan. Keinu mentiin hienosti ja Aa mentiin hyvällä vauhdilla alas asti. Kepit mentiin suhteellisen hyvästä avokulmasta sisään, mutta nyt pitäs vähän ottaa itteään niskasta kiinni että harjoittelis vähän taas kaarien kera noita kaikkia pujo-kikkoja. Vedättämistä Ii kestää todella hyvin, jättäytymistä todella huonosti..

Ma iltana sitten läksittiin sjoelle harkkoihin. Plaah...voisi tarkentaa että kuuden minsan harkkoihin. Meitä tais olla koko ryhmä paikalla joten treeniaika oli sit mitätön. Mutta ei se mitään. Jäi hyvä mieli. Tällä kertaa ei ollut välistä vetoja tai työntöjä. Kepeille sain vietyä aika kivasta avokulmasta ja se onnistui joka kerta....putken ohitus onnistui joka kerta...ja leikkaus hypyllä onnistui :)..ainut mikä takkusi oli kun hypyltä piti mennä puomin alla olevalle putkelle, joka siis sijaitsi vähän kauempana..niin Ii kiipes puomille pari ekaa kertaa. Mutta sitten se jo varmaan tajus että mihin pitää mennä ja sekin alkoi sujuun. Tuntui taas vähän turhalta ajella harkkoihin mutta kyllä sen kestää kun saa lämpimässä hallissa treenata. Nyt pitää vaan alkaa toivoon että lumi sais kyytiä jotta pääsee omalle pihalle. Sitten Ii jääkin pois ryhmästä ja treenaillaan takapihalla...joten "sula lumi sula".

Voehan savu....

2011-02-02T12:56:00.002+02:00

...Ma oltiin siis sjoella harkois. Meillä oli tosi kiva rata, tarpeeksi noita välistä vetoja/työntöjä joten ei tarvinnut ite kikkailla sinne mitään...mutta...ei sit taidettu kertaakaan saada onnistumaan noita vetoja :( Mä en muista oliks meillä radassa kaks aitaa vierekkäin ja sit kolmas oli "eripäin" ja siit lähettiin liikkeelle pitkälle suoralle..No, eihän Ii kääntynyt välistä sit millään. Sitten kun sain se välistä ja seuraavalle hypylle ni mä olin aivan liian jäljes kun olis pitänyt jo heittää se sinne kolmoselle..Mä joko meinasin juosta sitä siivekettä päin tai sit Ii kääntyi jo 3 hypyn jälkeen muhun päin että mihin mennään..Se menee nuo rivissä olevat aidat niin nuollen (mikä on tietty upeeta) mut ne ei sovi mun motoriikalle ja nopeudelle..taiko hitaudelle...Mä NIIN alan inhota tuota ohjauskuviota että mun on pakko pian keksiä siihen joku toinen systeemi...tai sit haen vuoden kivi ja kirves tyylisesti sen sieltä välistä ja valssailen joka kohdassa >:-(...tympii. Tais muuten olla eka kerta kun mun piti hetki seisoa paikoillani kun kiehuin...en siis Iille vaan lähinnä omalle osaamattomuudelle. Myöskään toisin päin tää ohjauskuvio ei onnistunut nappiin..Lopuksi kylläkin. No jottei ihan mennyt persiilleen treenit ni kyl sieltä jotain hyvääkin löytyi..putken ohitukset sujui ja mitäs vielä...ei niin kait mitään :D

Kotimatkalla poikkesin sit kattomas pieniä belgin pentuja..tai leonbergiltä ne lähinnä näyttivät. Noin "pieniä" belgipentuja en ookkaan nähnyt livenä joilla on korvat viel poskilla :D Sulkkuja oli, mutta kuten sanoin...oon niin roturasisti ettei tullut pentukuumetta :P
..ja kotona sitten mua haisteltiin varmaan puoltuntii putkeen....

Guggelson pitkästä....

2011-01-31T08:57:00.003+02:00

..aikaa agiharkois....mutta aloitetaan eka Iikan harkoista.
Eli viikko sitten ma läksin jo tuntia etukäteen treeneihin. Sain yhden harkkaryhmäläisen mukaan, jotta ehitään tehdä vähän enemmän kuin mitä normi harkoissa ehtii. Marialta sain vinkin että kokeilla noita välistä vetoja neliön muotoisella hyppyrykelmällä ja sitähän oli pakko päästä kokeileen. Kyllä siinä muutamia takkuja tuli aina silloin tällöin, mut pääsias ne sujui hyvin.Lähinnä sain rauhas treenata oman kropan käyttöä tuossa tilanteessa kun ei ollut mikään hirveän hoppu sinne seuraavalle hypylle. Samalla kuviolla kokeilin sitten sitä välistä työntöä ja se sujui samalla mallilla..Lopuksi piti sitten tietysti kokeilla sitä kolmen hypyn verran (hypyt siis rivissä) ja tulihan se takku melkein koko ajan. En tie miten tuosta neliöstä kannattais lähteä liikkelle niinkuin jatkoa ajatellen...Ii jätti koko ajan keskimmäisen hypyn välistä. Lopuksi laitoin niitä hiukan eri linjoille ni johan alkoi onnistuun.
Itse harkkatunnilla sitten hyödynsin muutamassa kohdin tuota välistä vetoa. Ja voi sissus että tuotti hankaluuksia.Vaikka mulle hoettiin koko ajan. että käsky aikasemmin ja mä tosiaan luulin avaavani turpani aikasemmin, ni ei...silti sanoin sen liian myöhään. Mutta joo, kantapään kautta opin ja sitten se napsahti tuonne kalloon, että se välistäveto-käsky pitää siis tulla ihan aikuisten oikeesti jo siinä vaiheessa ennen kun Ii edes ponnistaa hypylle. Ja silloin kun sen sanoin ajoissa niin Ii tuli hienosti välistä.
Kepeille viennissä kokeilin voimakkaita leikkauksia Iin takan ja ne meni tosi kivasti. Nyt vaan hokasin että lähestulkoon nuo voimakkaat leikkaukset on tehty silloin kun tullaan avokulmasta sisään....nyt pitäs saada sitten leikattua samalla lailla toiselta puolen tullessa......joten ei varmaan muita ihmeellisyyksiä sitten harkoista.
Treenien jälkeen Ii pääsi vuorostaan hierojalle ja tyttö oli ihan normikunnossa. Pienen pientä joo, mutta ei mitään kummosempaa.

Eilen pääsi Qki-Oswald sitten pitkästä aikaa harkkoihin. Ollaan taidettu joskus syksyllä viimeksi ottaa sen kans agia. Joten kun ei ole mikään paniikki treenata sen kanssa niin mentiin ihan mielen virkistämisen vuoksi. Ii sai jäädä kotiin kun on tänään harkat. Alku oli tietty vähän hankalaa..jos pitäs Iin kans muistaa, että ohjaa äläkä oleta, niin Qkin kanssa olis pitänyt olla viel tarkempi. Eihän poika tajua edes valssia kunnolla :D Kepit oli pikkasen unohtuneet..tai tiesi idean, osas mennä oikein sisään, mutta ei kestänyt ensin yhtään mun irtoamista, tuli kaarien alta tai yli. Pikkuhiljaa sitten sai juonesta kiinni. Samoin jostain syystä rengas mentiin kehikon läpi useasti. Muuria hypättiin ekaa kertaa medikorkeuksilla ja siitäkin lenteli ensin palikat, kun poika ponnas ittensä sitä kautta yli, mutta sitten sujui ongelmitta. Lähinnä mentiin ihan suoraan päästä päähän ja kun sitten väliin kokeilin aitoja hiukan eri kulmista niin eihän poika niitä tajunnut, miksikä oliskaan kun ei oo opetettu kuolleita kulmia (paitsi putken kuolleet kulmat se osaa ;)) Myöskään kontaktejahan Qki ei oo vielä kertaakaan mennyt. On huvittavaa radalla kun niitä ei tarvitse yhtään varoa että koira pongais kontaktin vääränä esteenä...musta lähinnä tuntuu että Qki ei edes tiedä että nekin on suoritettavia esteitä..ehkäpä pikkuhiljaa vois alkaa opettaa..*huoh*..
Huvittavaa oli huomata parissa kohtaa..toinen itse asias näkyy tuossa videolla..miten poika tajus korjata virheensä. Tuos ekas radanpätkäs laitan siis Qkin putken suulle, josta sillä on suora näköyhteys muhun. No, poika päättääkin oikasta ja tulee siis putken ohi melki puoleen väliin putkea jolloin kun vähän "mökötän" sille kävelen pari askelta kohti niin johan osaa mennä takas putkeen. Sama oli yhdessä kohdin lähtöä...tuli ekan hypyn ohi ehkä n. metrin verran ja ehdin älähtää "äh" ja ottaa pari askelta että vien sen takas paikoilleen, niin siitä oikein näki että se kattoi hyppyä ja mietti...ja sitten se kiersi hypyn taakse ja hyppäs sen uusiksi :D Harmi että kuvaaja ehti katkasta videon, kun näki että suoritus epäonnistui...oli tosi huvittavan näköstä. Mä olisin vielä ymmärtänyt, että se hyppää sen hypyn väärin päin mutta että osas kiertää sinne taakse....:D Mutta joo, sain onnistuun muutamia valsseja sen kanssa ja jopa persjätön..osas siis tulla sille puolen kun halusin. Tuossa muutamia pätkiä Qkin harkoista.

Ollaan myös käyty koissujen kans muutamia kertoja potkukelkkailees. Kun vihdoin ja viimein sain sen kaivettua tuolta hangesta esiin. Aina potkutellessa muistaa että olipas tää kivaa, miksei tee useammin. No ekasta kerrasta sain jonkun "luunupin " kipeeks tuolta kankusta ja hartioita särki, kun piti olla kumarassa mutta se nyt oli arvattavissa. Koirat meni hienosti. Aluksi taas pientä ongelmaa, että pysytään kelkan vasemmalla puolen, mutta sitten kun Päkäkin sen vihdoin ja viimein tajus...tai suostui oleen sillä puolen niin mentiin välillä lujaakin :) Ii ja Qki osaa pitää hienosti välimatkaa kelkkaan, tai ne kulkee niin, että pitää omasta takaa puolen etteivät ajaudu kelkkaan kiinni, mutta sitten tuo pieni paholainen on sellanen mitä joutuu välillä muistuttaan ettei omista koko katua. Qkia oli varsin kiva kattoa miten sekin sai aivonsa toimimaan niin että liikuttiin hienosti, pää alhaalla, häntä alhaalla, melkein kuin aito paimenkoira :D Myöskin tänä aamuna otettiin valjaat niskaan ja läksittiin tuonne huvilatielle..ja kivaa oli :D

Mentäskös....

2011-01-22T09:28:00.004+02:00

...vaikka aikajärjestyksessä. Ma lähettiin Iikan ja kumppaneiden kanssa seinäjoella. Teemana harkat ja perään hieronta. Harkat meni yllättävän hyvin :) Rata oli sinänsä helppoa mutta vaikeutettiin sitä sitten Iikan kanssa niin että mentiin joitain hyppyjä takakautta. Näihin sain sitten treenata "ohjauksia joiden nimiä en muista" ;D mutta ne onnistui ilman takkuja kaikki :) Myöskin putkileikkaukset meni hienosti. Joten eipä sitten murehdita niitä harkkoja enempää. Käytiin sit harmaiden kera hierojalla. Mitään pahempaa ei kummastakaan löytynyt. Ens vkolla pääsee sitten Iikka vuorostaan.

Mulla on ollut Kuki tällä vkolla 3 päivää töissä. Ihan muuten vaan. Se on jännä miten se muuttuu niin eri pojaksi töissä. Se ei hauku olleskaan, vaikka kotona se on se joka on eniten äänessä(innostuu siis kaikesta). No ehkä mun työelämä on sen verran pliisua ettei siel tarvitsekkaan innostua mistään, eikä tytöt oo innostamassa lisää :D Meitä kävi sitten treffaamassa Viktor-cokkeri 12 vkoa ja vanhempi velipoika Spike. Viktor sai heti tutustumisen jälkeen Kukin pissit niskaan. EN tajua mikä idea tässä oli. Hyvin kuitenkin tulivat toimeen vaikka pentu olikin hiukan liian innokas välillä :
Myöskin Spike sai iloisen vastaanoton, mutta sitten Kuki päättikin muuttaa käytöstään ja häntä nous pystyyn sekä murinaa kuului aina silloin tällöin. Noh, siinä veihees kun Kuki iski kulmurit Spiken leukavärkkiin ni poika joutui kyljelle lötköttelemään muutamaksi minuutiksi. Tais tehdä vähän poikaa noloksi kun se sitten siitä läksi kahvihuoneeseen löhöileen ja tuli vasta kun Spike oli poistumassa. Sitten taas Spike oli tietysti maailman ihanin kaveri.
En tie onks nää uros vihottelut nyt johtuneet siitä että kun tullaan sen reviirille niin pitää vähän "esittää" kovista. Pitäs päästä johki uroskylään kattomaan miten se reagoi toises paikkaa.
Viktor kävi vielä toisenakin päivänä kattomassa Kukia vähän pidemmän kaavan mukaan. Ja oli kyl hienoa nähdä miten Kuki osas leikkiä pienen pennun kanssa. Vaikka näytti että hermot välillä menee ja sanottiin Kukille että komenna nyt pikkasen pentua, niin Kuki vaan sitten myötäili kropalla niin että pentu ei päässyt suupieleen roikkuun :D Sitten kun meni meni liian kovaksi niin Kuki läppäsi tassulla pennun kumoon ja murisi..ja jopa piti sitä tassulla kumossa. Sitten päästi pennun ylös ja pentu istui hetken.."okei..mä oon kiltisti". Hienosti osas näyttää pennulle että nyt riittää silmille hyppely.

Lauantaina Kuki siis vietti työpäivän mun kanssa ja läksittiin sieltä päin sit suoraan näyttelyharkkoihin. Tällä kertaa meillä oli aikaa tehdä pieni lenkki, jonka varrelle poika sai "toteuttaa itseään" :) Pihassa piti jo kyllä ekan kerran murista kanssatreenaajille mutta paremmin meni ite harkoissa kun viimeksi. Toki meitä ei ollut kuin 3 (ehkä paree sekin) eikä näkynyt velipoikaa mailla halmeilla ;))..
Ei ollut sitä karmeaa ininää ja vouhkaamista joka suuntaan mitä viimeksi. Paikalla seisomiset menee hienosti, pysyi asennossa vaikka tullaan kopeloimaan maahan. Samoin pöydällä seisoi hienosti (niinkuin aina), nyt meni hampaiden katselmus paremmin kuin viimeks. Sovittiin että nostaa vaan ylähuulta pikkasen ja sitä aikaa sit pidennettiin pikkuhiljaa kun ehittiin tehä kierroksia. Ainoa mikä on onkelma niin liikkeessä tuo häntä. Mä sain jopa pöydän jälkeisen liikkeen (ed takas) sujumaan hienosti mutta sitten noi yhteisringit ja kun vähänkin mennään ryhmän ohi ni johan nousee lipputanko. No, me työstetään sitä. mä_ en_ anna_ periksi. Huhtikuussa on toivon mukaan koitos ja siel sais sit poika esiintyä hienosti, hope so..Mutta sitä ennen reenataan kyl kaiken maailman harkat ja toivon mukaan mätsärit ilmestyis kuvioon kevättalvella.

vielä kakkosia :)

2011-01-17T11:17:00.003+02:00

..mutta ehkei kuitenkin ikuisesti ;) Sen siitä saa kun uhoo :D No ei se mitään, tavoitteita pitää olla eikä mua harmita yhtään..pitä vähän saada luotua paineita itelle..
Ensin täytyy taas todeta, että toistamiseen kiroan nuo ajomatkat. En saanut juurikaan nukuttua yöllä ja aamulla rattiin niin kuin olis ollut krapula. Yksin ajelua sitten 3.5 h per suunta..ei kiva. Halli oli ihan ok, mutta kyllä siellä ehti tulla kylmä. Vaikka olin pukeutunut hyvin niin silti kotimatkalla hartiat kertoi, että olin jännittänyt niitä kylmyydestä nähtävästi koko päivän, kun alkoi pirusti särkemään.
Kisailijoita meidän luokissa oli lähes 25 kipaletta. Tosi kivaa että on paljon. Alunperin vaan jänskäsin, että kuinka kova taso on keskisuomessa..ollaanko Iikan kanssa kuinka hännnillä (no aika hännillä oltiin tuloksen kanssa ;)) mutta nou hätä...ei siel porukka tehnyt puhtaita ratoja kuin muutamia. Tokalla radalla kun lähdettiin ihan viimesten joukos ni oli kaks puhdasta rataa tehtynä....Radat ei olleet vaikeita, ne oli tosi kivoja (vaikka pelkäsin etukäteen) joten en tie sitten miksi tulokset oli huonoja..sattuiko sit jokaiselle niitä "pienenpieniä virheitä ja erheitä". Eka rata meni silleen, että joka kohta olis voinut mennä viilaten paremmin. Mä katoin videolta suoritusta ja se oli taas semmonen suoritus, että tuntui radalta onnistuneemmalta kuin videolla. Radan toises päässä oli molemmis reunois putket kaarella ja niiden välissä hyppy...eli putkeen-hyppy-putkeen. Mä suunnittelin sen mielestäni hyvin, mut voi apua....mä en edes tajua mitä mä siel tein..minkä ihmeen pyörityksen ja miksi...ja ihan tein eri lailla kun olin tutustunut. Tai sit tuo uus kamera keksii ite noita pyörähdyksiä...;) Siinä meille meinas tulla sit takku putkeen mentäes ja ehdin jo potkaista numeronkin sinne keskelle putkea. Se hylly mikä sitten tuli, tuli tässä kuuluisassa "elämä putken jälkeen" tapahtumassa. Putki oli aan alla ja edessä viisto hyppy. Eli mentiin putkeen ja hypylle..Mun piti mielestäni ehtiä sinne ajois ohjaan Ii hypylle, mutta pitäs jo tajuta, että mä häviän kilpajuoksus Iille. Se kattoi lähinnä mua kun tultiin putkesta ja menee sitten ohi hypyn ja sen taakse ja hyppää väärin päin. Loppurata sit ok.

No toinen rata oli sitten Harrin suunnittelema, ja ihan kiva (mulla on joku trauma vuodelta kivi ja kirves kun oon ollut kolmosis sen radalla ja tais olla pikkasen vaikee). Kepit, rengas sivulla viistossa, ja putki kaarella kulmassa, jonka jälkeen enään kolmen esteen loppusuora. Se oli se, mikä tuotti mulle ongelman. jos olisin vienyt kepit "normaalilta" puolen, mä olisin joutunut kiertää hiukan rengasta ja ehkä ohjannut Iin väärään päähän putkeen. Toinen vaihtoehto oli sit tehä voimakas leikkaus ennen keppejä (joka onnistui taas:)) ja viedä ne "väärältä" puolen jolloin rengas menee oikein mut sit tulee putkelta leikkaus. Noh, kun ekas radas meni vähän takuiks tuo putki niin pelkäsin sitä nyt tietty...Se meni ihan hyvin, pientä jarrutusta huomasin Iikas, mut se meni, jolloin mä aloin sisäisesti kiljuun, jee, se onnistui, jee, se meni putkeen..NOLLA....NOLLA....ja samas mä mietin että missähän mun pitikään olla niin Ii paahtaa pituuden ohi...ja taas..."putken jälkeinen virhe". Tää tais tulla nyt meille selväksi molemmilla radoilla mistä oli puhe Janitan radanlukuluento kurssilla :) Eli korjasin sit tuon pituuden jonka jälkeen oli keinu ja Ii otti siinä lentokeinun. Se juoksi sinne päähän ja lensi, jolloin otin uusiksi ja lopuksi vika hyppy. Ilmeisesti tuomarilla kävi pieni kömmähdys (videolta ei näy tuomaria mutta sanoivat että tuomari ei näyttänyt hyllyä) koska tuloksissa meillä oli sit kuitenkin 10. Sehän olis pitänyt hylätä tuosta keinun uusimisesta. Mutta samapa tuo nyt mulle...mulle se oli joka tapaukses hylky.
Mä yritän saada tuolta uudelta kameralta nuo suoritukset koneelle ja tänne, vielä en onnistunut..arg...mun pitää hiukan lukea opusta näköjään ensin.
Mutta joo, ainut mikä harmittaa on se että ei oikeen harmita yhtään..jos joku pitää harmittaa niin tuo helekutin pitkä ajomatka ja kylmässä olo. Mutta nyt taas voi kattella kisoja kun tietää mihin luokkaan pitää ilmoittaa....:)..mut ehkä me ootellaan nyt kevättä...luulen ma :)

Sitten meidän ihanaan poikaan :)) Janne on aina tuumannut että se on vähän homppeli...jos se olis ihminen..En tie voiko koirat olla. Kuki tykkää kaikista pojista.....paitti....velipojasta..
La olin koirien ruokinta luennolla ja sen jälkeen oli sit näyttelyharkat. Meillä meni syksyllä tosi hienosti harkat, samoin mätsärit. Huomasi selvästi että on vähän ollut paussia treeneis. Noh, meni niin viime tippaan että ehdin vaan hakea kukin sisältä ja lähteä matkaan. perilla koira autosta, suoraan keskelle harkkoja omalle paikalle. No, Kukihan vaan kiehnas ja riehaantui ja uikutti ja piipitti ja jokaisen luo olis pitänyt päästä. Sit mä oon aina ollut ilonen kun se ei merkkaile..niin nyt sitä pissaa tuli varmaan 2 litraa lorottaen sinne tänne (oma vika kun en pissattanut sitä pihalla mut kyl sen pitäs jaksaa pidättää)Kaikki oli taas niin ihania ja poika meni s-kirjaimen muotoisena "lipittäen" jokaista mahollista....kunnes sen pääkoppaan kolahti..appajee...velipoikakin on täällä. Voe sitä kurkkuääntä ja häntää. Mä meinasin haljeta kiukusta. Meidän ei edes kannattanut kiertää sitä rinkiä kun häntä oli kaarella koko ajan. Kävelin sitten omaa pikkurinkiä siinä keskellä..askel aina kun häntä on alhaalla. Pöydällä kopelointi meni hyvin ja seisominen. Hampaiden näyttö selvästi otti nuppiin ja piti kiristää huulia :) Maassa seisominen onnistui.Siinä häntä on hienosti alhaalla, mutta liikkeet taas. En päässyt kun askeleen kerralla...ja varsinkin kun mentiin reunan ohi missä muut oli niin häntä nousi. Noh,onneksi ehdittiin ottaa sit toisen, kolmanenkin kerran kierros ja neljännellä alkoi sit näkymään vaikutus että ehkä tää tästä. nyt pitää vaan saada taas reeniä reenin perään että viitsin mennä sen kanssa kehään.
Sitten tultiin meille Heidin ja velipojan kanssa. Ja kävihän siinä sit niin että Kuki kävi veljensä päälle..minä tietysti karjuin ja löin nyrkillä pöytään jolloin pojat erkani toisista mut sit päkä päätti että **tana täällä ei tappele muut kuin hän ja kävi vuorostaan kukin kimppuun....tai sit se ajatteli että "jee, joukkotappelu, eikun mukaan vaan".No tilanne sit rauhottui mutta tosi kivaa kun pojat on kehässä sit peräkanaa :D....tuskin maltan odottaa...

Heidi ja Binkku sit lähti ja kukkeli sai illalla testata vähän miehen elkeitä. Kateltiin olisko nartulla sopivaa tärppiaika ja päästääkö poikaa selkään. En tie osaako kuki viel ajatella niitä oikeita tärppipäiviä mutta innokashan se tietty oli. Siskoo vaan antoi vähän hammasta ja irvisteli, mut kuki on tottunut siihen että päkä ja iikka vähän "läimäyttää" mennen tullen joten se ei ollut moksiskaan. Selän päällekkin osas hienosti mennä, ja sitä ennen osas kysyä myös lupaa. Käsi piti vaan olla suojakuppina ettei tapahdu "sit mitä ei toivota" :D Noh, sitten kun laitettiin koirat rauhoittumaan niin kukipa päätti sitten vielä merkata meidän sohvalla olevalle filtille.
Mä olin kyl niin täynnä uroksen elämää tuon päivän jälkeen että voi appajee...Just johonkin kirjoitin että kyl meille voi tulla lisää poikia,niin ehkä nyt vähän mietin...Mutta ohan tuo ihqu poika kuitenkin, kaikesta huolimatta :)

ei onnaa ni ei onnaa...

2011-01-13T16:21:00.005+02:00

Seikkujoen harkat..olin pistänyt toiveen, että saisko kolme aitaa rinnan...saisin harjoitella välistä vetoa. Toive toteutui...vaikka ite suoritus ei meinannut toteutunut..ei sit millään. mä luulen että Ii oli päättänyt että varmastikkaan e tuu välistä..eikä se tullut (no vitsivitsi). Meni hiukan samoiten kun aikasemmin treenattiin koivulahdes. Eli ensin en millään saanut sitä ekasta välistä..sit aloin saamaan sen siitä ja vaikeuksia tuotti toka väli, ja kun onnistuin siinä ni sit kolmonen kusi jatkuvasti. Mä uskon että yks syy on siihen että mä pelkään mun liikkeen vievän sitä lähemmäs sitä kakkoshyppyä, joten himmailen niin että se tulee siit välistä mun luo, sitten mennäänkin kakkoshyppy niin että ollaan rinnakkain ja kolmosella oon jo auttamattomasti myöhäs. Muutaman kerran sain onnistuun niin että olin varmaan 1 ja 2 hypyn välis niin Ii sit lukee "takaperin" mun liikkeitä ja onnaa hyppään sen kolmosen mutta kun oon jäljes ni hypyn jälkeen kääntyy sit väärään suuntaan. Mä en tajua miten mun kannattais tehdä tuota...ehkä en nyt ihan viel kisois viiti kokeilla.
Meitä oli sen verran iso porukka että jippiajee...ehdittiin kerran käydä radalla, mutta menin sitten hätäsesti vielä kokeileen sen toisen "tsydeemin"..eli heitto hypyn taakse, hyppy ja välistä työntö hypyn taakse. Tän sain onnistuun tosi hyvin :) joten hyvä mieli ees siitä. Nähtävästi Ii imee noita hyppyjä tuolta takakautta ja helpottaa sitten kun saan sen työnnöllä sinne taakse..

La onkin sitten "Luonnonmukainen ruokinta"-luento. Saas nähdä podenko taas omantunnon tuskia kun syötän lähimain kuivista koirille...Jospa sieltä oppis jotain uutta.
Tarkoitus olis myös pitkän paussin jälkeen mennä guggelsonin kanssa näyttelyharkkoihin :) Pitäisi saada siltä tuo husky-vaihe pois että oppisi liikkumaan vähän nätimmin. Ja kädet ristis toivon että sais nopsaan kunnon miehekkään karvan jotta päästäs esiintymään virallisesti :)
Jossain vaiheessa mahakarvat oli viel niin lyhyet että "pilikarvat" oli kaikista pisimmät...mutta nyt ei onneksi pilikarvat enään erotu joten vattakarvat on ilmeisemmin kasvaneet :))

Su onkin sitten kakkosluokan vimpat kisat Lempäälässä :) Näin olen päättänyt. Tarkoitus olisi nousta heti ekassa, ja jäädään sitten nollakoiraksi jos onnistuu...mutta kyllä meille kelpaa se luva-serti myös tokasta radasta :)) Heiiii....pitää vähän olla kilpailumieltä ;)

2011-01-04T19:13:00.002+02:00

kirjotetaanpa vielä tänne blogiinkin tuo meidän mettäseikkailu vähän intensiivisemmin kuin tuonne naamakirjaan..
Juu, läksittiin siis kera koirien mettälenkille. Otettiin käyttöön moottorikelkkareitti, joka vie sitten eräälle yksityiselle "puunhakkaus"tielle..joka vie taas laajalle hakkuualueelle. Tuolla ei juuri koskaan kukaan ajele..ellei ole mennyt puita kaateleen. Varon silti aina tuota hiekkatietä kun tullaan metsästä..eli käsken koirien odottaa kunnes saavat mennä sille tielle.
No, Päkä the äkänä sai jonkun vainun 50 m ennen tuota tietä..siitä näki heti että joku tarttui nenään...se sai tietty jalat alle..jäi kuitenkin haisteleen ennen sitä hiekkatietä. Tuli käskyllä hakeen makupaloja ja taas läksi eteenpäin. Ajattelin että siitä on mennyt jänis tai muu metsän eläin. Sitten päästiin hiekkatietä eteenpäin (mulla on ehkä jotain inkkari-viettejä;)) ja katselin jälkiä ketä on mennyt meitä ennen. No, siinä näkyi tällä kertaa auton jäljet..ja mietin että onkohan se siellä "toisessa päässä" edelleen, mutta mennään nyt etiäpäin kuitenkin..siinä samassa mä näen kun joku musta möykylä vilahtaa mun selän takaa koirien keskelle...dreeveri tutkapanta kaulassa...
No ensinhän tietty säikähdän sitä, että käykö se koirien päälle (onko uros ja käy kukin päälle) vaiko lähteekö ajamaan niitä takaa. En tie sit kauanko tuollainen mettäkoira ajaa koiraa takaa jos koira lähtee paniikissa juokseen karkuun... No, se tuli selväksi ettei varmaankaan kimppuun käy, mutta "päälletuloa" oli kuitenkin liikaa, koska hyppi ja riehu ja kävi koirien suuhun asti...Meillä tietty koirat säikähti tuota käytöstä..joku tulee keskellä ei mitään ja alkaa hyppiä suuhun ja selkään ja ties mitä. Mä sain ensin Indianin napattua valjaista kiinni..Sen verran tunnen koiriani että tien mikä tilanne-mikä järjestys on laittaa koirat kiinni...ja sit meni tietty hetki ennenkun käsi ojentui kukiin. Ei oo ollut viel tilannetta että Kuki on irti ja joku tulee säikäyttämään, joten en tiennyt lähteekö läiskiin vai jääkö meidän kanssa. Kuki kyllä varoi sitä ja kiersi sitä kauemmas, mutta ei onneksi mennyt paniikkiin että olisi karkuun lähtenyt. Päkä sitten...se antoi tulla tuutin täydestä sille dreeverille. Ajoi sitä takaa ja huusi sille varmaan perkeleet ja kaikki muut kirosanat. Mä tietty pelkäsin sitä että jos Päkä sitä oikeesti nappaa että antaako se sitten takasin ja sit ei oo kiva... No, siinä "ryömiessä" maassa ja selvitellessäni hihhoja näin että se dreeveri pari kertaa juoksi mun hanskan ohi (joka rytäkässä tippui) ja yritti ottaa sen suuhun. Mä sitten myöhästyin ja se otti sen ja juoksi muutaman paskarallin ympäriinsä...Ajattelinkin jo että vieköhän sen isännälle että tässä sulle saalis.
Täs voi tietysti satuilla ja miettiä että oliko Päkä niin viisas pitämään dreeverin kauempana meistä muista että saan laitettua koirat hihnaan ja otettua vierelle..no mene ja tiedä..;D
Joku aika sitten seisoin siinä toimettomana ja mietin, että mitä helkuttia teen siellä keskellä ei mitään jos se koira juoksee paskarallia meidän ympärillä koko ajan. Meteli oli tietty aika hirmunen kun koirat haukkui sit minkä kerkes. Tilanne ei olis ollut niin kaaottinen jos se olis ollut ihan rauhas...haistellut koirat läpi ja vaikka kulkenut vierelle, mut se oli ku perseeseen ammuttu karhu.
En tie kauanko siinä seisoin ja mietin soitanko jannelle vai mitä, niin huomasin että matkan päästä metsästä tuli mies piippu suussa ja sulka hatussa. Se yritti sit ottaa koiraansa kiinni, mutta arvakkaa vaan saiko sen :D Oikeen tyypillinen tapa juosta koiran perässä ja luulla että pärjää sen vauhdille...mä menin sit kyykkyyn ja ojensin käteni ni koira tuli heti luokse ja sain sitä pannasta kiinni. Setä sit tunki sille hihnan ja mä totesin vaan että onneksi ei käynyt puolin eikä toisin vahinkoa..en tie sit tajusko..kait se kiros vuorostaan mut kun olin sotkenyt niiden mettästyksen..
Läksin sit takasin päin kotiin..meni vähän fiilikset, ja epäilin että olisko se tullut hetikohta jälkiä pitkin perässä. Onneksi koirat kulki ihan normisti takasin päin..annoin kuitenkin hihnojen roikkua perässä että saan niihin tallattua jos se dreeveri tuleekin perässä. Kukaan ei vilkuillut taakse paniikin omaisesti joten nou haard fiilings :)
Pari päivää enne tota mä huomasin mettässä, että joku isokenkänen oli kävellyt puoliksi mun mettälenkin. Koirat haisteli tosi tarkkaan koko reitin ja mä mietin ja kirosin silloin että kuka kehtaa käyttää mun reittiä.En tie olisko samainen mieshenkilö ja koira....ja nyt saa sit pelätä että joku tulee joskus vastaan jonkun mettäkoiran kanssa...No, eipä nuo metsät oo mun joten mitäpä valitan..

Eilen sit alkoi agiharkat seinäjoella. Siit onkin aikaa kun ollaan siel viimeksi harkattu. Mikäs sen mukavampaa kun olla lämpösessä hallissa :)
Meidän ryhmässä on kaiken tasosta koiraa, luulen että Iikka on ehkä "pidimmälle edennyt" jos mietitään kisataustaa..Rata oli sitten enemmänkin helpohko meille, vaikka kyllä silti saatiin virheitä aikaseksi. Keksi sinne sitten vähän leikkauksia sun muuta jippoa joten saatiin vähän vaikeutta rataan.Ehtinee vielä yksiin harkkoihin ennen vuoden ekoja kisoja...

Kun Joulu on ohi..

2010-12-28T14:57:00.005+02:00

...voi bloginkin uudistaa ja poistaa "joulukuteet".
Eilen käytiin sit Iikan kans karistamassa joulukinkut vyötäröltä koivulahdes.
Teemana oli välistä vedot sekä myös välistä "työnnöt" :) Ei radasta sen kummemmin. Jotkut kohat onnistu paremmin kun toiset, eniten sitten testailtiin tuota välistä vetoa. Alku tuotti hankaluutta...sain Iin hyppään kyl hypyn, mutta se että saan vedettyä sen välistä mun luo niin olikin jo hanakalampi juttu. Saatikka että saan siihen perään toisen samanlaisen ohjauksen, ja viel kolmannenkin. Onneksi en lentänyt selälleni. Kyl se lähti sujuun kun tahkosin ja tahkosin mutta vaatii vielä treeniä ja tarkempaa keskittymistä multa missä kohin sanon jo Illle käskyn "tulla välistä". Sama aitarykelmä tehtiin myös sitten toiselta puolen..ööö..."päällejuoksuna"? Se itseasias onnistui paljon paremmin..viimenen hyppy teki ekoilla kierroksilla ongelmaa, varmaanin oma käskytys jo alkoi hiipumaan kun tiesi että se on viimenen.
Nyt kun vaan pääsis omaan pihaan testaileen ja treenaileen noita ohjauksia että ne jäis tuonne takaraivoon, ja että tunnistaisin kisoissa nuo kohdat missä voi niitä hyödyntää.
Treeneis oli jännä taas huomata miten mä sain taaas aivot sekasin..tajusin kyl että koiran linjat on ihan eri molemmin puolin, mut silti en tajunnut..menin ihan sekasin noissa ohjauksissa..Sitten illalla kun luin pukin tuomaa kirjaa niin huomasin jokaisen sivun alalaidassa että olin ohjaamassa Iitä tuolla hyppyrykelmässä (ja tässä vaihees päätin pistää kirjan pois) ja sitten mulla vasta tavallaan naksahti päässä että ai niin joo...välistä vedossa mä "heitän" sen aidalle ja vedän välistä kun taas tää toinen "juttu" oli että mä "heitän" sen aidan taakse ja "vedän" sen aidan yli...niin simppeli juttu mut ei vaan mennyt kaaliin harkois mitä eroa noilla on. Nyt sit olis tavote että muistan käyttää noita oikeis kohdis jotta Iille vahvistuu noi merkit ja se tajuaa mitä niillä merkeillä pyydän siltä..
Ens vkolla alkaa sit sjoen harkat kerran viikos. Kisakalenteris sen verran muutosta että meillä piti alunperin olla vasta maaliskuussa seuraavat kisat mut mä nyt sit läksin paleleen Lempäälään tammikuus. Onneksi ei ole kuitenkaan maneesi, joten ehkä pärjään siel perinteisillä toppavaatteilla....
Muuten koiruuksille ei kummempaa...valtakunnassa kaikki hyvin.

Rauhallista Joulua kaikille ystävillemme

2010-12-20T09:56:00.004+02:00

Tuhat tiukua hännässään lähti peikko, tuo joulua etsimään.
Suuri toivomus rinnassaan kulki metsään, hämärään.
Painoi posken lumeen pehmeään, mikä taika siitä syntyikään,
valo syttyi pimeään, tuoden lämmön sisimpään.
Tuhat tiukua hännässään, peikko onnen hehkussaan sai hangen kimaltamaan, löysi näin
Joulun onnenmaan.

agia, uintia..

2010-12-15T11:53:00.003+02:00

..sitä hesan reissu siis sisälsi..
Läksittiin siis kera hela familjen Hesaan. Jannella oli kurssi, joten me "muut" päästiin sit siivellä mukaan. Päiville tietty pitää keksiä ohjelmaa kun J istuu koulunpenkillä, joten tälläkin kertaa päätin sit sisältää päiväohjelmaan agia.

Varattiin ma päivälle Sporttikoirahallista tunti treeniaikaa ja kouluttajana toimi Seppo Savikko. Meillä piti olla Karon (shokki-kriisi) kans yhteistreenit mutta ne peruuntui viime tipas ja näin ollen oltiin sitten Iin kanssa kaksin. Tunti hujahti taas niin että en meinannut uskoa kun Seppo sanoi että 5 min jäljellä... Paljon jutskattiin, kerroin niitä yleisimpiä mietteitä. Otettiin sitten alustavasti työn alle "jaakotus" sekä sisäänpäinkäännös..vai oliks se sylkkäri..vai onks ne samoja..arg...
No jaakotusta kokeiltiin ensin toisin päin ja sitten toisin päin. Ja taas ilmeni mun motoriikkahäiriö toisin päin :D ..samoin kun kokeiltiin tuota toista ohjausta niin toisin päin sujui paremmin kun toisin päin. Mietittiin sitten että mitä yhteistä niillä on, ja Seppo tuumas että ainakin nyt nää ohjaukset toimi paremmin mun vasemmalla kädellä. Jaakotus sujui siis vasemmalla kädellä näyttäen paremmin (eli niin että koira menee mun oikeelta puolen) mut sit kun näytin sen toiselta puolen niin siin kävi just niin että Ii otti kiellon...tarkkasilmäisenä Seppo huomas että mun toinen käsi heilahtaa kuitenkin toimettomana, jolloin Ii olettaa että liike tulee olemaankin valssi. Sitten kun tein saman liikkeen niin että tarrasin toimettomalla kädellä housuista kiinni niin kuvio onnistuikin ok. Nää uudet kuviot on vähän sellasia, että jos niitä ei ees kunnolla osaa/treenaa niin näytänkö koiralle ihan ristiriitasta tietoa...Myöskin mun "minikoira-syndrooma" otti vallan, varsinkin tuossa välistävedosta yhdistettynä siihen sylkkäriin(?). Eli taas kumarruin vetämään Iin sieltä aitojen välistä, kun voisin ohjata pystypäin tai jopa hiukan takakenossa. Kontakteja ei ollut radalla muuta kuin A, ja sen Ii meni tosi hienosti kun oli kumirouhetta. Ei siis hidastellut eikä liusutellut. Mutta joo, ei tuo ainokainen tunti turha ollut, laittoi se taas miettimään asioita.

Ma iltana sitten pistettiin koirat päiväunille ja läksittiin "jumboilemaan", herkutteleen ja hohtokeilaan :) Nyt kun tuo keilaus-sana tulee esiin myös agissa, niin pitihän sitä keilausliikettä hakea tuolta syvyyksistä, muistojen unholasta :) Mähän oon aikuisten oikeasta "Suurmestarin" tytär :)) Iskä on ikänsä keilannut (niin kauan kun terveys antanut myöden) ei toki enään vanhoilla päivillä... ja on niitä pokaaleja aikoinaan kotia tuonut. Mun lapsuus meni suurimmaks osaks keilahallis, merkkareita syöden :) Mut siinä vaihees kun jaksoin nostaa pallon ilmaan niin tulihan sitä kokeiltua. Iskä opetti "maamerkit" ja nyt ne piti myös kaivella muistista..Nyt on ollut vaan vuosia välissä toistakymmentä, etten oo keilannut joten pikkkkasen vaati taas totuttelua että miten ne askeleet ym menee.
Alku olikin vähän "joopajoota"..mutta kyllähän se sit alkoi mennä, kun tuli tutuksi pallon kanssa, ja oppi tulkitsemaan tuon radan maamerkit. Ja niinhän siinä kävi että akka voitti ukon aika ylivoimasesti :) Mutta joo, pointtina se, että tässäkin huomasi kuinka tärkeää on se käden vienti/liike että ohjaus menee oikeeseen suuntaan..sinne läks pallo mihin sen ohjasin...niipäniin..

Ti päivälle olin sit varannut ajan Hyvinkään koirauimalasta.
Meidän koirat ei oo mitään vesipetoja, toki ne ui kun ne altaaseen laittaa, mut ei ne sinne ite nätisti tipsuttele. Kukista heräs kyl pieni vesipeto esiin..se oli ehkä "rohkein" meneen sinne altaaseen, vaikka kotona juokseekin karkuun kun näkee pelastusliivit. Mä sain jopa viimekiepillä sen juokseen ite altaaseen ilman hihnaa niin että se käveli mun edellä altaan toiseen päähän ja sieltä sit otti pari juoksuaskelta ja teki oikein kunnon hypyn sinne veteen :D En tie säikähtikö itekki sitä molskahdusta koska toista omaaloitteista loikkaa ei enään tehnyt. Päkä meni suht hyvin altaaseen, toki pienellä hihna pakotteella ja pyllyn työntämisellä. Ii oli sit hankalampi tapaus... se ei kertakaikkiaan tajunnut miks pitää uida. Ui kyllä hienosti mutta haras vastaan minkä pystyi. Meillä oli uittaja varattuna, mutta ohjasin itekki sit altaan reunalta aina jotain..ja taisin loppujen lopuks olla yhtä märkä kuin kaikki muutkin. Harmi että paikka on noin kaukana..sais totuttaa koirat useamminkin veteen/uimaan...Toivon mukaan tuo Närpiön uimala toteutuu ajan kanssa..
Siinä koiria föönaillessa katoin Indianin pohjavillaa, joka sit alkoi repsottaan sieltä täältä. Mä vähän epäilinkin että se tiputtaa sen Päkän jälkeen ja niin kävikin. Oon sitä vähän nyppinyt kuivana ja kyl sieltä on sitä irronnut, muttei vielä mitään tupsuja. Nyt kuitenkin tuo vesi irrotti sen täysin reisistä ja uskon että kun siihen illalla kamman upotan niin on sit kolmaskin koira kalju. Eli nyt voi harmitus poistua kun en ilmoittanut koiria Kajaaniin ja sit on ollut mietinnässä tuo Turku muttei tarvi nyt sinnekään lähteä sitten "kahdesta" syystä ;) En sitten tie mikä on meillä seuraava näytelmä..Vaasa tai Tampere, mutta nekin on epävarmoja koska jos Päkä on astutettu/pennut syntyneet niin en usko että uskallan muiden kanssa liikkua ainakaan noissa isoissa näytelmissä. Meillä viimeksi penikat sairasti niin sitkeen ripulin joten se riitti mulle kertalaakista. Enään en haluu kokee samaa.
Katoin myöskin Kukia siinä sen uidessa, noustessa altaassa että voi jestas mikä anorektikko se on edelleen. Joten taitaapi taas olla uuden ruuan valinta edessä..tai lisäruuan. Mä en kyl saa tuohon poikaan millään massaa :(

agia,agia ja agia..

2010-12-06T16:09:00.006+02:00

Aloitetaan ekasta agista..seinäjoen kisoista. Sinnehän lähdettiin asenteella, että kolme puhasta rataa..suomeksi, kolme nollaa. Pelottavan lähellä ne olikin toteutua, mut ehkä silti piiiikkiriikkisen hyvä ettei toteutunut.
Mä en tie tuleeks muille sellasia fiiliksiä, että kun menee radalla niin se saattaa tuntua tosi kamalalta, sitten kun kattoo videolta niin tulee fiilis että no onneks se ei näyttänyt ulospäin kovin kamalalta. Johtunee varmaan siitä, että kuinka hyvin osaa pongata sieltä ne puutteet. No mulla kävi sit toisinpäin. Radalla tuntui suurimmaks osaks hyvältä, mut sitten kun katoin videolta niin voi kökkö taas miltä se näytti. Oli siel paljon hyvääkin mistä oon tyytyväinen, mutta sitten niitä harmittavia juttuja mitkä aina toistuu ja toistuu..käsi nousee, vastasta heilutetaan ja myöhässä olevia ohjauksia.
Mä olin luvannut itelleni että teen jokaiseen rataan leikkauksen, ne meidän "kauhut" mitkä aiiina takkuaa. Samoin kaikenmaailman vippaukset tuntuu tekevän mun psyykkeelle hallaa :D Niitä on vaan pakko uskaltaa tehä, onnistui tai ei. Mä sanoin ennen ekaa rataa kavereille että rukoilkaa, että ne onnistuu ja mä en tie oliko se "huohahdus" se aamen-sana kavereiden porukas vaiko yleisö säikähti kun kiljasin Iille "HYVÄ" kun eka yritys onnistui, videolta nimittäin kuuluu joku huohahdus :D Mut joo, ekalla radalla mun kädet pysyy suht hyvin alhaalla. Eka moite itelleni on aa....Mä oon ruvennut vapauttaan Iitä aikasemmin, ettei se jäis kukkiin sinne harjanteelle. Tuo "kangas-aa" on meille tosi paskamainen kun ii tulee sen niin hitaasti, niin sitten se lähinnä liususkelee sitä porras portaalta. Mä olin kattovinani, että tulee kunnolla kontaktille mutta sitten videolta sivusuunnasta huomaa että loikkaa tosi korkeelta. En tie johtuisko siitä että näyttää edestä erilaiselta kun on pitkä kaula ja viel puikula pää niin näyttää olevan alempana mitä oikeesti on. No enivei...sit normiin tapaan saatan sen tosi lähelle putkeen jolloin en ehdi tehä persjättöö ja Ii meinaa kulkeutua väärälle puolen puomia...mut jotain positiivista, mä olin varautunut tähän, joten tiesin tarkkailla sitä ja ehdin antaa tietä jotta pääsee puomille, mut sit olin ite väärällä puolen puomia. No sit olin suunnitellut molemmin puolin kummin vien putken. Mä laskin et mun kävely vei melkein 5 sek mitä menetettiin ajassa..huono valinta, mut eipä haittaa...mut sit se ärsytys..mä jäin jälkeen jolloin Ii kääntyy mua kohden ja mä heitän sitä vastasella..Ja mä tulin siihen tulokseen, että juuri silloin kun heitän vastasta niin mun kädet nousee eniten kohti taivasta.. Aika kuitenkin riitti kolmanteen sijaan ja puhdas rata niin sillä sit eka luva :)
Toka rata...se tuntui radalla koko ajan sellaselta veitsenterältä...olin aina pari askelta jäljes kuin halusin..Putken kohdalla jäin vähän jälkeen ja en tie johtuiko se sit siitä että se 5-6 este väli kusahti. Ja täytyy sanoa että en tie miks tuli ohi...Mut olin mä silti tyytyväinen rataan, ei saa olla liian ankara itelle ku ei kerta kaikkee osaa :D Ajallisesti vaikka tuli tuo kielto niin Iillä oli siltä toisiks nopein aika, vaikkei se nyt hirveesti lohduta (mut pikkasen kuiteskin ;)

Vika rata oli agilityrata. Mun hermot pantiin heti aluks koetukselle, putken ohitus toiseen päähän missä myös aina takutaan..ja sain sen onnistumaan :) Toinen oli putkee ennen leikkaus, vaikka Ii siinä ehtikin jo kysellä...ja sitten putken jälkeen sain sen kääntyyn oikeeseen suuntaan . Nää teki tosi hyvän fiiliksen. Aalla tuli sitten sama juttu että sivusta päin katottuna Ii loikkaa tosi korkeelta. Samoin pussin kohdalla mulle tulee ajatuskatkos..tajusin viimetipas että ai niin, siel on vielä hyppy. Sama tuo keinun vapautus näyttää videolla tosi rumalta :( ..ja sitten pujon jälkeen mun käteen tarttuu joku ylempi voima :D Kuitenkin nollarata ja sijotus kolme jälleen. Sillä sitten kakkosten toinen luva :)
Tässä nää radat...mietin eka että laitanko ees esillem varsinkin ton radanluku luennon jälkeen :D mutta joo, anti mennä...siinäpä nuo. Ii on kuitenkin ihqu vaikka mamma töppäileekin.
http://www.youtube.com/user/sleeplesshelties#p/a/u/0/vKFD9aEHclw

Kisojen jälkeen mulla oli ilo päästä Miiran vieraspunkkaan. Kiitokset Miiralle ja Huldalle kivasta illasta, johon tietty kuului rentouttava sauna, pitsaa ja sipsiä :)

Aamulla sitten hallilla klo 07, silmät sikkurassa. Onneksi työtehtävät antoi mahollisuuden kattoa kaikki minit ja medit ja se tekee tosi hyvää. Fiiliksellä että paljon on viel osattavaa, mutta myös niin päin että ei me nyt sieltä joukosta varmaan erotuta ;D. Rataa tehdessä ehdin sitten myös "tutustua" siihen itekki ja miettiä miten veisin Iitä...sitten oli kiva verrata miten muut veis :) Paljon näki hienoja tekniikoita mutta sitten kyllä tuli fiilis että miks ihmeessä toi teki noin (virhe)..eli ehkä sitä jotain osaa kuitenkin ajatella :D Uskon että oltais suoritettu Iin kans nuo radat ihan siinä missä muutkin, ei nyt ehkä niin hienosti/taiteellisesti mutta perusmeniningillä.

Tänään sitten päivä jatkui Janita Leinosen "radanluku-taito"-luennolla. Tuli ihan sellanen fiilis että mun "elämä" , agi sellainen oli siellä tapetilla, mut ehkä en ollut ainoa ;) "Leikkaus"-sana kummitteli aika uuseesti ja varsinkin se teksti että kun ei osata leikata ni tehään sit myöhästynyt valssi, ai miten niin kuvastaa just mua... :D Aina kun sanottiin että yleisin virhe mitä näkee radalla on......niin mä löysin itteni sieltä kategoriosta..dääm....:( Mutta joo, oli siel sit paljon sitä positiivistä kategoriaa mistä myös pongasin itteni, eli juuri niin että joku juttu ei toimi ja sit sitä vältellään ikuisuus kun helpommalla pääsis kun opettelee sen jutun, ja siinä näin silmissäni plagaatin missä luki "pia + leikkaukset" :D eli onneksi oon ottanut niskasta itteeni kiinni ja yrittänyt treenailla niitä leikkauksia ja jopa uskaltauduin tekeen ekaa kertaa kisois...ja vielä puhtaasti :D Sitä en tie toimiiko ens kerralla :))
Nää on vaan sellasia juttuja että pitäs joku olla koko ajan niskan takana huohottamassa että ne tosiaan jää mieleen, mut ehkäpä ne pikkuhiljaa..
Nyt hetkonen taukoa agimaailmasta..about viikko..mä luulen että ens yönä koirat vaan vilistää mun silmis...

Pikaista..

2010-11-30T13:35:00.002+02:00

..treenimuistelua.
Koskahan oon viimeksi harkoista kirjoittanut...eipä sen puoleen, ei aina jaksa kirjoittaa "ihan hyvin meni"...mutta raapustetaan jotain.
Qki on päässyt kerran tuuraamaan Iikkaa. Laitettiin ihan "laimeeta rataa" pojjalle ja ihan kivasti meni. Mutta ne putket..ah..ne on niin ihania. Vaikka kuinka pidin kroppaa eri suuntaan ja liikkeet vei eri suuntaan ni se päätti että menee putkeen. Joten ei siitä enempää :D:D

Iikan kans ollaan oltu joitakin kertoja "pirun kylmissä kasvareissa". Mitäköhän niistä kertois...
Viime vkolla treenailin aa+putki tsydeemiä..eli putki aan alla niin että molemmat päät tyrkyllä heti ylösmenon vieressä. Ensin ei onnannut kun lähetin sen paikoiltaan (siis että itekki vaan seisoin)..Iikka sai sähköiskuja :D:D Aina kun sanoin käskyn se meinas nykästä liikkeelle mut kun en liikahtanut se jäi silläkin vaan nykäisyksi. Sitten otin sen liikkeestä. Aa-tsydeemin vastakkaisella puolen oli myös putki. Eli aloitettiin putkesta putkeen systeemillä, lähinnä valssailin siellä välissä ja sitten mentiinkin välillä aalle. Oli aika hieno fiilis kun se meni aina oikein. Yritin pitää koko ajan oikeaa ohjausta yllä ja nähtävästi ii osas lukea oikein..tai mä osasin näyttää johdonmukasesti :) Siitä oikein näki kun se tuli putkesta ja kattoi jo seuraavaa putken suuta, ja sit se menikin sen aan mitä käskytin. Aika hyvä fiilis...mutta joo..en nyt niin pahvitahvo oo että luotan satavarmasti siihen etä ekois kisois onnistuu tai että edes seuraavis harkois.. Mutta mä oon päättänyt silti kokeilla jos radalla löytynee vastaava härveli. Sitäkään en tie, enkä usko että sama onnistuis heti puomilla..Mutta näitä pitää nyt alata treenaan kun ovat taatusti keväämmällä edessä.

Eilen sitten läksin sjoelle jo aamusta viettään haipakka pikkujoulua ystävien kesken. Ja mitäs pikkujouluun kuuluu...no tietysti pitzaa, nachoja, juustokakkua, karkkia...sen verran tuli ähmittyä että illalla nukkumaan mennessä alkoi jo etoa. Pelattin "pikkasen" Wiitä...sen verran pikkasen että nyt on koko oikea puoli armottoman kipeä. Hyvä kun sain auton vaihteet vaihdettua. Oli sen verran kova miekkailu :) Tonttukin kävi, joten ollaan ilmeisti oltu kilttejä.
Kiitos vielä kamuille, Miira, Essi, Anu sekä pikkuiset tontut Hulda ja "sintti".

Seinäjoelta läksin sit suoraan ajaan koivulahden kasvariin..reeneihin. Seurasin auton mittaria miten pakkanen laskee ja aika hyvin se 100 km säteellä laski..23-->12.
Näin ollen pystyttiin sitten vetään radanpätkää. Olin tehnyt kouluttajalle toiveen että putken ohituksia...ja sitten muutamassa kohden halusin kokeilla leikkausta veikkei ne ratapiirrokseen niin sopineet. Radassa oli varmaankin 2-3 (?) putken ohitusta. Mä toivoin, että töppään heti ekassa putkessa ja niinhän mä tein. Ja kyllähän se syy selvis ja sen oon itekki tiennyt, että lähden liian äkkiä eteenpäin jolloin en pidä Iikkaa mukana/otteessa ja se menee mun selän taakse. Mahdollisesti oon huomaamatta opettanut sille jonkun ohjaus"virheen" jonka se voi lukea että mun selän takaa pitää vilahtaa putkeen. Eli ohjeeksi juuri se mitä tienkin...se vaan että saan sen tonne aivokoppaan kisaradalla...mut mä luulen, että mä ehkä nyt saan sen sinne, kun siitä mulle sanottiin.
Sitten leikkausta..mä sain pienen vinkin mitä tehdä aina ennen leikkausta..ja mä en käsitä että se "muka";) toimi. Iikka meni joka kerta oikein sen jälkeen kun tein "sen". Nyt vaan pitää muistaa sekin kisaradalla..olis niin paljon muutakin mitä pitää muistaa *huoh*
Mut oli taasen sikakivat harkat. Mun aivot vetää varmaan täysillä koko ajan, koska mä oon aina iltasin ihan loppu "näiden" harkkojen jälkeen :D:D Ei sen puoleen, ne on just niin hyvät kun vaan toivoa voi.
Nyt sitten oottelen innoissani vkonlopun kisoja. Mä toivoisin että saisin edes johonkin kohtiin kokeilla jotain mitä mun "pitäis" olla oppinut :D Mä vähän lupasin itelleni että joka radalle tekasen sellasen linjan että saan kokeilla jotain, ellei se nyt ihan sitten vääristä sitä radan etenemistä.
Sitten pitääkin ruveta silmäileen vuoden 2011 kisoja. Kajaani jäi nyt pois laskuista..Kuki ja Päkä on karvattomia ja epäilen että iikin tiputtaa siihen mennessä. Sinne ei viitsi lähteä paleleen pelkän yhden ratasuorituksen takia. Joten silmäillään sitten jotain lämpösiä helleja alkuvuodesta..

Nyt muistan...

2010-11-20T15:42:00.002+02:00

..miksi en aikoinani kisannut talvella...Yksi kisapäivä riitti muistuttamaan siitä, että ei enään kiitos kylmään halliin, saatikka maneesiin. Mä just eilen menin kisakalenteria läpi ja muutaman kevätmaneesin pongasin mut nyt kyl meni harkintaan..ehkä tää jäätyminen unohtuu kevääseen mennessä..mene ja tiedä.

Läksin siis huonosti nukutun yön jälkeen ajeleen kohti Noormarkkua. Unta silmissä ehkä parisen tuntia, kello soimassa klo 05 sekä yksin ajelua sitten parisataa kilsaa per suunta. Noh, onhan se aina tiedetty että agi ihmiset on pöhköjä.
Tällä kertaa ei jännittänyt paljoa. Oli aika levollinen olo, johtuisko sitten siitä, että oli muutenkin väsy. Tuomarina Kari Jalonen. Radat oli molemmat agiratoja ja täytyy kyl sanoa että toosi helppoja, vaikkakin nyt onnistuttiin ne töppäykset tekeen mut silti. Olin jotenkin varautunut kauheisiin pyörityksiin mut mut...ekassa radassa esteitä 16, tokaa en enään muista.

Meidän luokasta oli jäänyt pari pois joten oli vain 5 koiraa, ja me sit startattiin vikana. Lyhyesti ja ytimekkäästi..hieno rata..melkein nolla. Kontaktit meni hyvin. Aa sujui paljon nopeemmin kuin psaaressa viikko sitten. Keinu juostiin ihan päätyyn, uskon että Ii luuli sen olevan puomi koska jouduin huudahtaa "odota". Mut se meni kuitenkin "kisanomaisesti". Nähtävästi silti pikkasen säikähti, koska puomin ylösmenolla selvää varovaisuutta (kippaako tääkin).
Kepeillä sain tehtyä leikkauksen takana...nähtävästi ne ei oo niitä suurempia ongelmia..mutta sitten..ja taas...ja vaikka mä kuinka rataantutustumises muistin sen psaaren radan...ota koira mukaan...älä jätä selän taakse...lähdetään keinulta, mennään viel hyppy yhdes ja sitten näen kun se vaan kääntyy mun seläntakaa ja sinne män. Väärään päähän putkea taas. Tien että olis pitänyt hanakammin pitää siitä kii, mut en silti kässää että ampuu sinne...Nähtävästi tuo putki on meille "se"...jollei tuu ongelma leikatessa ni sitten se vilahtaa mun pepun takaa sinne..**huoh*...Loppu rata kuitenkin oli taas hieno.

Toka rata sujui ihan samaan tapaan, kontaktit hienot, jopa keinu mentiin samalla rytinällä kuin ekalla radalla, eikä onneks jäänyt mitään traumaa :D Kepeillä uskalsin tehdä vielä voimakkaamman leikkauksen sisäänmenos (mentiin avokulmasta)..mutta sitten...kepit päätyivät "seinään", josta lähdettiin voimakkaasti vasemmalle ja ilmeisesti sitten ei kummankaan kantti riittänyt loppuun asti joten Ii tuli ulos tokavikasta. Korjattiin se sit siitä paikasta ja loppu sujui puhtaasti. tulos 5.33 ja sillä sija 3.
Mutta joo, huikeen tyytyväinen ratoihin, ei mitään turhaa räyhäämistä, pyörimistä, hyörimistä..kaikki meni ihan nätisti paitsi noi virheet. Hyvä mieli jäi :) Ohjaus tietysti vois olla parempaa mut toivotaan että se kehittyy pikkuhiljaa..Harmi etten saanut noita videolla..en tuntenut ketään paikan päällä, enkä kehdannut lykätä kameraa tuntemattomalle.

Mutta joo, mulla kesti melkein koko kotimatkan ennen kun lämpenin tuosta kylmyydestä.
Sitten suuntasin viel samalla reissulla VASsin hallin kautta..Siel oli pitämässä kurssia Niina-Liina Linna joten ehdin kuuntelemaan rataantutustumisen. Sit alkoi sisuskalut jo täristä niin kovaa että oli pakko lähteä kotiin ja pukata sauna päälle. Taidetaan mennä Iin kans molemmat sinne :D

Parin vkon kuluttua on sit vikat tän vuoden kisat :) Luojalle kiitos, lämpimässä, hyväpohjaisessa hallissa :) ja mikä parasta ..saadaan olla siel kakkosten joukossa.. :) mutta...sitten niitä nollia lähdetäänkin hakemaan...........