Uni

"Viime yönä" matkustettiin taas pitkästä aikaa Sarin kans laivalla koirien kera. En tiedä minne oltiin menossa, ehkä entiseen normaaliin tapaan syksyiselle ahvenanmaan reissulle. Meillä on "oikeessa elämässä" ollut aina koirat hytissä. Ite käyty shoppailemassa, syömässä ja nauttimassa pienet drinksut. Koirat saaneet levätä hytissä hulluilta humalaisilta.

Unessa ne oli jälleen hytissä ja uni alkoi siitä että makoilin jollain sohvalla aulassa kunnes huomasin että mun taskusta oli tippunut kännykkä ja hytin avain. Eikä niitä löytynyt mistään. Jotenkin tajusin heti, että joku on ottanut avaimen ja yrittää viedä koirat hytistä. Ongelma alkoihin siinä, että en tiennyt meidän hytin numeroa, saatikka missä se on. Kun yritin etsiä henkilökuntaa, sitä ei näkynyt missään. Infoa ei näkynyt missään. Laiva oli pelkkää käytävää. Jokainen varmaan on joskus kokenut sen ainakin unessa että on hätä päästä johonkin mutta ei löydä sitä paikkaa. Etsii ja etsii mutta ei löydä. Mä muistan että jossain vaiheessa pääsin hyttiin, mutta se oli tyhjä. Ei koiria enään.
Laivassa oli joku putkisto, ilmastointikanava..en tie mikä paikka se oli, mutta siellä oli paljon eri näköisiä koiria. En muista ajattelinko niin että niitä salakuljetetaan johonkin. Mutta meidän koiria ei siellä ollut. Laiva alkoi lähestyä satamaa ja meillä oli kauhea kiire päästä ilmoittamaan että ovia ei saa aukaista ennen kun meidän koirat ovat löytyneet. Sari yritti soittaa miehellensä(sakari) että kattoo tarkkaan kaikki ohikulkijat satamassa, ettei niillä ole meidän koiria mutta Sakaria ei saatu kiinni. Laiva ehti satamaan ja ovet avattiin. Seuraava vaihe oli että löydettiin Sakari satamasta ja se kertoi että joku mies oli kävellyt hänen ohitseen Gini mukana ja sillä oli ollut näyttelyarvostelu ja hänen oli pitänyt käydä jonkun tuomarin luona vielä Ginin kanssa. Näin ollen Gini oli saatu huijattua laivasta ulos. Sakari puolusteli meille ettei hän voinut tietää mitä on tapahtunut. Tiedettiin että se oli yksi koirien varastaja ja tiedettiin että peli on menetetty. Koirat oli päässeet laivasta ulos.
Seuraava vaihe minkä muistan oli se, että joku sanoi että koirat on varmaan varastettu siitoskoiriksi..pentutehtailijalle...ja se tunne kun ajattelin että mitä koirat joutuvat kokeen..pentuja pentujen jäljeen, ei tietoa minkälaises paikas ne ovat, kenellä ne ovat, miten niitä kohdellaan jne..oli kamala. Unessa oli myös Bounty ja mä muistan ajatelleeni että onneksi se on jo vanha, että sen ei tarvitse kokea huonoa elämää enään kauan. Mä heräsin siihen kun unessa itkin niin hartaasti että ei kuulunut ääntä enkä happea saanut...jossain vaiheessa lähestyin tajuntaa ja totesin että tää on unta...rentoudu. Ehdin miettiä että itkenkö oikeesti vai mitä..Mutta mun mielestä mä hengitin normaalisti, vaikka unessa se itku oli todella ahdistavan raskasta.
Harvoin palaan takaisin uneen, mutta nyt taisin kolmisen kertaa joutua samaan uneen.. Ehkäpä sen takia että halusin unen päättyvän niin että löydän koirani...
Muistan että etsin Turun kaupungista kaduilta meidän koiria, jos ne vaikka olisivat siellä..joku ulkoiluttaisi, mutta en löytänyt. Jossain vaiheessa taisin etsiä jostain maaseudultakin...Mä en muista miten uni loppui. Taisin todeta jokaisen katkoksen jälkeen että tää on vaan unta..tää on vaan unta...Mutta luulen että unessa taisin vaan etsiä koiria....loputtomiin.