Pieni Suuri Mies..

Mitäkö siis jäi käteen tästä vuodesta. Yksi ainakin se että löysin agilityyn jälleen sen kipinän mikä oli silloin vuonna kivi ja kirves aikanakin :) Se on ollut hukassa kauan aikaa...Iikan kanssa ollaan (kuten myös Qkin) opittu hirmu paljon, hirmu lyhyes ajas ja viel olis paaaljon opittavaa. Jos mun nyt pitäs kirjoittaa raportti jostain radasta, mä tietäsin mihin ohjaan, ponnistuspisteet, kengän kärjet, hartiat....mut kun mä meen radalle niin mä unohdan ainakin puolet :D Mutta mulla on ollut hyvä ope joka jaksaa huomauttaa asioista ja joka jaksaa neuvoa ja perustella asioita. Kiitos Jenni. Mulla on hienot koirat, kiitos Iikka ja Qki.

Ens vuonna keväällä aloitetaan taas reenailut ja karkelot Iikan kanssa. Voisi sanoa että ens vuoden tavoitteet on jo saaavutettu. Saadaan mennä lähtöviivalle niin sm kisoissa kuin mm karsinnoissakin. Loput onkin sitten ylimääräistä. Pääasia että saa kisailla näiden rakkaiden ystävien kera <3

Katsotaan kuinka pitkälle pääsen treenauksessa Qkin kanssa. Jännittää se aika kun molemmat kisaavat samoissa kisoissa. Tällä hetkellä tuntuu että ovat niin erilaisia Iikan kanssa. Molemmissa on ne hyvät ja huonot puolet...kun vaan muistaisin molempien vahvuudet ja "omat" heikkoudet radalla :D

Tällä hetkellä me hoidellaan 4 vrk ikäsiä vaaveja :) Iikasta ja "isä tuntemattomasta" tuli iskä perjantaina. Sininen tyttö sai kaverikseen sinisen veljen <3

Mun suunnitelmat heitti häränpyllyä "aika alkaa loppumaan " -teemalla. Progen mukaan paras päivä olis ollut pe ja la. Jostain kumman syystä meidän pieni mies halusikin olla SUURI mies, eikä enään kaivannut mamman apua :) Ei siis päästänyt mua lähelle astumis tilanteessa. Kokoero, kiinnipitämiset, ohjaamiset..ne olisivat tarvinneet siihen jonkun. Mut poika oli päättänyt että hänestä on tullut SUURI mies ja hoitaa hommat yksin.

Su iltana soitettiin sitten "tulevaisuuden"-sulholle. En halunnut missata tätä juoksua Iikan kohdalta koska olin jo siirtänyt sitä vuodella, joten lähdettiin sitten matkaan. Qki jäi nuolemaan näppejään pienenä suurena miehenä.

Sovittiin kuitenkin että Qki saa myös mahollisuuden jos vielä haluaa ja halusihan se sitten, mutta mitä suurella todennäköisyydellä liian myöhään. Nyt on vaavit sitte maailmassa. Mä löydän niistä molemmista molempien isien/sukujen piirteitä...lähinnä värimaailmasta. Sehän ei vielä kerro yhtään mitään. Ihanne tietysti olisi että 50/50 mutta aika näyttää kun koko kopla viedään testiin :) Suurekka todennäköisyydellä Qki jää nuolemaan näppejään, aikaero on sen verran suuri, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Qkille suodaan sitten se "next time" yksinoikeudella.
Nyt ainakin pieni suuri mies saa leikkiä iskää jos oikea iskä huitelee muualla. Eilen Qki makasi mun vieres sängyllä ja katteli pentuja...kävi nuuskuttamassa Iikan nenua. Äsken nuoripari juoksi pihalla paskarallia. Molemmat varmaan kaipaa sitä hulluttelua toisiltaan.

Päkä taas tuumailee että tuo naikkonen on viennyt hänen pentunsa. Katseli myös eilen pentuja kauempaa, ja jos koirasta voi sanoa niin sen leuka loksahti alas :D

Iikka ja vauvat päivähoidossa alakerrassa (yöt ollaan ylhäällä)

Tummempi tyttö, vaaleampi poika.