sunnuntai, 11. joulukuuta 2011

Pienen tauon jälkeen..

..saan jälleen kirjoittaa "ohi on" :) Olo on kuin voittajalla, vaikkei kilpailukirjaan tullutkaan merkintää :) Tätä päivää oltiin odotettu, meidän eka yhteinen kilpailu :)

Qki toimi hienosti kaikista häiriötekijöistä huolimatta. Tajusin että poika kisaa ekan kisansa niin että radan jokaisella reunalla on liikettä ja porukkaa..mukaan lukien ne koirat...ja viereisellä radalla mentiin kaiken lisäks agia. Tähän asti treenit on sijoittuneet sellasiin paikkoihin että reunoilla ei ole ketään, ja siellä on rauhaisaa kun hoon kukkarossa.

Rata oli mun mielestä mukava, ihan meidän suoritettava. Mua hihitytti kun odottelin vuoroa..meillä oli alkeellinen kivi ja kirves kauden fleksi :D Mut mä käytän Qkilla fleksiä lenkeillä jotta saan sille enemmän liikkumistilaa ettei se peitsaa. Mut me ostettiin sit itellemme palkinto, Qki sai Berran venyvän punoshihnan :) Myöskin Qkin nimi tuotti hiukan pään vaivaa kuuluttujalle. Ensin se oli "KVIK" (jösses sentään :D) sitten se oli "Kuuukie" ja tais jokseenkin joku korjata ennen lähtövivaa miten se lausutaan, mut sitä en enään kuullutkaan :D Mut kaikille tiedoksi että se on ihan persu KUKI. Q=KU


Ja sit rataan...Ensin pitkä suora jossa putki päässä. Rataantutustumisessa mua koputti musta inkkarilta näyttävä noita olkapäähän ja sanoi "kjäh kjäh"... Joten päädyin sitten ottamaan kutsuna toiselta puolen ettei mun tarvi leikata putkella. Mutta linjaus oli niin, että mun oli pakko mennä kolmos esteen toiselle puolen asti, jotta saan oman linjan suoraan putkeen. Muutoin olisin vetänyt sen omalla liikkellä pois tuosta suoran pätkästä. Qki kestää tuollaiset pitkät kutsut..nyt mietin, että onko liian pitkä ja tuleeko tokan esteen ohi..yllätys oli kuitenkin, että Qki kiersikin ekan esteen ja lähti sit tuleen oikein. Mä en tie miksi ja miten näin tapahtui. Mä huomasin, että se ei kuullut mun kutsuja eikä reakoinut mun pariin ekaan lähtölupaan. Mietin jo, että pitääkö mun vaihtaa suunnitelmaa ja haen sen toiselta puolen lähempää..En tie eikö nähnyt ja kuullut, kunnes sit nostin käden korkeelle ilman ja käännyin sitä vasten..en tie tapahtuiks täs jotain sille outoo. Oliko vaan liian kaukana ekasta hypystä..Pitää kattoa videolta jos sen näkee. Ei kuitenkaan tullut mieleenkään mennä korjaamaan noita koska meidän tavoite oli vaan mennä ja lujaa :D


Sit meidän pussi :) Se sujui, vaikkakin pikkasen hitaasti. Ekaa kertaa oli tommonen raskas kangas ja tais Qki tuumata puoles välis, että käännynkö vai en, koska vauhti selvästi hidastui ja musta tuntui että se jopa pysähtyi, mut se tuli sen kuitenkin. Mulla oli vaan tässä sähellyksessä oma paikka hukassa ja tipuin kartalta ohjaten sen hypyn väärälle puolen. Mä olin kuvitellut et se sinkoo sen pussin jolloin se tulee kunnolla viereisen hypyn toiselle puolen ja mä saan sen kunnolla ohjattua hypylle..mut nähtävästi mä jäin oottaan sitä liian lähelle kun näin että jotain tapahtuu pussissa ja sit mulle tuli kiire ohjata se loppuun ja olinkin jo sekasin missä oon.


Kepit :) Ne mentiin loppuun alusta asti, kiellon otti alussa juoksemalla ohi. Tuota epäilinkin että omasta jännityksestä en saa sitä kepeille oikein kun se aloitus on muutenkin epävarmaa ja niihän siinä sit kävi. Mutta hienoa, että meni ne kokonaan ja ilman kaaria :D

Seuraava kämmi olikin sitten suora putki minne lähdettiin keppien ja hypyn jälkeen. En oikein tie mitä tein tässä, taisin olla niin keppien lumoissa että en keskittynyt oleen ajoissa. Qki siis kiersi ja juoksi suoran putken takakautta. En lähtenyt tätäkään korjaamaan, haluttiin liidellä :D Ja loppu tämän jälkeen menikin ihan oksti. Rengas hypättiin oikein ja sain leikata viel yhdellä putkella :)


Hirmu tyytyväinen oon kuitenkin tähän suoritukseen. Saatiin kaikki ongelma esteet suoritettua "hyväksytysti", poika pysyi radalla, ei häiriintynyt mistään ympäristö tekijöistä ja se liiteli siel eteenpäin eikä jäänyt haukkumaan ja räksyttämään minkään esteen kohdalla. Kaikki rimat pysyi ylhäällä (40), kun on ollut niidenkin kanssa ongelmaa. Se treenimäärä mitä oon tehnyt sen kans on oikeesti tosi vähästä ja mä oon ylpiä itestäni ja siitä että päästiin ja uskallettiin mennä sen kanssa kisoihin :)
Yhtään ei harmittanut nuo mokat, maaliin tullessa rinnassa hykersi edelleen ne kikattavat perhoset ja ne kikattaa vieläkin...


Mutta täytyyhän aina ekoihin kisoihin liittää kyyneleitäkin ;) Iikan kans silloin menessä ekoihin kisoihin ja nyt sit Qkin kanssa tullessa. Olin niin ilonen ja onnellinen tuosta omasta pojasta ja kun sen kanssa sai kisata. Oma kasvatti pitkästä aikaa, eka poika, sininen sellainen... ja sen jälkeen tulikin sitten se tuttu "ikävä itku"....ja näihin itkuisiin tunnelmiin kaunis sininen kuva.


All it takes is just a little bit of Imagination, Keep it positive.

1 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Hyvän mielen blogikirjoitus. Olette ihania <3