Kadonneen Päkän metsästys..

..ensin hätääntyminen, sitten helpotus ja nyt kiehuu. Ei olla puheväleis Päkän kanssa. Aiheutti sellasen trauman, että kestää hetken ennen kun jaksan taas sen metkuja.
Läksittiin töiden jälkeen koirien kans lenkille. Puin heijastusliivit ja valjaat ja aattelin että lähetäänpä tätä pellon reunaa tuonne metsään meidän normaalille mettäpolulle. Okei, päästin koirat irti ja näen kyllä että kauempana _ojan toisella puolen_ on kissa heinikossa. Mä luotin siihen että ei ne tuon rämeojan yli mee..saatikka jos edes haistaa sitä. Iikka ja Qki menivät jo ohi mut sitten se kissa otti jalat alle ja Päkä näki sen. Päkä lähtikin takasin päin täysiä ja seuraavaks kun katon, että mihin se hävis niin se oli hypännyt tai yrittänyt hypätä sen rämeojan yli. En tie uiko osan matkaa vai rämpikö sen yli..siinä oli niin paljon heinää että luulen sen aatelleen olevan pelkkä oja. Ja sit se viilettää kun viitapiru kurassa ja ravassa sen pellon poikki kissan peräs ja kiljuu ku "apina".
Joo, ei auttanut kutsuhuudot ja tässä vaiheessa nappasin loput hihnoihin ettei ne yritä samaa temppua.
Jonkin aikaa ootin paikallani, eiks aina sanota että ne palaa samaa reittiä takas...ootin ja ootin. Mä kuulin kun se kilju ja haukkui mut sit se vaan hiljeni ja sit aattelin että nyt varmaan tulee takas...No eipä tullut. Ootin viel hetken ja soitin jannelle että tulee pihalle kattoon tuleeko Päkä jostain suunnasta kotiin. Läksin sit itekki tielle päin josta näen tän metsään meno kohdan ja pikkasen matkaa tietä...pelko oli että se ponnahtaa jostain tielle juuri kun siinä menee auto.
Sitten lähin uudestaan pellolle haukuttaan koiria..aattelin että se tulee kun Ii ja Qki haukkuu...ei mitään.. Tässä vaihees vähän alkoi paniikkia puskemaan. Aattelin sitten että jos Iikka ja Qki osais mennä hajun perässä, jos se on vaikka jäänyt valjaista johonkin kiinni eikä tajua haukkua. Otin sen kohdan mistä näin Päkän ja kissan menevän ja heti I ja Q lähti meneen metsään. Ei oo vaan mitenkään helppoa mennä tiheessä metsässä fleksillisen koiran kanssa..koko ajan oltiin solmussa. Yllättävän pitkän matkaa ne meni, kunnes tultiin yhden talon pihaan. Odotin ja kuuntelin ja kutsuin mutta ei mitään ääntä. En kehdannut ponnahtaa tuonne pihaan keskeltä metsää joten ei muuta kuin rämpien takasin..
Tällä aikaa Janne oli ottanut mönkijän ja kiersi sillä ympäriinsä mutta ei mitään havaintoo.
Se on kyl uskomatanto miten ajatukset ehtii vilistää päässä lyhyessäkin aikaa. Tässä vaiheessa kävi jo mieles että mihin ilmoitan että etsintäapua tarvitaan..
Mä uskoin että Päkä kyl osaa takas tältä alueelta jos eksyy, mutta sitten taas pelkäsin tuota tietä..siinä ei porukka mitenkään nopeuksien mukaan aja. Tai jos se on jäänyt johonkin valjaista kiinni, niin se ei välttämättä aamulla olis enää yhtenä kappaleena. Tuli kyllä mieleen viime talven susi ja ilves havainnot...ja kaiken lisäks tuo metsä alue on kurja kun siellä on noita suon tyyppisiä alueita. Meillä on myös koirilla nimi ja osoitetiedot valjaissa ja kaikissa pannoissa jos käy "näin". Tosin uskon että jokainen kyläläinen kyl tietää missä meidän koirat asuu jos ne irti löytyvät.
Janne kiersi mönkijällä metsässäkin mutta eihän sinne syvimpiin sopukoihin pääse. Vahti tietä että tuleeko se jostain läpi...no ei tullut. Sitten aattelin että vien Iin ja QKin sisälle ja lähden ilman niitä kierteleen. Juostessani sitten kotiin kuulen että joku haukkuu jossain. Ja kun tarkemmin kuuntelen tunnistan että on Päkä. Tässä vaiheessa tietysti suuri helpostus että se on ainakin hengis. Läksin sitten juosten Iin ja Qkin kanssa tietä pitkin kohti ääntä ja niihän se oli että Päkä oli sitten siellä talon pihassa mihin Ii ja Qki mut vei metsän läpi.
Päkä tuli haukkuen vastaan..ollen vähän sen näkönen että ketä te ootte ja mitä te täällä teette..Kunnes tunnisti mun äänen tai koirat. Tuli sitten luokse ja vaikutti ihan normaalilta. Tässä vaiheessa helpotus siirtyi syrjään tuli sellanen olo että voi ***tana apina minkä teit ja anna olla viimenen kerta..Kiehuin aivan raivosta ja pistin sen vaan hihnaan ja läksin kohti kotia. Lähellä oli etten pillahtanut itkuun...neidillä vaan kieli roikkui poskella.
Vaikkei tuota kestänyt kaiken kaikkiaan kun alta tunnin niin olipas kurja kokea tuo pelko että koira katoaa :( Ja vaikka maaseutu on tietyiltä vaaroilta suotuisampi asuinpaikka niin onhan tääläkin nuo omat peikkonsa :(
No loppu hyvin kaikki hyvin......... tosin sohvalle se ei saa tänään tulla >:-(