..poissa. Voe itku...Suukoteltiin Iin kanssa..minä annoin suukon nokkaan ja Ii aina sitten nuolaisee mua :) Ne on "nokkasuukkoja" :)) Nokkasuukkojen jälkeen ajattelin lurkata hammaskaluston..ja voi kääk...yhdestä etuhampaasta puuttuu pala. Se on melkein puolesta välin katkipoikki, mutta ei onneksi näy hermoja eikä muutakaan ylimäärästä. Reuna on siis valkoinen, mutta luulen että sitä pitää ehkä hioa himpun verran. Siinä näkyy ikävästi pieni "piikki". Ei ole hajuakaan milloin ja miten tuo on mennyt. Eilen siitä ei ainakaan kehässä mainittu, tiedä sitten huomattiinko tai välitettiinkö. Kaipa nuo tapaturmat on aika yleisiä...Olis varmaan fiksua pyytää lekuria merkaamaan tietoihin että toistaiseksi kaikki hampaat on tallella jos joksus tarvitsee jotain todistusta..
Indian oli tässä loppukesästä/alkusyksystä hirveän huono syömään. Oletin että se liittyi Päkän pomotuksesta sekä pennuista ja mahdollisesta valeraskaudesta. Nyt kävi mielessä että olisko tuo hammaskin voinut olla syynä...mutta en usko että se on kipee ollut kun ei siel mitään hermoja näy....Pitää varmaan ottaa tavaks lurkata aina silloin tällöin koirien hammaskalusto varmuuden vuoksi. No ei auta itku markkinoilla..täytyy varmaan sanoa että onneks se on harmiton pikkuhammas vaikka näkyykin parhaiten. Bounty menetti aikoinaan isot purentahampaat (2 kpl) molemmin puolin kun lohkesivat häränhännän syönnistä. Ne jo vaativat kirurgiaa....
No eilen tosiaan läksin Piipin kanssa jyväskylään. Tylsiä aina nuo ajomatkat kun yksin ajelee mutta mulla oli seurana aakkoset sekä vähän suklaata :) Harmitusta toi se että mulla alkoi illalla särkeä kättä ja se paheni yön myötä niin, että aamulla mulla särki jo hartioita ja niskaakin. Ei muuta kuin napu suuhun ja menoksi :-/ Kotimatkalla sitten selkä alkoi väsyä ja väänsin käden selän taakse tukemaan ja samalla kuuluikin "klonk"..joku ilmeisesti napsahti jossain , koska siitä lähti sitten käden parantuminen..ja samoin hartioiden ja niskan. Tosin sitten kun jokin paikka korjaantuu niin seuraava reistaa. Selkä oli jo paranemaan ja nyt sit tänä aamuna olo oli taas huono herätessä. Kait se pitää todeta että vanhuus ei tuu yksin...:-/
Kehässä meni hienosti. Olin oikein tyytyväinen Piipin käytökseen. Indian treenasi aikoinaan hienosti pöytää. Se seisoi kun tatti kun nostin sen sinne ja asettelin sen tassu kerrallaan. Se sai aina kehuja treenien vetäjiltä. Noh, unelmat kariutui kun karu totuus ilmeni näyttelyissä että ekalle luokassa olijalle ei anneta sitä mahollisuutta että koiran saa rauhas edes nostaa pöydälle vaan tuomari on samantien kädet ojossa kopeloimassa. Piippi ei tuosta tykännyt ja muutamat näyttelyt menikin vähän kökösti pöydällä :( Mä mietin että voiko se tosiaan olla kiinni siitä muutamasta sekuunnista että se saisi siinä ottaa rauhassa asennon, ja eilen sitten tuli todistettua että kyllä se nähtävästi oli siitä kiinni. Tuomari odotti sen verran että koiran sai pöydälle ja ehdin etupään asetella mutta sitten tulivat kädet kimppuun :D Noh, sekin riitti meille. Piippi oli tosi hienosti. Seisoi paikoillaan "suorassa" koko kopeloinnin :) Se yllätti vielä mut kehässä liikkumisella...meidän ongelmahan on että se napsii mua lahkeesta. Nyt se liikkui nätisti...etupään liikkeitä pitää vielä petrata ja varmaan ne siitä kehittyykin ajanmyötä. Ehkäpä siit on ollut apua kun aina silloin tällöin juoksen postiluukulta kotia. Päkä on jo oppinut että se painelee täysiä flexin päässä, ei edes vilkaise mua..Indian on ollut vähän tohkeissaan että mitä täs tapahtuu ja kun on tullut mun kintun lähelle oon saanut rauhassa karjasta...kehässä ei oikein viitsi...
Sijoitukset ja muut "arvomitalit" eivät tänään olleet tavoitteena, vaan halusin kuumeisesti lukea mitä rodun kasvattaja Indianista tuumaa, kuten myös Sunnystä. Täytyy joskus vanhenpana viedä Ii uudestaan Päivin kehään kun tyttö on aikuistunut.
Sunnuntai menikin sitten rauhaisasti. Vaikka oli hieno ilma niin meiltä jäi mettälenkki väliin. Läksin jo aamulla tuolla tiellä koirien kanssa kun kuulin että tuo kaukaisen naapurin koira juoksee jossain vapaana ja haukkuu. Noh, samantien näin kun postiluukuilla vilahtaa joku musta makkara tiellä ja häviää taas johonkin. En viitsinyt sitten jatkaa vaan ajattelin tehdä urotyön ja toin koirat kotiin siksi aikaa kun nappasin yhden hihnan ja fillarin. Suunnitelmissa pyydystää tuo olio ja kiikuttaa se omistajilleen naama hiukan ***tuksella että tässä olkaa hyvä. Noh, pienen tovin jälkeen olio ilmestyi näkyviin eikä se ollutkaan tuo naapurin koira vaan joku beaglen näkönen kiljukaula joka veti naama maassa kiljuen eteenpäin. Ei auttanut kuin antaa koiran olla ja tulin sitten kotiin ja koirat saivat juosta paskarallia pihassa. Ärsyttää kun ihmiset tuovat tuohon metsikköön noita elukoita jahtaamaan eläimiä, eikait nyt oo mikään metsästysaikakaan...
Huomenna sitten tuumailin poiketa uimaan..nähtävästi en sitten saanut ekasta uintikerrasta mitään traumoja kroppaan, vaikkei mulla mikään huikea uimatyyli olekkaan. Joku kun opettaisi pään pitämistä niin ettei niska väsy...ja sitten huomenna on taas harkat piipin kans seinäjoella.
sunnuntaina 22. marraskuuta 2009
torstaina 19. marraskuuta 2009
Pala seinää...
..on poissa. Tais olla Qkille liikaa, kun eilen ehdin vain ruokkia koirat ja käydä postiluukulla kävelyllä läksiessäni sinne uimaan. Qki ei oo kertaakaan tehnyt mitään pahaa, en nyt kyllä voi vannoa että se on se, mutta en kyl usko että Päkä ja Ii ovat mitään tehneet. Poika oli näin ollen sitten innostunut jatkamaan äiteensä tapetin vaihtoa. Tiedä sitten saako hampaiden vaihto aikaseks tihutyöt...Aika rumalta näytti seinä :(
Ja joo, uimassa käytiin. Oli aivan toosi ihanaa ja tästä varmaan pitää tehdä tapa. Tropiclandia sai vaan meikäläisen pyörryksiin...välillä olin menossa jo miesten suihkutiloihin mutta onneks Virpi ehti estää :D Illalla sit oli aika pirtee olo, luulin toisinpäin. Pistin kauratyynyn vielä harteille ja arnikat nappoon ja jaksoin jopa katsoa BBn.
Tänään sitten läksittiin valoisuuden tullen metsään. Päkä***kele aiheutti mulle sellasen juoksukohtauksen että sanonta "olis ollut halolla töitä" piti kyl paikkansa. Siel reitin varrella on jonkinlainen rämeikkö/lammen näköinen pieni vesistö, eikä meillä koirat lähe koskaan sinne. En oo käynyt siel sen kummemmin kattoos miltä se lähimaasto vaikuttaa, joten en tie onko uppoavaa vai ei, mutta jotain vastaavaa oletan sen olevan. Päkä sitten päätti olla tottelematta ja meni polkua pitkin sinne vaikka kuinka kielsin. Oletan että sai nenäänsä jonkun hajun..Jatkoin sitten matkaa ja ajattelin että kyllä se perään tulee kun lähen pois..noh, ei tullut. Ii tuli ja Qki kulki lähellä..Jäin sit seisoon ja ootteleen että se varmaan tulee kun kuulee että musta ei kuulu mitään ääniä (kahisevat vaatteet) a olettaa että oon jo kaukana..no ei tullut. Näin heijastinliivin vilkkuvan siellä rämeikössä ja sit oli pakko mennä hakeen se pois. Noh, se polku kiersi hiukan kauempaa ja mitä lähemmäs kävelin ni Päkää ei näkynyt missään. Siinä vaihees sainkin jo jalat alle ja juoksin ajatuksella että "meille ei voi käydä näin". En nähnyt sitä siis missään. Sanotaanko että kamalat ajatukset ehti laukata mielessä..kunnes joku kiljukaula alkoi haukkua mulle kun olis nähnyt kummituksen. Päkä oli lähtenyt siis oikopolkua mua kohti ja oltiin nyt asemissa että se oli mun takaviistossa ja varmaan ajatteli että joku (siis minä) oon noussut suosta ylös...ja minä meinasin saada sydänkohtauksen kaiken tämän prosessin aikana..Sananlasku "koko elämä vilahtaa silmissä" pitää kyl paikkansa, tuokin koko tapahtuma vei varmaan 2 minuuttia mutta se tuntui tosi pitkältä.
Päkä ja Qki joutuiat sitten sisälle ja Ii pääsi taasen keppiharkkoihin. Ne meni ihan hyvin kunnes päätin kokeilla toisesta suunnasta..Ei ensin tullut mitään tolkkua...se ei tajunnut lähtökohtaa olleskaan. Mä muistan että päkällä oli kans aikoinaan sama juttu. Kyl se sit onnistui mutta se oli sellasta kaarien alta yritystä että otin yhen onnistuneen suorituksen ja sitten mentiin vanhoin päin. Ja heti meni kunnolla. Sain suoristettua kepit nyt ihan suoriksi. Vauhti kyllä tippui jonkin verran joten taidan vähän nykästä keppejä viel vinoon..ei paljoa mut vähän...
Puomin treeni menikin ihan hyvin.
Nyt sit ootellaan lauantaita ja jyväshyvän näytelmää :)
Ja joo, uimassa käytiin. Oli aivan toosi ihanaa ja tästä varmaan pitää tehdä tapa. Tropiclandia sai vaan meikäläisen pyörryksiin...välillä olin menossa jo miesten suihkutiloihin mutta onneks Virpi ehti estää :D Illalla sit oli aika pirtee olo, luulin toisinpäin. Pistin kauratyynyn vielä harteille ja arnikat nappoon ja jaksoin jopa katsoa BBn.
Tänään sitten läksittiin valoisuuden tullen metsään. Päkä***kele aiheutti mulle sellasen juoksukohtauksen että sanonta "olis ollut halolla töitä" piti kyl paikkansa. Siel reitin varrella on jonkinlainen rämeikkö/lammen näköinen pieni vesistö, eikä meillä koirat lähe koskaan sinne. En oo käynyt siel sen kummemmin kattoos miltä se lähimaasto vaikuttaa, joten en tie onko uppoavaa vai ei, mutta jotain vastaavaa oletan sen olevan. Päkä sitten päätti olla tottelematta ja meni polkua pitkin sinne vaikka kuinka kielsin. Oletan että sai nenäänsä jonkun hajun..Jatkoin sitten matkaa ja ajattelin että kyllä se perään tulee kun lähen pois..noh, ei tullut. Ii tuli ja Qki kulki lähellä..Jäin sit seisoon ja ootteleen että se varmaan tulee kun kuulee että musta ei kuulu mitään ääniä (kahisevat vaatteet) a olettaa että oon jo kaukana..no ei tullut. Näin heijastinliivin vilkkuvan siellä rämeikössä ja sit oli pakko mennä hakeen se pois. Noh, se polku kiersi hiukan kauempaa ja mitä lähemmäs kävelin ni Päkää ei näkynyt missään. Siinä vaihees sainkin jo jalat alle ja juoksin ajatuksella että "meille ei voi käydä näin". En nähnyt sitä siis missään. Sanotaanko että kamalat ajatukset ehti laukata mielessä..kunnes joku kiljukaula alkoi haukkua mulle kun olis nähnyt kummituksen. Päkä oli lähtenyt siis oikopolkua mua kohti ja oltiin nyt asemissa että se oli mun takaviistossa ja varmaan ajatteli että joku (siis minä) oon noussut suosta ylös...ja minä meinasin saada sydänkohtauksen kaiken tämän prosessin aikana..Sananlasku "koko elämä vilahtaa silmissä" pitää kyl paikkansa, tuokin koko tapahtuma vei varmaan 2 minuuttia mutta se tuntui tosi pitkältä.
Päkä ja Qki joutuiat sitten sisälle ja Ii pääsi taasen keppiharkkoihin. Ne meni ihan hyvin kunnes päätin kokeilla toisesta suunnasta..Ei ensin tullut mitään tolkkua...se ei tajunnut lähtökohtaa olleskaan. Mä muistan että päkällä oli kans aikoinaan sama juttu. Kyl se sit onnistui mutta se oli sellasta kaarien alta yritystä että otin yhen onnistuneen suorituksen ja sitten mentiin vanhoin päin. Ja heti meni kunnolla. Sain suoristettua kepit nyt ihan suoriksi. Vauhti kyllä tippui jonkin verran joten taidan vähän nykästä keppejä viel vinoon..ei paljoa mut vähän...
Puomin treeni menikin ihan hyvin.
Nyt sit ootellaan lauantaita ja jyväshyvän näytelmää :)
tiistaina 17. marraskuuta 2009
Kasvia ja yrttiä..
Vkonloppu vierähti mukavasti "koulun penkillä". Tuli opiskeltua/luettua hiukan homeopatiasta sekä myös kasvi- ja yrttilääkinnästä. Mielenkiintoista kuunneltavaa ja täytyy kyl sanoa että maanantaina piti poiketa luontaistuote kauppaan :) Nyt katsellaan tuleeko muutosta tiettyihin asioihin :))) Sekä meikäläisen että koirien :)) Tuo Päkä kun pakkaa talvisaikaan vetämään jäätyneitä paskoja, ei koskaan tee tätä "ilman lunta"..joten en tie johtuuko siitä että kesäsin paikkaa tän paskan syönnin heinän syönnillä, ja kun talvella ei ole heinää, niin sit vedetään sitä itteänsä..Nyt on sit kasvikunnasta vähän "ruohoja" jos ne auttas. Tosin eilen jo karjuin sille kun Qki oli päästänyt sisälle huomaamatta ja puolikas pötkö roikkui äiteensä suusta...
Maanantaina käytiin koirien kans mettälenkillä ja sit lenkin jälkeen otin itteeni niskasta kiinni ja raahauduin takapihalle keppiharkkoihin Iin kanssa. Kepit on aika suorassa jo ja ihan hienosti menee. Mulla on se vielä valjaissa, ja heti kun se pääsee ilman hihnaa ni vauhti muuttuu viel nopeemmaksi. Alku aina hankalaa, niin nytkin kun ei olla pitkään aikaan kokeiltu keppeja, aloitus hiukan tökki, mut sitten se lähti sujuun. Otettiin myös pikkasen puomin alastuloa..ja siinä on Iin "luonne" kehittynyt selvästi. Tietyntyppistä "outoa" ilmiötä oli alkuvaiheessa puomin kohdalla..olen siis nostanut sitä onoffille, niinkuin tein päkän kans aikoinaan, Ii ei selvästi ole tykännyt tästä nostosta, en tie miksei vaikka mun sylivauva onkin aina iltasin, mutta nyt ollaan päästy siihen että se antaa nostaa ittensä sinne. Joten yks pykälä eteenpäin :) Mulla oli välissä kontaktin vieressä pöytä että saa hypätä sille ja siitä mennään kontaktille, mutta pöydän pinta on sikaliukas kun sitä ei ole viel päällystetty joten kaikki hypyt meni liukumiseen..Enkä mä saanut sellasta tulosta mitä toivoin..
Meillä on ehkä suurin ongelma se että Ii tavallaan "hylkii" (en tie onko oikea sana) mua. Eli kun se tietää esim kepeillä että me mennään niitä niin se ei suostu tuleen mun luo, vaan jos mä otan askeleenkin johki suuntaan ni se on jo menos esteelle. Vaikka kuinka houkutan sitä esim kepeillä itseni viereen, ni en saa sitä alottamaan sieltä mistä haluan, joten siksi siinä esim vielä hihna. Sama ongelma jos se menee jonkun aidan ohi, niin se ei suostu tuleen aidan taakse että otetaan se uusiksi...mä näenkin jo kauhukuvia että kisoissa se vetäsee kiellon ja mä joudun sen takia pakittaan kentän toiseen päähän että saan sen yhden siivekkeen ohi..(en tie tajusko kukaan..)mutta taas muistutan itteeni.....möllimöllimölli...
Päkä kiljui poikansa kanssa sisällä ja pakkohan senkin intoa oli käyttää hyväksi kun toinen oli aivan tohkeissaan kun näki pääsevänsä kentälle..Se syöksyi jokaisen frisbeen kimppuun ja ei tiennyt miten päin olis kävellyt...treenattiin sitten puomin alastuloa ihan nostamalla ja vahvistamalla sitä oikeaa paikkaa. Kun Päkää lähdin nostamaan ni se melkein hyppää itse jo syliin että PISTÄ MUT JO PUOMILLE...Qki puolestaan ei pääse vielä tutustuun agilityn saloihin piitkään aikaan. Poika saa kehittyä ensin valmiiksi ja sitten aloitetaan :) Toki se sai eilen pienen esimaun mitä agility on kun kaikki pääsivät Iin harkkoihin mukaan. Päkä kiljui häkissä ja Ii puolestaan "sätki" sitrispanta kaulassa. Qki sai sit jolkotella ympäriinsä ja ihmetellä sitä meteliä ja esteiden kolahduksia..Eikä se ollut moksiskaan vaikka Iin treenikaveri hyppäsi Qkin selkään ja yritti vähän.....****
Treenit meni hyvin ja huonosti :) Ne mitkä meni hyvin, meni hyvin..ainut ongelma oikeestaan oli että Ii ei kestänyt mun leikkausta ennen putkea..tosin ei sitä olla harjoiteltukaan mutta oletin että se ei siitä välitä. Lopputreeni oli pieni kaarteen muotoinen puoliympyrä ja se meni tosi hienosti..putki-muuri-pussi-hyppy-putki-hyppy. Se siis meni toosi lujaa ja itsenäisesti koko pätkän. Kertaakaan ei kysynyt vaan pinkoi eteenpäin..mun edellä. Ainoastaan viimeinen hyppy mentiin sit ohi..mut ei se mitään.
Treenien jälkeen käytiin sit hierojalla. Päkä alkaa pikkuhiljaa palautumaan vauvoista, mutta päätin että en vielä ilmoita sitä alkuvuoden kurssille..Ii oli myös hyvässä kunnossa. Selässä ja niskassa oli kuona-aine paikat, niskaosaa en tie mistä olisi tullut, mutta se selkäosa on sitä kesäistä, kun kolautti sen puiseen puutarha penkkiin..Pitäs alata miettiin sille terveystutkimuksia eikä varmaan olisi pahitteeksi tarkistaa tuota selkää kuvauksella...
Maanantaina käytiin koirien kans mettälenkillä ja sit lenkin jälkeen otin itteeni niskasta kiinni ja raahauduin takapihalle keppiharkkoihin Iin kanssa. Kepit on aika suorassa jo ja ihan hienosti menee. Mulla on se vielä valjaissa, ja heti kun se pääsee ilman hihnaa ni vauhti muuttuu viel nopeemmaksi. Alku aina hankalaa, niin nytkin kun ei olla pitkään aikaan kokeiltu keppeja, aloitus hiukan tökki, mut sitten se lähti sujuun. Otettiin myös pikkasen puomin alastuloa..ja siinä on Iin "luonne" kehittynyt selvästi. Tietyntyppistä "outoa" ilmiötä oli alkuvaiheessa puomin kohdalla..olen siis nostanut sitä onoffille, niinkuin tein päkän kans aikoinaan, Ii ei selvästi ole tykännyt tästä nostosta, en tie miksei vaikka mun sylivauva onkin aina iltasin, mutta nyt ollaan päästy siihen että se antaa nostaa ittensä sinne. Joten yks pykälä eteenpäin :) Mulla oli välissä kontaktin vieressä pöytä että saa hypätä sille ja siitä mennään kontaktille, mutta pöydän pinta on sikaliukas kun sitä ei ole viel päällystetty joten kaikki hypyt meni liukumiseen..Enkä mä saanut sellasta tulosta mitä toivoin..
Meillä on ehkä suurin ongelma se että Ii tavallaan "hylkii" (en tie onko oikea sana) mua. Eli kun se tietää esim kepeillä että me mennään niitä niin se ei suostu tuleen mun luo, vaan jos mä otan askeleenkin johki suuntaan ni se on jo menos esteelle. Vaikka kuinka houkutan sitä esim kepeillä itseni viereen, ni en saa sitä alottamaan sieltä mistä haluan, joten siksi siinä esim vielä hihna. Sama ongelma jos se menee jonkun aidan ohi, niin se ei suostu tuleen aidan taakse että otetaan se uusiksi...mä näenkin jo kauhukuvia että kisoissa se vetäsee kiellon ja mä joudun sen takia pakittaan kentän toiseen päähän että saan sen yhden siivekkeen ohi..(en tie tajusko kukaan..)mutta taas muistutan itteeni.....möllimöllimölli...
Päkä kiljui poikansa kanssa sisällä ja pakkohan senkin intoa oli käyttää hyväksi kun toinen oli aivan tohkeissaan kun näki pääsevänsä kentälle..Se syöksyi jokaisen frisbeen kimppuun ja ei tiennyt miten päin olis kävellyt...treenattiin sitten puomin alastuloa ihan nostamalla ja vahvistamalla sitä oikeaa paikkaa. Kun Päkää lähdin nostamaan ni se melkein hyppää itse jo syliin että PISTÄ MUT JO PUOMILLE...Qki puolestaan ei pääse vielä tutustuun agilityn saloihin piitkään aikaan. Poika saa kehittyä ensin valmiiksi ja sitten aloitetaan :) Toki se sai eilen pienen esimaun mitä agility on kun kaikki pääsivät Iin harkkoihin mukaan. Päkä kiljui häkissä ja Ii puolestaan "sätki" sitrispanta kaulassa. Qki sai sit jolkotella ympäriinsä ja ihmetellä sitä meteliä ja esteiden kolahduksia..Eikä se ollut moksiskaan vaikka Iin treenikaveri hyppäsi Qkin selkään ja yritti vähän.....****
Treenit meni hyvin ja huonosti :) Ne mitkä meni hyvin, meni hyvin..ainut ongelma oikeestaan oli että Ii ei kestänyt mun leikkausta ennen putkea..tosin ei sitä olla harjoiteltukaan mutta oletin että se ei siitä välitä. Lopputreeni oli pieni kaarteen muotoinen puoliympyrä ja se meni tosi hienosti..putki-muuri-pussi-hyppy-putki-hyppy. Se siis meni toosi lujaa ja itsenäisesti koko pätkän. Kertaakaan ei kysynyt vaan pinkoi eteenpäin..mun edellä. Ainoastaan viimeinen hyppy mentiin sit ohi..mut ei se mitään.
Treenien jälkeen käytiin sit hierojalla. Päkä alkaa pikkuhiljaa palautumaan vauvoista, mutta päätin että en vielä ilmoita sitä alkuvuoden kurssille..Ii oli myös hyvässä kunnossa. Selässä ja niskassa oli kuona-aine paikat, niskaosaa en tie mistä olisi tullut, mutta se selkäosa on sitä kesäistä, kun kolautti sen puiseen puutarha penkkiin..Pitäs alata miettiin sille terveystutkimuksia eikä varmaan olisi pahitteeksi tarkistaa tuota selkää kuvauksella...
tiistaina 10. marraskuuta 2009
Indian 1 vuotta...
Se päivä oli eilen :) Aika menee nopsaan, mutta onhan se aina kivaa kun pentunen kasvaa aikuiseksi, näkee mikä siitä sitten tulee/tuli..Alku on sitä ihanaa pennun tuoksua, mutta en mä kyl sitä ikuisuutta jaksa..nyt se tuli taas todistettua kun meillä on oma sekä hoidossa oleva velipoika ..pari on yhdessä täysin tuhoaltis. ...Ei siis ole pentukuumetta :D:D
Saatiin vkonlopuksi ihana lumimaisema ja kamera alkoi heti käydä :) Koirat tykkäsi. Ne tietää heti että nyt tapahtuu pallon heittoa ym...kun otan kameran :)) Eilen sitten virallisella synttäripäivällä lähdettiin aamusta metsään pitkälle lenkille, tarkoituksena tainnuttaa nuo juniorit. Myöhemmin läksin vielä Indianin kanssa kahdestaan hakkuualueelle. Sitä pitäs tehä useammin että menis vain yhden koiran kanssa. Tuntui että se nautti...tai sit vaan toivoin sitä :))Indianin synttärikuvia löytynee täältä http://picasaweb.google.com/lummepia/Indian1Vuotta?authkey=Gv1sRgCJOonfSKx4eJ-QE#
Illalla oli sitten agiharkat. Ne meni hyvin ja ei niin hyvin. Otettiin pelkkää suoraan päästä päähän. Ehkä ahnehdin liikaa tai oli sitten se oli liian pitkä kuitenkin vielä Iille..välillä onnistui ja välillä ei....ja perkule unohdin sen sitrispannan kotiin...
Sitten fiiliksiä nostattava juttu :D:D
Mä aloitan uimisen :D En oo käynyt liki 13 vuoteen vedessä. Viimeksi paka koulun luokkaretkellä, uimaaltaassa, portugalissa....Se on sista kerta. Mulla alkaa työnpuolesta oleen hartiat, selkä ja kädet jumissa koko ajan, joten jotain on tehtävä. Mä en tie johtuuks toi selkäkipu siitä että varon nukkuessani toista olkapäätä, ja vahinko lähtee kiertämään...
Mutta siis tosi kiva...oon miettinyt tätä niin kauan mutta en oo saanut aikaseksi. Nyt vaan sit ostamaan uikkareita :) Toivottavasti niitä myydään jossain tähän vuoden aikaan...
tadaa..piti tulla lisäämään et tää tilas kätevästi netistä kivan uikkarin :))
Saatiin vkonlopuksi ihana lumimaisema ja kamera alkoi heti käydä :) Koirat tykkäsi. Ne tietää heti että nyt tapahtuu pallon heittoa ym...kun otan kameran :)) Eilen sitten virallisella synttäripäivällä lähdettiin aamusta metsään pitkälle lenkille, tarkoituksena tainnuttaa nuo juniorit. Myöhemmin läksin vielä Indianin kanssa kahdestaan hakkuualueelle. Sitä pitäs tehä useammin että menis vain yhden koiran kanssa. Tuntui että se nautti...tai sit vaan toivoin sitä :))Indianin synttärikuvia löytynee täältä http://picasaweb.google.com/lummepia/Indian1Vuotta?authkey=Gv1sRgCJOonfSKx4eJ-QE#
Illalla oli sitten agiharkat. Ne meni hyvin ja ei niin hyvin. Otettiin pelkkää suoraan päästä päähän. Ehkä ahnehdin liikaa tai oli sitten se oli liian pitkä kuitenkin vielä Iille..välillä onnistui ja välillä ei....ja perkule unohdin sen sitrispannan kotiin...
Sitten fiiliksiä nostattava juttu :D:D
Mä aloitan uimisen :D En oo käynyt liki 13 vuoteen vedessä. Viimeksi paka koulun luokkaretkellä, uimaaltaassa, portugalissa....Se on sista kerta. Mulla alkaa työnpuolesta oleen hartiat, selkä ja kädet jumissa koko ajan, joten jotain on tehtävä. Mä en tie johtuuks toi selkäkipu siitä että varon nukkuessani toista olkapäätä, ja vahinko lähtee kiertämään...
Mutta siis tosi kiva...oon miettinyt tätä niin kauan mutta en oo saanut aikaseksi. Nyt vaan sit ostamaan uikkareita :) Toivottavasti niitä myydään jossain tähän vuoden aikaan...
tadaa..piti tulla lisäämään et tää tilas kätevästi netistä kivan uikkarin :))
perjantaina 6. marraskuuta 2009
Qkin kontrolli
Kävästiin sitten eilen tarkistamassa Qkin niska. Poika oli taas aivan ekstaasissa siellä vastaanottohuoneessa, se katteli hoitotätejä häntä vispaten vimmatusta ja rimpuili sylissä että tuonne olis pakko päästä. Samanlaisen vastaanoton sai lääkäritäti. On meidän historiassa eka koira joka on iloinen lekurilla :)
Noh, mitään uutta tietoa ei tuo kontrolli tuonut. Se mitä olen seurannut viimesen viikon ja enemmänkin Qkia niin kyllä pää kääntyilee suuntaan jos toiseenkin sekä antaa muiden hyökkiä päällensä sekä tekee sitä itsekkin. Eli ei arista sitä mitenkään. Nyt sitten lääkäri käänteli vielä jokaiseen suuntaan sen..sinne alaspäinkin mikä viimeksi tuotti kipua. Nyt sekin sujui ihan oksti. Nyt on lääkekuurit sitten ohi ja toivottavasti oireet ei palaile. Lekuri kuitenkin meinasi että kun lääkkeet ovat auttaneet että kyseessä olisi ollut aivokalvon tulehdus..mene ja tiedä sitten.
Klinikkareissun jälkeen lähdettiin viel koirien kera suoraan silloille käveleen pitkästä aikaa. Nyt kun pääsee metsään juoksenteleen ni sillat ovat jääneet vähemmälle.
Sunnuntaina saadaan sitten Qkin velipoika hoitoon kun emäntä viilettää pitkin amerikan mantereita :D
Niin ja ilmotin itteni taas uudelle kurssille "Eläinten luontaislääkintää"
Kurssilla tutustutaan homeopatiaan ja suomalaisiin kasveihin kotikäytössä ja vertaillaan homeopatian ja kasvilääkinnän eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Kurssilla käsitellään mm. eläinten homeopaattista hoitoa, homeopatian taustaa, periaatteita, tasoja, koulukuntaeroja, mitä ja miten hoidetaan, mistä homeopaattiset aineet on valmistettu ja miten niitä annostellaan. Tarkastellaan myös suomalaisten kasvien ja yrttien käyttöä sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä.
Noh, mitään uutta tietoa ei tuo kontrolli tuonut. Se mitä olen seurannut viimesen viikon ja enemmänkin Qkia niin kyllä pää kääntyilee suuntaan jos toiseenkin sekä antaa muiden hyökkiä päällensä sekä tekee sitä itsekkin. Eli ei arista sitä mitenkään. Nyt sitten lääkäri käänteli vielä jokaiseen suuntaan sen..sinne alaspäinkin mikä viimeksi tuotti kipua. Nyt sekin sujui ihan oksti. Nyt on lääkekuurit sitten ohi ja toivottavasti oireet ei palaile. Lekuri kuitenkin meinasi että kun lääkkeet ovat auttaneet että kyseessä olisi ollut aivokalvon tulehdus..mene ja tiedä sitten.
Klinikkareissun jälkeen lähdettiin viel koirien kera suoraan silloille käveleen pitkästä aikaa. Nyt kun pääsee metsään juoksenteleen ni sillat ovat jääneet vähemmälle.
Sunnuntaina saadaan sitten Qkin velipoika hoitoon kun emäntä viilettää pitkin amerikan mantereita :D
Niin ja ilmotin itteni taas uudelle kurssille "Eläinten luontaislääkintää"
Kurssilla tutustutaan homeopatiaan ja suomalaisiin kasveihin kotikäytössä ja vertaillaan homeopatian ja kasvilääkinnän eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Kurssilla käsitellään mm. eläinten homeopaattista hoitoa, homeopatian taustaa, periaatteita, tasoja, koulukuntaeroja, mitä ja miten hoidetaan, mistä homeopaattiset aineet on valmistettu ja miten niitä annostellaan. Tarkastellaan myös suomalaisten kasvien ja yrttien käyttöä sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä.
tiistaina 3. marraskuuta 2009
Kuninkaan tie
Lauantaina läksin heti aamusta liikkeelle. Mukana koirat ja iloinen mieli :) Suuntana"Neuvoton" eli Haminan kupee. Läksin kattomaan Qkin siskoa Ruuti-tyttöä ja sitten olin sopinut pari vierailua matkan varrelle. Vaasasta Tampereelle köröteltiin hissukseen mutta onhan tuo moottoritie siit etiäpäin luojan lahja. Menomatka suunnniteltiin siis kehän kautta. Hesasta sitten eteenpäin olikin jo vähän uutta seutua, Porvooseen on tullut ajeltua mutta siitä etiäpäin oli ihan ihka uutta tietä. Mä olen sellanen että tykkään ajella ja katella maisemia joten mikäs siinä oli körötellä. Eksoottisen vivahteen matkaan toi se että tiesi olevansa "lähellä" venäjän rajaa... Täällä autojen rekkareissa on ruottalaisia merkkejä..siellä tuli vastaa rus ja est :) Myöskin tietyissä paikoissa oli kylttejä ym. myös venäjäksi ja todellakin, tie jota ajelin oli "Kuninkaan tie"..aika arvokasta ajelua :))Oon myös varma että naapurimaan joulupukki ajeli meitä vastaan valkoisella räsällä pakettiautolla..ainakin sillä oli valkoinen pitkä hapsunen parta ja emäntä kyytis :)..vielä kun iltalenkillä illalla huomasin että siellä oli jo jouluvaloja pihoilla niin tulikin ihan jouluinen fiilis :).... ja musta tuntuu että kuukin näytti taivaalla isommalta :D Matka oli piiitkä, mutta oli kaiken ajamisen väärtti kun tapas ihanan Ruuti tyttösen :) Kiitokset Paulalle vieraanvaraisuudesta :) Kotimatkalle sit lähdettiin su aamuna ja tultiin toista kautta. Eka pysähdys oli Lahden kupeessa ja sieltä sit ajeltiin Kankaanpäähän.Illalla oltiin kotona ja kilometrejä takana tuhatsata.
Maanantaina jatkettiin sit touhuamista. Aamulla metsään koirien kans ja sit Qkin kanssa rokotuksille. Qki oli taas oma iloinen itsensä vastaanotolle. Se katteli mun sylissä nättiä vastaanottotätiä silmät tapilla..korvat taaksepäin suunnattuna..häntä vispas edesttakas ja ajatus oli varmaan että mä haluuuuuun ton naisen...:D Eikä poika huomannutkaan kun piikit tuli niskaan. Sit käytiin mustissa ja mirrissä vähän kiertelees ja pikkuhiljaa suunnattiin kotiin päin.
Illalla oli sitten Iin agiharkat. Jottei ajaminen alkais kyllästyttää niin lähdettiin seinäjoelle tuttuun maanantain tapaan. Harkat meni ihan hyvin...tai hyvin ja hyvin..kyllähän me tahkottiin..mutta sitten muistutan itseeni siitä missä vaiheessa ollaan. Meillä oli pieni rata ja sitten odotellessa vuoroa sai kokeilla jotain "ongelmaesteitä"..noh, meillä ei tule siitä yhtikäs mitään kun Ii vaan riekkuu radalle. Sylki lentää suusta. Ajattelinkin että oon varmaan kamala ihminen mutta sitrispanta tulee ens kerralla mukaan..
Rata oli siis tuo mikä tuossa videossa on. Tehtiin se kylläkin kolmessa/neljässä pätkässä ennen kun tehtiin se yhteen mittaan. Joissakin kohdissa Ii veti aitojen ohi mutta kyllä se siitä sitten.Hankalin oli tuo putken jälkeinen elämä...niinkuin videolta näkee..valssilla en ehtinyt millään mutta onnistui se sit lopulta..ei hienosti mutta että saatiin se onnistunut kerta alle.
Tuntuu että just kun oppi Päkän tahtiin juokseen...eli kun Päkällä menee aikaa niiden hyppyjen hakemiseen niin mä ehdin tehdä vaikka voltteja siinä välissä..odotella ja tehdä sitä sun tätä...nyt en millään meinannut tajuta että kinttua kintun perään niinkuin tuossa putken jälkeen. Toisaalta vaikka on tunne että "myöhäs koko ajan" ni sen on aika ihqu tunne :D Ja vaikka Ii menee esteiden ohi, niin sekin on hauskaa...Siit näkee että sillä on intoo, ja ennen kaikkea, se jaksaa tahkoa ja tahkoa..se on koko ajan valmis tekeen. Ja kyl se meidän yhteinen askel sitten aikanaan löytyy..meil ei oo kiirettä :)
Indianin harkat (neljännet sellaiset)
maanantaina 26. lokakuuta 2009
....much much better :)
...Qki nääs. Se on ollut mukana mettälenkillä ja on oma itsensä. Leikkii, riehuu...on ihan pöhkö. Mua vaan jännää kun kuuri loppuu että palaako oireet. No ei auta kuin mennä päivä kerralla eteenpäin. Onneksi saadaan viettää vielä tämä vko lääkkeiden vallassa.
Lauantaina lähdettiin Iin kans sjoen näytelmiin. Oon niin odotellut että saadaan mennä kehään ja hienosti siel meni. Tällä kertaa kaikki oli samalla lähtöviivalla kun "A"-alkuiset, eli tuomari katsoi ensin liikkeet ja sitten vasta mentiin pöydälle. Nostettuani pöydälle Iin se veti kyljen kaarelle mutta melki samantien siitä suoristui. Olin ihan tyytyväinen pöytäkäytökseen. Seisominen maassa meni hienosti ja liikkeet nyt..hmm..kyl se yritti napsia mua lahkeesta mutta saa anteeksi :D Nyös Synny ja Tikki olivat kehässä ja saatiin molemmille vimppa näyttely ykkösruusuke tulos. HIENOA. KIITOKSET Salosen ja Kankaanpään perheille. Kummimummi-Miiralle kiitos kun kävi Iin kanssa pyörähtämässä kehässä :)
Su saatiin sitten mister Bingobangobongo kylään, eli Qkin velipoika Bingley. Kiva oli nähä poikaa taas pitkästä (vai onks siit pitkä;)) aikaa. Piakkoin onneksi nähdään myös Ruuti tyttö :))
Tänään ma sitten läksittiin Iin kanssa ihan kaksin sjoelle. harkat meni hmm...hyvin :) Ii pinkoo kun pieni pirulainen..voisinpa tuumata että on nopein koiraNI tähän mennessä...ehkä...
Otettiin ensin eka rata muutamissa pätkissä ja sitten tehtiin se yhteen menoon..saatiin se onnistuun ihan oikein ja hienosti. Ja Ii kipitti kaikki hienosti ilman turhia kyselyjä. Tokassa radassa tuli sitten joku "notkahdus..otettiin hyppy-pituus ja sen jälkeen viistosti oikealle hyppyyn....Tuon pituuden ja hypyn välissä Ii vaan kyttäsi mun jalkoja ja mä en tie oliks se tulos niiden kimppuun :D Joka ikinen kerta sama juttu..ja vein sen kuvion sisäpuolelta. Se oli varmaan ihan möllihöperöyttä...mut sit mä mietin kotimatkalla (Sonjaaaaa!!) että kun Ii pinkoilee noihin putkiin miten ja milloin sattuu ja tuossa pituuden ja hypyn välissä oli putken suu..että olisko se voinut sekottaa sen ajatuksen jotenkin..että mun liike veti sitä putkeen päin, mutta sitten kun liikuin eteenpäin ni se ei tiennyt mihin mennä...tjsp...Koska sitten kun otin sen kutsulla...hypyn-pituuden takaa ja ohjasin suoraan sille viistohypylle ei ollut ongelmaa..
Mutta samapa tuo...hyvä mieli jäi kuiteskin ja ei ainakaan tarvi pelätä ettei Ii olis innostunut..vaikkakin se sieltä pongailee itekseen niitä putkia..niin vähän hihityttää..vielä...ei ehkä enään kauaa..
Lauantaina lähdettiin Iin kans sjoen näytelmiin. Oon niin odotellut että saadaan mennä kehään ja hienosti siel meni. Tällä kertaa kaikki oli samalla lähtöviivalla kun "A"-alkuiset, eli tuomari katsoi ensin liikkeet ja sitten vasta mentiin pöydälle. Nostettuani pöydälle Iin se veti kyljen kaarelle mutta melki samantien siitä suoristui. Olin ihan tyytyväinen pöytäkäytökseen. Seisominen maassa meni hienosti ja liikkeet nyt..hmm..kyl se yritti napsia mua lahkeesta mutta saa anteeksi :D Nyös Synny ja Tikki olivat kehässä ja saatiin molemmille vimppa näyttely ykkösruusuke tulos. HIENOA. KIITOKSET Salosen ja Kankaanpään perheille. Kummimummi-Miiralle kiitos kun kävi Iin kanssa pyörähtämässä kehässä :)
Su saatiin sitten mister Bingobangobongo kylään, eli Qkin velipoika Bingley. Kiva oli nähä poikaa taas pitkästä (vai onks siit pitkä;)) aikaa. Piakkoin onneksi nähdään myös Ruuti tyttö :))
Tänään ma sitten läksittiin Iin kanssa ihan kaksin sjoelle. harkat meni hmm...hyvin :) Ii pinkoo kun pieni pirulainen..voisinpa tuumata että on nopein koiraNI tähän mennessä...ehkä...
Otettiin ensin eka rata muutamissa pätkissä ja sitten tehtiin se yhteen menoon..saatiin se onnistuun ihan oikein ja hienosti. Ja Ii kipitti kaikki hienosti ilman turhia kyselyjä. Tokassa radassa tuli sitten joku "notkahdus..otettiin hyppy-pituus ja sen jälkeen viistosti oikealle hyppyyn....Tuon pituuden ja hypyn välissä Ii vaan kyttäsi mun jalkoja ja mä en tie oliks se tulos niiden kimppuun :D Joka ikinen kerta sama juttu..ja vein sen kuvion sisäpuolelta. Se oli varmaan ihan möllihöperöyttä...mut sit mä mietin kotimatkalla (Sonjaaaaa!!) että kun Ii pinkoilee noihin putkiin miten ja milloin sattuu ja tuossa pituuden ja hypyn välissä oli putken suu..että olisko se voinut sekottaa sen ajatuksen jotenkin..että mun liike veti sitä putkeen päin, mutta sitten kun liikuin eteenpäin ni se ei tiennyt mihin mennä...tjsp...Koska sitten kun otin sen kutsulla...hypyn-pituuden takaa ja ohjasin suoraan sille viistohypylle ei ollut ongelmaa..
Mutta samapa tuo...hyvä mieli jäi kuiteskin ja ei ainakaan tarvi pelätä ettei Ii olis innostunut..vaikkakin se sieltä pongailee itekseen niitä putkia..niin vähän hihityttää..vielä...ei ehkä enään kauaa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
